NBA:n pudotuspelit ovat tätä kirjoittaessa jo alkaneet ja loppuottelut häämöttävät kesäkuussa. Sen sijaan Suomessa koriskuume ei voisi kenties viileämpi ollakaan, mutta lajin peleille löytyy jokuset ottajansa ja satunnaiset kokeilijansa. 2k Sportsin koripallosimulaationa markkinoima NBA 2k6 onkin tapaus, jonka valmiiksi halpishintaisena voi mieluusti napata kaupan hyllyltä pelattavaksi.
Ainoa pudotuspelejä parempi aika tarkastaa tuotos olisi kauden alussa, mutta eihän sellaista mahdollisuutta meille vanhan mantereen asukeille suoda. Joka tapauksessa toisin kuin myös myöhässä julkaistussa NHL 2k6:ssa, NBA:ssa on edes jotenkin tsempattu, kun joukkuekokoonpanot ovat jopa elokuulta 2005.
Uutukainen NBA 2k6 on hood, streets, hip hop ja rap - miltei kilpailija EA:n Street-sarjan tyyliin. Päätekijänä tähän on jatkuvasti soiva sataprosenttisesti korisrap-painotteinen jykevä musiikkiraita. Muutamaan maksimaalisesti soitettuun oletusbiisiin ehtii tutustua liiankin hyvin, mutta onneksi ne eivät sentään ole sieltä huonommasta päästä, joten reilun kymmenen sekunnin lataustaukojen aikana ehtii vaikka tuplailla mukana. Muutenkin musiikkivalikoima herättää kunnioitusta, kun peliin on saatu muun muassa arvostetut artistit Afu Ra, Common, Ghostface Killah ja RJD2. Lisäksi levyltä löytyy muiden vähemmän tunnettujen mutta kiistatta kyvykkäiden kavereiden peliä varten tekemiä kappaleita ja kunkin rapperin esittelyt.
Vähemmän katuläheisemmällä tavalla NBA 2k6 on nykyhopin tirehtöörityyliin kyllästetty merkkituotteiden tyrkyttämisellä. ESPN-kanavailme meni 2k Sportsilta viime vuonna sivu suun, ja nyt aukkoa yritetään täyttää lukuisilla muilla lisensseillä. Paikoitellen tämä paikkailu toimii, sillä NBA 2k6:n sähäkkä meininki on kaukana uusimman 2k-lätkän haudanviileydestä. Lievästä ylitarjonnasta lienee silti kyse, kun korit tehdään Niken tossut jalassa, Toyota sponsoroi ottelun parasta pelaajaa koristurnausten ohella sekä väliaikakatsaukset tarjoilee Gatorade ja Powerbar. Tämän arvostelun tarjoavat muuten KonsoliFIN ja PAN Vision. Tuotemerkkien vahva näkyminen peleissä näyttää olevan väistämätön evoluution askel, jota NBA 2k6 vie vahvasti eteenpäin. Itse kukin voi päättää, onko kyseessä muutos parempaan vai huonompaan.
Kaduilta areenoille
Eri pelimoodeja on taas roppakaupalla tarjolla aina 21:stä kausiotteluihin. Sankan valikoiman joukosta erottuu erityisesti edukseen kaksi vanhaa tuttua, 247 ja Association. Jälkimmäinen on 2k-sarjan jääkiekko- ja jenkkifutispelien Franchisen vastaava tuttuine kujeineen, kun taas ensin mainitussa keskitytään edelleen nostamaan palloilija kadulta turnausten kautta huipulle.
