NHL 2K3

Nykypolven konsoleille on tähän asti saatu odottaa jääkiekkopeliä, joka edes yrittäisi simuloida lajia kunnolla. Nyt sellainen on viimeinkin tarjolla ja realistista lätkäpeliä etsivien ei tarvitse joka vuosi pettyä EA:n ja muiden harvojen yrittäjien tuotoksiin.

Jokaiselle jotain

NHL 2K3:ssa pelureita voi ohjastaa kolmella eri tyylillä. Tyylit poikkeavat toisistaan käytettävien toimintojen määrässä, joka merkitsee samalla myös tarvittavien nappuloiden määrää. Basic soveltuu parhaiten aloittelijalle tai satunnaiselle pelaajalle, Intermediate puolestaan hieman kehittyneemmälle pelaajalle. Näiden kahden ensimmäisen tason ongelma on se, että samassa napissa on useita eri toimintoja, joista peli valitsee tilanteen mukaan sopivimman. Aina valinta ei tosin osu kohdalleen ja esimerkiksi mailahäirinnän ja koukkauksen sijaitseminen saman napin takana tuottaa tahattomia koukkausjäähyjä, kun tarkoitus oli vain tökkiä mailalla kiekkoa pois vastustajan lavasta. Intermediate-tasolta on hyvä aloittaa, mutta heti kun perusteet alkavat olla hallussa, on syytä vaihtaa Advanced-moodiin, jolloin voi luottaa siihen, että tietyllä näppäimellä tai näppäinyhdistelmällä saa aina aikaiseksi saman toiminnon.

Miten tämä sitten on mahdollista? Periaate on L1-näppäimen käyttö vaihtonäppäimenä, jolloin jokaiselle napille saadaan kaksi erillistä toimintoa. Menetelmä tuntuu aluksi hankalalta ja toimintojen määrä panee pään pyörälle. Harjoittelumoodin puuttuminen pelistä onkin valitettavaa, pelaamisen oppisi paljon nopeammin kaikessa rauhassa harjoitellen kuin ottelun vilskeessä. Vaihtonäppäimen käyttö alkaa kuitenkin sujua pienen harjoittelun jälkeen ja samalla huomaa pelin kontrollien loistavuuden kokonaisuudessaan. Ohjaus on täynnä erinomaisia oivalluksia, joista ei ainakaan pienin ole kiekon suojausnäppäin, jota pohjassa pitämällä ohjataankin pelaajan mailaa eikä liikesuuntaa. Näin voi kuljettaessaan pitää kiekon kauempana vastustajasta ja vähentää riskiä kiekonmenetykseen. Samantapainen tekniikka on toki ollut myös EA:n uusissa NHL-peleissä harhautuksiin tarkoitettuna, mutta NHL 2K3:ssa kikan toimivuus on parempi ja sille on enemmän käyttöä.

Luottamus ansaitaan

Jääkiekkosimulaation kivijalkana on tekoäly. Jos se on huono, putoaa aitoudelta pohja pois. Tämä kompastuskivi on kierretty kaukaa. Koneen ohjaamat pelaajat pyrkivät selvästi pelaamaan jääkiekkoa eivätkä ryntäilemään ja roiskimaan kiekkoa minne sattuu. Jos tilaa on mennä maalille, sinne mennään eikä syötetä punaviivalle. Kiekon käyttäytyminen ränneissä on hyvin mallinnettu ja niitäkin kone osaa käyttää hyväkseen. Erikoistilannepelaamisen perusteet ovat hallussa, ylivoimalla tulee laukauksia viivalta eikä alivoimalla rynnätä kolmella miehellä vastustajan alueelle karvaamaan. Parantamisen varaa vielä on, sillä esimerkiksi ylivoimahyökkäyksissä saa turhaan odottaa koneelta poikittaissyöttöä kun tämä joko veivaa kiekon maalin taakse tai laukoo itse. Pakeille sattuu hyökkäyssiniviivalla kiekon kanssa omituisia pyörimiskohtauksia, jolloin tuloksena on harmittava paitsio. Maalivahditkin sietäisivät saada toisinaan raipasta avaustensa takia, kehvelit kun tahtovat sysätä kiekon juuri sille pahiten ahdistetulle pakille tai pahimmillaan, tosin onneksi harvoin, suoraan omaan maaliin.

