Agatha Christie -tyylistä murhamysteeriä
Lisäosan seikkailu alkaa, kun Henry saa tehtäväkseen avustaa Italiasta matkustaneen lääkärin Kutenbergin lähistöllä sijaitsevaan luostariin. Uskonahjosta kantautuu huolestuttavia uutisia nopeasti leviävästä sairaudesta, joka saa paikalliset lekurit ymmälleen. Kaksikon saapuessa paikalle tilanne mutkistuu entisestään: jokaisella tuntuu olevan jotain salattavaa, ja pian ruumiita alkaa kertyä riesaksi asti. Ei kestä kauaa kunnes laajan papiston ovet suljetaan, ja Henry jää jumiin monimutkaisten poliittisten masinointien keskelle jälleen kerran.
Warhorse Studios on fiksusti tiivistänyt lisäosan laajuutta rankalla kädellä. Vaikka upeasti rakennettu luostari on yllättävän suuri pelialue, sen koko on merkittävästi pienempi kuin Kingdom Comen maailmankartta. Jahka seikkailuun sitoutuu, siitä ei myöskään pääse lähtemään vaeltelemaan kunnes tarina on koettu kokonaisuudessaan. Tämä auttaa uppoutumaan Bohemian elävään maailmaan täysin siemauksin, ja pian rajoitukset tuntuvat enemmänkin lahjalta kuin kiroukselta. Upeasti rakennettu kenttä alkaa tuntua omalta maailmaltaan ja sen eri osa-alueista löytää omat pienet valtataistelut ja yhteiset historiat, jotka kielivät elämästä kauan ennen Henryn saapumista.
Napakka käsikirjoitus antaa Warhorse Studiosin keskittyä Kingdom Come: Deliverance II:n parhaisiin puoliin, eli hahmoihin ja kirjoista ammentavaan kerrontaan. Uudet tuttavuudet ovat kaikki mainioita, ja on ilo päästä toilailemaan Henryn kengissä vielä yhden kerran. Vaikka pääpelin juonia tai suhteita ei jatketa ollenkaan, Mysteria Ecclesiae tuntuu juuri sopivalta päätökseltä tälle tarinalle. Kun reilu 12 tunnin pituinen keskiaikainen Poirot-larppi on kasassa, voi hyvin mielin sanoa jäähyväiset tälle porukalle.
Pääjuonen ohella tekemistä löytyy myös yllättävän paljon. Niin munkit kuin piiat pääsevät kyykyttämään Henryä oikein urakalla, ja Warhorse Studiosille tuttuun tapaan pienestäkin tehtävästä voi muodostua laaja kokonaisuus, joka jää kytemään mielessä. Kun huomaa viettävänsä aikaa satoja vuosia vanhoja olevassa kirjastossa etsimässä viitteitä virtsatulehduksen hoitamiseen, ei voi kuin hymyillä sille, miten upea ja tunnelmallinen hiekkalaatikko onkaan kyseessä. Tekeminen ei tunnu turhalta vaan osalta elävää historiaa, jonka kyydissä pääsee olemaan kiitävän hetken verran.
Ei uusia yllätyksiä, eikä niille olisi tarvetta
Mysteria Ecclesiae ei tarjoa uusia mekaniikkoja tai mullistavia ylläreitä, eikä sen tarvitsekaan. Aiempien lisäosien tapaan se valitsee yhden osa-alueen pääpelin mekaniikoista, johon keskittyä. Aiemmissa päästiin taistelemaan ja leikkimään seppää, nyt painotus on hiippailussa, sanailussa ja pulmanratkonnassa. Niille, jotka pelasivat Henryn seikkailut enemmänkin sanan kuin miekan säilällä, ratkaisu toimii hienosti. Oma sankarini oli loppua kohden niin sanavalmis tapaus, että hän pystyi selittämään ummet ja lammet teoriaa jopa Vatikaanin papistolle. On hauska nähdä, miten nopeasti samoihin jekkuihin pääsee kiinni, kun Henry päästetään vapaaksi.
Aiempien lisäosien tapaan tämänkin voi pelata missä vaiheessa tahansa peliä, jahka ensimmäisen alueen tarina on suoritettu loppuun. Kun tarina on taputeltu, luostariin voi palata ihmettelemään omien ehtojensa mukaan. Siitä tulee osa laajaa ja rikasta pääpelin gobeliinia, jota tulee ikävä kaiken loputtua.
Esittelyissä Warhorse Studios puhuu Henryn seikkailusta kahden pelin kokonaisuutena. Jatkosta ei ole minkäänlaista varmuutta, jos sellaista edes koskaan tulee. Mikäli tämä on viimeinen reissu Skalitzin sankarin kanssa, niin siihen on hyvä päättää. Se jättää haikean fiiliksen, sillä harva peli onnistuu lähtemään yhtä onnistuneesti ja eheästi kuin nyt. Kingdom Come: Deliverance II:n kaikki lisäosat eivät ole täydellisiä, tämä on.