247 on aloittelijalle suotavin vaihtoehto, sillä siinä vaikeustaso ei tule heti iskuna kasvoihin. Moodi on itsessään melko pitkälle vain minipelien, harjoitusten ja katuotteluiden läpijuoksu; haaste on oikeastaan siinä, minkä pituisen pelaajastaan tekee. Kansikuvapoju Shaqin tai kuvaavammin pankkiholvioven kokoista kaveria ei nimittäin kovaotteisimmissa katuotteluissa korille ajaessa kovin helposti pysäytetä. Tasaisen voitokasta etenemistä haittaavat ainoastaan tekoälytiimikavereiden ajoittainen sekoilu ja hermoja raastavat näppäimet sekoittavat haasteet, joiden tilalle olisi voinut keksiä jotain pelaajaystävällisempää. Moodissa vain voitto kelpaa, joten kentänpintaa joutuu kuluttamaan tarpeeksi pahoissa mittelyissä. Hauskana liitoksena rap-meininkiin tunnetut alan miehet Flavor Flav Public Enemystä, Joe ”Pump it up” Budden ja New Jerseyn oma poika Redman pistäytyvät haastamassa pelaajan julkkismatseissa.
247 on leppoisaa pelailua, jossa oppii pakolla muutamat hyödylliset kikkakolmoset ja peliälyä. NBA Street -sarjaan osittain verrattavan moodin viimeistelty toteutus kärsii silti pienistä häiriötekijöistä. Yli ymmärryksen menevästä syystä asetuksia ei voi vaihtaa muuta kuin otteluissa, eivätkä tällöinkään muutokset jää voimaan seuraaviin koitoksiin. Esimerkiksi pikauusintoihin kyllästyy erittäin nopeasti, eikä pelin tarvitsisi jatkuvasti tyrkyttää Surround-ulostuloa. Samoin muutoin laadukas äänimaailma luo välillä epäuskottavia tilanteita, kun tuskin katukoriksessa kuullaan ketään pilliin viheltelemässä.
Assosiaatiossa meininki koostuu tuttuun tapaan kausipeleistä ja joukkueen monipuolisesta huoltamisesta. Syitä huonoon menestykseen voi hakea aina heikoista yksilöistä vähäiseen harjoitteluun. Muutoin moodi on kattavuudessaan samaa luokkaa kuin uuden 2k-lätkänkin, jonka jälkeen tosin NBA 2k6:n tattipohjaista valikkokäyttöliittymää vierastaa.
Finger roll Dual Shock kakkosella
Peruspelimekaniikka vaikuttaa aluksi yksinkertaiselta, sillä palloiluun ei varsinaisesti vaadita sellaista sormiakrobatiaa kuin 2k:n NHL-peleissä, eikä tiettyjä näppäimiä käytetä kuin erikoistilanteissa. Pelaaminen on tästä huolimatta vieläpä oletusasetuksilla kaukana helposta, mistä pitää huolen korkeahko oppimiskynnys. Kuten oikeastikin, pussituksien eteen pitää tehdä työtä, joka konkretisoituu paikkojen rakentamisessa. Pelissä edes huippujoukkueet eivät miesvartioinnista kolmosia upota, eikä korille puolustajien läpi hyökkäysvirheettä juosta. Pisteytystilanteet syntyvät realistisesti puolustuksen harhauttamisella syöttelyllä, jolloin yksi hyökkääjä jää vapaaksi ja tämä pallon saadessaan voi yrittää pussitusta. Syöttelypeli toimiikin aidonoloisesti, kun tietokoneen ohjaamat tiimikaverit pelaavat todella hyvin paikkaansa. Puolustuspäässä meno jättää taasen toivomisen varaa, kun itse joutuu hektisempään karvaushommaan tekoälytovereiden pitäessä miehensä mutta vain harvoin katkoessa syöttöjä. Pelaajia voi käskeä esimerkiksi iholle tuplamiesvartioon, mikä helpottaa sentään hieman.
Pidemmän päälle suurimmaksi puutteeksi pelattavuudessa muodostuvat turhan hankaliksi tehdyt vapaaheitot. Epätarkka tatin veivaus ei yksinkertaisesti toimi järin hyvin, mutta kentällä pelitilanteessa sillä pisteytys onnistuu kuin nappia painamalla. Ei vapareiden pussittaminen ole oikeasti näin hankalaa, vaikka miljoonapalkatut NBA-pelaajatkin niissä välillä epäonnistuvat.