Hyvä tekoäly tekee NHL 2K3:sta roolipelaajan unelman. Toki itse voi tässäkin pelissä tehdä kaiken ja vaihtaa pelaajaa aina siihen, joka sattuu kiekkoa olemaan lähinnä. Tietäen kuitenkin, etteivät joukkuetoverit ole saamattomia luusereita, ottaa mielellään toisinaan vain yhden pelaajan ohjattavakseen. Pelaajan valintatyyleistä löytyy ilahduttavan paljon vaihtoehtoja. Ääripäinä ovat automaattinen vaihto kiekkoa lähinnä olevaan pelaajaan ja täysi lukitus, mutta välistä löytyy myös mm. asetus, jossa ukko vaihtuu vain, jos välttämättä itse niin haluaa. Voi jopa valita pelipaikan, josta haluaa aina pelikatkon jälkeen aloittaa. Realismia lienee myös se, että konetta ei voi muista jääkiekkopeleistä poiketen käskeä syöttämään pelaajalle tai laukomaan, mutta tämänkin olisi ehkä voinut laittaa optioksi mm. edellä mainittujen tekoälykuprujen takia. Yllättävän harvassa kuitenkin ovat tilanteet, joissa tuntee tarvetta käskeä koneen ohjaamaa pelaajaa.

Yhteen pelaajaan lukittuna tuntee olevansa osa joukkuetta eikä jumalan asemassa. Tekoälypelaajat osaavat temppuja, joita ei muissa kiekkopeleissä ole nähty, kuten esimerkiksi nopea yhden kosketuksen syöttö, joka vapauttaa joukkuetoverin läpiajoon. Maalivahdit osallistuvat peliin katkomalla rännikiekkoja ja osaavat avata peliä tilanteen mukaan. Maalivahtina pelaaminen on mahdollista ja verkon suulla voi jopa pärjätä, kontrollit ovat siihenkin tarkoitukseen monipuoliset ja suhteellisen toimivat. Taktiikoita voi halutessaan säätää varsin monipuolisesti ja jopa ketjukohtaisesti tai jättää prinsiipit koneen pohdittaviksi.

Ei tuskaa, ei tulosta

Tekijöiden pyrkimys realismiin näkyy pelissä joka asiassa. Ennennäkemätön ominaisuus ovat kulmaväännöt, joissa pelaaja survaistaan laitaa vasten, jolloin tämä voi yrittää riuhtoa itsensä irti tai potkia kiekon sivuun kaverille. Jos kiekkoa jää hautomaan, vihelletään peli hetken päästä poikki. Taklaukset harvoin heittävät vastustajaa kaaressa selälleen. Riippuu osapuolten kokoerosta ja kyvyistä, tuleeko taklauksesta järisyttävä vai naurettava. Rangaistukset tulevat syystä eivätkä arpomalla, tämän näkee jo hidastuksistakin. Koukkimiset vihelletään pois ilahduttavalla tarkkuudella, sillä ne ovat tehokkain keino hidastaa pari potkua edellä olevaa vastustajaa. Hieman lisää monipuolisuutta rikkeiden tyyppeihin kaivattaisiin, sillä esimerkiksi huitomiset ja korkeat mailat puuttuvat kokonaan, kiekotonta miestä saa piestä kuin naapurin sikaa ja kaikki rangaistukset ovat kaksiminuuttisia, jos tappeluvitoset jätetään pois laskuista.

Maaleja ei ainakaan liikaa tule. Niiden eteen täytyy todella tehdä töitä ja järjestää hyviä paikkoja. Onnistumisen vaikeus tuntuu hetkittäin menneen jopa yli, kun molari nappaa yhdeksän kymmenestä kolmen metrin päästä vapaasta tilanteista lauotusta kiekosta. Ei auta vaikka tekoälysäätimistä on maalivahtien taito säädetty nollaan. One-timerit ja hyvien rebound-paikkojen järjestäminen ovat parhaat tavat saada maaleja. Näinhän se oikeastikin menee, mutta varsinaisissa avopaikoissa maalivahdeilla on aavistuksen verran liikaa etua puolellaan. Tähän tosin vaikuttaa myös laukauksen tähtäämisen vaikeus, sillä suuri osa laukauksista kohdistuu vasten pelaajan tahtoa keskelle maalia.

