Vaikka Orwell’s Animal Farmin tarina voikin olla sinänsä kiehtova ja opettavainen, se ei välttämättä toimi pelinautintona niille, jotka eivät ole kiinnostuneet Orwellin romaanista.

Orwellin vuoden 1945 alkuperäistarinaa tuntemattomille kerrottakoon lyhyesti, että kyseessä on satiiri Venäjän vallankumouksesta ja sen johtamisesta stalinistiseen aikakauteen. Historiaa käydään läpi kantaaottavan ja vertauskuvia pursuavan eläinsadun muodossa.

Pääosassa on joukko tuotantoeläimiä, jotka kapinoivat ihmisisäntäänsä vastaan. Ne unelmoivat yhteiskunnasta, jossa eläimet voivat olla tasa-arvoisia, vapaita ja onnellisia. Eläinten liittouma kuitenkin pettää, ja maatila päätyy ojasta allikkoon, Napoleon-sian diktatuurin alle.

Orwell’s Animal Farm pysyttelee melko lähellä lähdemateriaaliaan. Tarinan keskeiset hetket liittyvät toisiinsa vuodenaikojen vaihtelua esittelevin pelkistetyin kuvin. Idyllinen maalaismaisema täyttää ruudun kevään kääntyessä kesään ja kesän kääntyessä syksyyn. Tarinankertojana toimivan Abubakar Salimin sulava ääni tuudittaa pelaajan valheellisen rauhan ja sopusoinnun tunteeseen.

Tarinapelien tapaan pelaajalle annetaan tilaisuuksia vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tilanteisiin voi reagoida tietyillä eläimillä ja niiden jokseenkin yksilöllisillä asenteilla. Animal Farm antaa kuitenkin vain näennäisen vapauden päätösten tekoon. Kuten politiikassa yleensä, on totalitaria helpompi saavuttaa luomalla illuusio valinnanvapaudesta ja yksilön päätösten merkityksellisyydestä.

Ahneiden sikojen ottaessa ylimääräiset omenat itselleen voivat muut eläimet kyllä valittaa ja kommentoida, mutta se ei johda mihinkään. Tapahtumat kulkevat kuin neuvostojuna kohti vääjäämätöntä päämäärää. Orwellin alkuperäistarina pysyy täten muuttumattomana keskeisimpien vertauskuviensa ja opetustensa suhteen.

Peli säilyy mielenkiintoisena tunnin jos toisenkin. Erilaisten vaihtoehtojen valitseminen ja tiettyjen asioiden tapahtuminen antavat merkinnän maatilan päiväkirjaan. Leimojen kerääminen on hauska tapa luoda uudelleenpeluuarvoa muttei tarpeeksi innostava kovin moneen yritykseen. Yleisesti ottaen pelin toteutus on esteettinen ja jouheva. Staattisten ja toistuvien kuvien joukkoon toivoisi hieman vaihtelua tukemaan hyvin onnistunutta tarinankerrontaa.

Tarinapeleistä vähemmän välittävänä uskon Animal Farmin intensiteetin kuitenkin omalla kohdallani syntyneen pääasiassa rakkaudestani Orwellin kirjaan. Uskollisuus alkuperäisteokselle on tämän pelin selkeä heikkous ja ehdoton vahvuus. Suosittelen lukemaan kirjan ja sitten kokeilemaan vallan kelpoa peliadaptaatiota.

Kirjaudu kommentoidaksesi