Maailman japanilaisin peli – nyt kaikille alustoille

Ihanan hömelön Katamari Damacyn remasterointi Reroll on tarjolla nyt PC:lle, Switchille, PS4:lle ja Xbox Onelle.

"Siis mitä ihmettä sinä taas pelaat?" kyselee puolisoni olkani takaa. Tietysti vuonna 2004 julkaistun klassikon HD-versiota Katamari Damacy Rerollia! Erikoisessa teoksessa pelaajan ohjaama kasvava tahmapallo kerää itseensä kiinni ensin napit, sitten lautaset ja lopulta autot ja pilvenpiirtäjät.

Pois alta risut, männynkävyt ja pilvenpiirtäjät

Taivaan tähdet ja kuu ovat kadonneet, kun Maailmankaikkeuden Kuningas toikkaroi ympäriinsä. Voi ei! Onneksi hätään astuu pikku Prinssi, joka ranskalaisesta versiosta poiketen on viisisenttinen humanoidi. Hänen tehtävänsä on palauttaa tähdet pyörittelemällä ihmepalloaan pitkin maailmaa. Sivujuonena ja välianimaatioissa Hoshinon perhe ihmettelee tähtien syttymistä ja sammumista. Onko tässä juonessa mitään järkeä? Ei. Tarvitseeko sitä olla? No ei kyllä.

Käytännössä pelikierros toimii siten, että alussa käytössä on varsin pieni pallo, jota voi pyöritellä pitkin aluetta. Kaikki palloa pienempi irtaimisto tarttuu kiinni, tehden siitä askel askeleelta suuremman. Jos pallo osuu jotakuinkin samankokoiseen tai suurempaan esineeseen, kimpoaa se pois. Riippuen vauhdista ja vastakkaisen esineen koosta, saattaa joitain esineitä jopa irrota törmäyksen voimasta.

Kaduilla liikkuu ihmisiä, autoja ja muita suurikokoisia asioita, jotka häiritsevät pallon pyörittelyä. Kun riittävä määrä irtaimistoa ja satunnaista omaisuutta on kasvattanut pallon kokoa riittävästi on koston aika: se mulukku auto, joka töytäisi minut alas jyrkänteeltä tarttuu nyt kiltisti kiinni häröpallon tavarasekamelskaan.

Mieletön meininki, hirveät kontrollit

Yleensä kierroksen tavoitteena on kasvattaa pallo tietyn kokoiseksi aikarajojen puitteissa. Osassa tehtävistä on myös erilaisia tähdistöjen nimien mukaisia erikoistavoitteita, kuten kaksosten tai neitsyiden noukkimista. Pelaaminen tuottaa todella lapsenomaista tyydytystä, kun pallon kasvaessa eksponentiaalisesti yhä suurempi määrä krääsää takertuu mukaan tappopalloon.

Kentät tapahtuvat muka ympäri maailmaa, vaikka käytännössä kenttävariaatioita on ainoastaan muutamia erilaisia. Kerättävät esineet ovat japanilaisista kodeista ja kaupungeista tuttuja. Kaikki tämä on rytmitetty erikoisella rytmimusiikilla. Siis kuunnelkaa nyt tätä meininkiä! Ylipäänsä pelaamisen fiilis on huimaava, kun pyörivä pallo kerää itseensä mummoja, kissoja ja kummeja. Katamariin ei kannata kuitenkaan tarttua täysin mindfulness mielessä, sillä tehtävien aikarajat on asetettu joskus varsin tiukoiksi. Varsinkin loppupuolen kentissä epäonnistuminen on turhauttavaa, sillä tavoitteen karatessa vartin mittainen kenttä tulee aloittaa alusta.

Suurin haaste tulee erikoisista kontrolleista, jotka perustuvat kahden tatin järjestelmään. Näillä, tai näppäimistön WSAD + IJKL -vastineilla, ohjataan palloa kuin tankin telaketjuja. Kulkeakseen eteenpäin tulee molempia tatteja työntää ylös, kääntyminen taasen tapahtuu pistämällä toisen tatin ylös, toisen alas. Käytännössä otin itse välittömästi käyttöön helpotetun moodin, jossa palloa ohjataan yhdellä tatilla toisen kääntäessä kuvakulmaa tuskallisen hitaasti.

Grafiikka on päivittynyt vuoden 2004 tasosta, mutta se tuntuu valitettavasti edelleen hieman vanhalta. Ylipäänsä valikkojen toiminta ja estetiikka on kummallista. Peli käynnistyy tolkuttoman kovalla voluumilla ja ihmeellisellä resoluutiolla, eikä asetuksia voi muuttaa ennen kentän mittaisen tutoriaalin läpäisyä. Tällainen käytettävyys muistuttaa siitä, että kyseessä on pohjimmiltaan yli 15 vuotta vanha teos.

Ole osa jotain suurempaa

Katamari Damacy -sarja kuuluu omaan kategoriaansa. Tai siis ihan oikeasti kuuluu, sillä miksi tätä tulisi kutsua, puzzle- vai toimintapeliksi? Steam vie valaat suustani tarjoamalla tunnistetta "epätodellinen". Kyseessä on vallan häkellyttävä kokemus, joka hakee vertaistaan. En vieläkään ymmärrä, miksi Maailmankaikkeuden Kuningas tarvitsee lehmiä ja autoja pitkin maapallon pintaa palauttaakseen tähdet, mutta eipä sillä ole väliä.

Tämä on kokemus, joka kannattaa kokea, sillä läpäisy ei kestä kovinkaan montaa tuntia. Valitettavasti hankalat kontrollit, erikoiset käytettävyysongelmat ja tuoreeksi peliksi vanhahtavat grafiikat rokottavat kirkkaimman tähden pois arvostelusta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan, ettenkö suosittelisi peliä jotakuinkin jokaiselle. Jos pelaamisesta ei jää muuta käteen, jäävät musiikit ainakin soimaan päähän. Tule ja liity osaksi suurempaa kokonaisuutta!

Kirjaudu kommentoidaksesi