Peli pitää tuttuun tapaan kirjaa pelaajan tyylistä ja otteluista, mutta tällä kertaa uutukainen V.I.P-toiminto mahdollistaa verkonvälisen vertailun sekä vaihtelun muiden NBA 2k6:n omistajien kanssa. Nettipuoli ei muuten siihen jää, vaan tarjolla on online-matseja ja erilaisten turnausten pystyttämismahdollisuuksia. Joskin 2k-sarjan valitettavaan tyyliin Euroopasta ei peliseuraa tapaa vain harvemmin.
Kotiotteluetu
NBA 2k6 näyttää yllättävän hyvältä. Sahalaitoja huomaa harvemmin ja pelaajamallit ovat erinomaisen tarkkoja, kuten myös kenttien ensisijaiset tekstuurit. Katuareenoiden ympäristöistä ei voi aivan samaa sanoa, ja samoin palloilijoiden iho kiiltää hieman silmäänpistävästi, mutta kokonaisuus ei moisista pikkuseikoista rikkoudu. Kaiken kaikkiaan NBA 2k6:n loiston nähtyään toivoisi, että kehittäjä Visual Concepts hoitaisi tarkemmin myös 2k-lätkäpuolen julkaisujen kuorrutuksen. Oikeastaan kyseisen lafkan olisi pitänyt työstää kaikkien tämän konsolisukupolven urheilupelien graafinen ilme - sen osoitti jo NFL 2k3 reilut kolme vuotta sitten.
On se hieman kummallista, miten pleikkarin NBA 2k6 on kuin tehokkaamman konsolin peli pyörien silti täydellisen sulavasti samalla, kun ulkoisesti pari vuotta vanhemmalta näyttävä NHL 2k6 hidastelee. Lajiuskollisuus joutuu väistämättä koetukselle. Virtuaalikoriksessa liikeanimaatio on näyttävää, kun NBA-palloilijat pussittavat ajon päätteeksi upeasti finger rolleilla, lay upeilla ja donkaten. Taidokkaasti mallinnetut heitot, syötöt ja kuljetukset osoittavat samoin kehittäjän huippuosaamista teknisellä saralla. Pientä raajojen läpimenoa ja pallon eriskummallista liikettä sattuu aika ajoin, mutta ne jäävät intensiivisessä pelissä helposti huomaamatta.
Kaunista ulkonäköä valitettavasti pilaa käsittämättömästi toimiva kamera, joka rajaa näkymän usein aivan liian piukaksi jättäen pelaajia kuvan ulkopuolelle. Täten ruudun alareunassa näkyvä hahmon pää ei välttämättä kuulukaan tiimikaverille vaan linjatuomarille, joten tietynlaiseen syöttövarovaisuuteen joutuu oppimaan. Kuvakulman saa vaihdettua myös ikään kuin pystyyn sivuaseman sijaan, jolloin ainakin hyökkäyspelin rakentaminen helpottuu. Tosin tähän toimintoon kaipaisi kipeästi pikanäppäintä, sillä valikkoselaus muutaman sekunnin välein ei houkuttele.
Kentällä ulkona ja olohuoneessa
NBA 2k6 on hyvä valinta, oli kriteerinä mitä tahansa. Peli kattaa ja mallintaa koriksen laajan kirjon mallikkaasti, eikä siitä saa - toisin kuin sarjan uusimmasta lätkästä osittain - heikkoa moneltakaan kantilta. Virtuaalikoripallon pariin palaa mielellään kesäiltoina vaikka vallitsevien koriskelien mahdollistavien aktiviteettien jälkeen. Visual Concepts on vain tehnyt jälleen niin tasaisen laadukasta työtä ESPN:n menetyksen aiheuttamista rajoituksista huolimatta. 2k6-koripallo on yllätyksetön mutta piristävä takuupussitus, vaikka pomputtelu ei oikeassa elämässä ottaisikaan onnistuakseen.
