Big-sarjan suhteettomuutta



EA:n Big-sarja tarjoilee vaihtoehtoisia toteutuksia tutuista
urheilulajeista. Katukorissarja NBA Street on päässyt jo kolmanteen
osaan, ja aikaisemmat versiot ovat saaneet osakseen kohtuullisen
mukavaa suosiota. Kolmas osa toista vanhaa tuttua kaavaa: ukot
pomppivat taivaisiin, säännöillä ei ole väliä ja tärkeintä on tyyli.
Koriskentällä ottavat toisistaan mittaa kolmimiehiset joukkueet, jotka
voivat koostua NBA-ammattilaisista, katukorislegendoista tai Beastie
Boys -bändin kavereista. Kyseinen orkesteri ilahduttaa myös pelin
ääniraidalla. Pelissä voi myös tavalliseen tapaan luoda oman näköisensä
kellarin kasvatin. NBA-pelaajista mukana on tämän päivän tähtien
lisäksi myös entisaikojen legendoja. Katukorislegendat ovat
äärimmäisyyteen viritettyjä hahmoja, joiden erikoisominaisuudet tulevat
selkeästi esille. Joukkoon kuuluu esimerkiksi roikale, läski ja käppänä.



Mukavasti hanskassa



Pelin kontrollit ovat yksinkertaiset ja analogitatteja on hyödynnetty
mukavasti. Puolustamisen voi hoitaa lähes kokonaan oikealla tatilla,
mikä tekee siitä varsin luontevaa. Hyökkäyspäässä tarvitaan oikean
tatin lisäksi pari nappulaa, jos aiotaan tunkea pallon korisukan
lävitse. Homman varsinainen juju piilee olkanäppäinten takana. Niiden
avulla määritellään temppujen vaikeustaso; mitä useampi namiska on
pohjassa, sitä rouheampi liike tulee.



Graafisesti NBA Street V3 on näyttävä. Pelissä on autenttisia
katukoriskenttiä, joiden tunnelma on erittäin vaikuttava. Pimeiltä
laitakujien näyttämöiltä on piristävää siirtyä välillä pelailemaan
aurinkoisen rannan tuntumaan. Pelaajat ovat itsensä näköisiä. Tosin
alkuperäiset mallit luultavasti kadehtivat pelin hahmojen voimavaroja,
sillä pattia löytyy sen verran kovasti alkuperäisiin verrattuna.
Äänimaisemat ovat myös mallikkaat, mutta jos Hip hop ei maistu, on
luultavasti parempi laittaa taustamölyt pois päältä. Erittäin suuren
vaikutuksen tekee myös kaveri, joka esittelee kentät; miehen
samettibasso on vertaansa vailla.



Laimeuksia riittää



Tekoälyn osalta ei kovin suuriin hurrauksiin ole aihetta. Kone tahkoaa
samaan miinaan kerta toisensa jälkeen ja yleensä pelit voitetaan tai
hävitään selkeästi. Pelin heikkoudet tulevat esille, jos joukkueessa on
kova blokkaaja. Tämä kaveri poimii kaikki laskevat pallot ja tekee
vastustajan aikeet tyhjiksi. Kone ei osaa tätä keinoa käyttää, eikä
kiertää. Sääntöjen poisjättämisellä on hyvät ja huonot puolensa, mutta
pidemmän päälle ainakin laskevan pallon sääntö olisi tervetullut.
Toinen seikka, joka alkaa puuduttaa, on jatkuva pallon kanssa kikkailu
ja pelleily. Pelissä pärjää parhaiten, kun jaksaa pyöriä vaikeita
liikesarjoja teknisellä pelaajalla. Tämä tapahtuu painamalla olkatatit
pohjaan ja heiluttelemalla oikeaa tattia eri suuntiin. Aluksi toiminta
on ihan viihdyttävää, mutta muutaman päivän pelaamisen jälkeen jatkuva
parketilla pyöriminen ei paljoa innosta.



Tutut pelimuodot



Peli sisältää perinteiset pelimuodot, joista ehdottomasti
mielenkiintoisin on uramoodi. Uramoodi koostuu yksinpelitehtävistä,
jotka läpäisemällä saa kehitettyä pelaajaa ja joukkuetta.
Voitettuaan voi ostaa vastustajajoukkueen pelaajia omaan remmiin.
Sopiva sekoitus taitoa ja pituutta takaa hyvän mahdollisuuden menestyä
kovemmissakin kekkereissä. Oman pelaajan trimmaaminen onnistuu uran
edetessä hankituilla pisteillä. Vaihtoehtona on urheilullisten
ominaisuuksien parantelu tai kaikenlaisen roinan hankkiminen.



Uramoodin peleissä saatetaan kilpailla normaalien pistepelien lisäksi
pelkillä tyylipisteillä. Tyylipisteiden kerääminen on muutenkin tämän
pelin varsinainen ydin. Kun tyylipisteitä on tarpeeksi, on mahdollisuus
räjäyttää totaalisesti potti tekemällä Game Breaker -liikesarjoja.
Näiden onnistuminen antaa hirmuisen määrän pisteitä. Uramoodi on
todella pitkäkestoinen pelimuoto, jonka läpäisemiseen saa tuhrattua
reilusti aikaa. Pari viikkoa aktiivista pelaamista riittää kuitenkin
homman hoitamiseen, minkä jälkeen peli ei enää oikein jaksa sytyttää.



V3 esittelee myös uutena pelimuotona donkkikisat. Niissä tulisi tehdä
mahdollisimman hienoja liikkeitä, joilla pitäisi vakuuttaa tuomarit.
Temppua voi ryydittää esimerkiksi hyppäämällä kentälle raahatun
ulkovessan yli. Bajamajan yli liihotellessa on varsin mukavaa tehdä
temppu jos toinenkin. Moninpeli toimii myös mukavasti, ja
parhaimmillaan kuusi kaveria voi sekoilla yhtä aikaa kentällä. On
tosin aika vaikea saada paikalle porukka, joka innostuu pelistä siten,
että yhteispeli on mahdollista. Toisille pelin tolkuttomuus kun on vain
yksinkertaisesti liikaa ja homma lähtee täysin käsistä.



Ihme touhua



Kokonaisuutena NBA Street V3 on kelpo paketti, jos arkade-koripallo
kiinnostaa. Peli on kuitenkin varsin yksipuolinen, ja sen vuoksi
viihdettä ei riitä kovin pitkäksi aikaa. On kuitenkin erittäin mukavaa
hyppiä jonkin aikaa korirenkaiden yläpuolelle ja tehdä kärrynpyöriä
pallo kädessä. Ei kannata ihmetellä, jos tämän pelin jälkeen oikea
koripallo näyttää ihmeen vähäeleiseltä touhulta.