Pelimuodoista löytyy kaikki herkut, mansikkana monen kauden franchise-moodi, jossa pelaamisen lisäksi on hoidettavana managerin hommat eli pelaajakaupat, sopimukset, varaukset ynnä muut pitäen samalla budjetti aisoissa. Pelaajia voi lähettää farmiin ja nostaa sieltä kokoonpanoon. Loukkaantumiset kuuluvat asiaan, joskin niitä tulee perusasetuksilla liikaa. Onneksi loukkaantumisten määrää voi ruuvata alaspäin valikoista, muuten farmista saa kaivaa apuvoimia viiden pelaajan viikkotahdilla. Loukkaantumiset tulevat monenlaisista tilanteista eivätkä pelkästään rajuista taklauksista. Vahingoniloa saa vastustajan pakin törmäämisestä joukkuetoveriinsa, tuloksena murtunut kyynärpää. Hassua, kunnes sattuu omaan nilkkaan. Kiekon osuminenkin saattaa tehdä kipeää.

Sega Sports - This is in the game

Simulaation tarkkuuteen ja pelattavuuteen on kiinnitetty niin paljon huomiota, että muut aspektit ovat väistämättä jääneet hieman taka-alalle. Tärkein eli pelaaja-animaatiot ovat kuitenkin pääosin kunnossa ja uusintamoodissa tulee vietettyä aikaa kelaten tilanteita aina uudelleen. Vaihtelua animaatioihin voisi tietyissä paikoissa lisätä. Koukittu pelaaja pyörähtää aina samalla tavalla polvilleen ja erilaiset tuuletukset mahtuvat yhden käden sormiin. Mitään valmiiksi purkitettuja taukopätkiä EA:n tyyliin ei nähdä ja grafiikka on muutenkin astetta vaatimattomampaa, mutta täyttää tehtävänsä kirkkaasti. Selostajat ovat asiallisia ja jättävät asiantuntevan vaikutelman, mutta käyvät silti toistamaan itseään melko nopeasti. Yleisö elää mukana innostuen kotijoukkueen taklauksista ja ylivoimahyökkäyksistä. Pelillä on ESPN-urheilukanavan lisenssi takanaan, joten sikäläisiä kiekkolähetyksiä seuranneet ovat kuin kotonaan. Ohjekirja on hätäisesti tehty ja naurettavan suppea suomenkielinen osuus - ainoastaan kontrollit ja niistäkin vain osa - on käännetty vailla minkäänlaista lajin termien tuntemusta. Pelin tekijät ovat sentään täydentäneet manuaalia jälkeenpäin netin harrastelijasivustoilla.

Eurooppaan NHL 2K3:a saatiin odotella puoli vuotta. Silti peli on sisällöltään identtinen syksyllä julkaistun USA-version kanssa, jopa pelaajien mitat näytetään amerikkalaisissa mittayksiköissä. Edes bugikorjauksia ei tiettävästi ole tehty. Rosterit on varmasti tarkoituksella jätetty päivittämättä, jotta peli vastaisi alusta asti tätä kautta, mutta silti vanhentuneet tiedot harmittavat. Sopii toivoa, että luvattu ensi vuoden version lokalisointi aloitetaan ajoissa, muuten on tällä työtahdilla joulut ja uudet vuodet vietetty ennen 2K4:n Euroopan julkaisua. Todennäköisesti kuitenkin tämän version myöhäinen julkaisuajankohta johtui aivan muista kuin teknisistä syistä, koska julkaisijakin löytyi vasta vuodenvaihteen tienoilla.

Kyseessä on sen verran mahtava paketti, etteivät sieltä täältä löytyvät pienet tai vähän suuremmatkaan viat onnistu sitä pilaamaan. EA Sports on nyt saanut todellisen kilpailijan, mutta se tuskin lähtee kilpailemaan realismissa Segan kanssa vaan jatkanee omaa linjaansa. Ainakin niin kauan kuin se pysyy myyntiluvuissa Segan edellä. Midway puolestaan on jo ehtinyt julkistaa seuraavan NHL Hitzinsä sekä muiden sarjan pelien muuttuvan huomattavasti simulaation suuntaan. Se päätös tuskin on syntynyt täysin ilman Segan tuotteiden myötävaikutusta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Infogramesille.

Tähän liittyvää