Pilotwings Resort

Lentäjän pojanpoika

Ensimmäinen Pilotwings julkaistiin Super Nintendolle vuonna 1990. Se oli lentelypeli, joka ei kuitenkaan ottanut mallia aikansa vakavista lentosimulaattoreista, vaan keskittyi viihdyttämään. Alkuperäisessä pelissä pystyi lentämään rakettirepulla, riippuliitimellä, helikopterilla ja lentokoneella, sekä hyppäämään laskuvarjolla. Valitusta välineestä riippui, että millaisia tehtäviä joutui suorittamaan liidellessään taivaalla. Ilmapallojen räjäyttäminen tai renkaiden läpi huristelu eivät kuulu ryppyotsaisten simulaattorien repertuaariin, joten Pilotwings tavoitti laajan ostajakunnan lentelyä ja viihdyttävyyttä etsineen yleisön parista.

Jatko-osa, Pilotwings 64, saapui kauppoihin vuonna 1996. Nintendo 64:n peli keskittyi parantamaan ensimmäisen osan grafiikkaa ja tehtäviä. Perusidea säilyi samana, joten ei ihme, että uudesta Pilotwingsistä tuli suuri menestys. Kolmatta osaa onkin on odotettu kuin kuuta nousevaa. Nyt sellainen on ilmestynyt, vaikka jatkuvien myöhästelyjen ja peruutusten takia muilta alustoilta 3DS:lle siirretty Pilotwings Resort ei olekaan edeltäjiensä veroinen. Kyseessä on kuitenkin varma myyntiartikkeli, jos ei muusta syystä niin siksi, että Pilotwings on Nintendon muiden lippulaivapelien joukossa harvinaisuus.

Palmujen katveessa

Pilotwings Resort sijoittuu fiktiiviselle trooppiselle lomasaarelle. Siellä on kaikki, mitä leppoisaan lentelyyn tarvitaan eli ilmavirtauksia, paljon tilaa ja keskellä saarta nököttävä suuri tulivuori. Vain yksi valittavissa oleva pelialue on pettymys. Pilotwings 64:ssähän oli monta erilaista saarta, joista jokaisella oli omat salaisuutensa. Resortin saari on isokokoinen, mutta miljöö ei loppujen lopuksi tarjoa muuta jännittävää tutkittavaa kuin jykevän keskusvuoren laavaa hehkuvan sisustan. Lomakohteen puitteissa liidellään sarjan edellisistä osista tutuilla menopeleillä. Uusi tuttavuus on ilmassa poljettava pyörä, joka tuo hitaudellaan ja haastavalla ohjausmetodillaan uusia tuulia Pilotwingsin maailmaan.

Tehtäviä riittää, mutta ne ovat poikkeuksetta melko lyhyitä ja helppoja. Eri haastavuusluokkiin jaetut haasteet pyyhältää läpi muutamassa tunnissa, minkä jälkeen onkin aika katsella lopputekstejä ja keskittyä vapaaseen lentelyyn. Huippupisteiden kerääminen on kokonaan oma lukunsa. Suoritetuista tehtävistä palkitaan kokonaispisteillä, jotka on jaettu esimerkiksi käytetyn ajan ja suoritettujen tavoitteiden kaltaisiin kategorioihin. Täydet pisteet saadakseen on oltava jumalaisessa vireessä. Sen takia uuden Pilotwingsin ostajilla meneekin pelin täydelliseen läpäisyyn lisätunti poikineen. Totuus on kuitenkin se, että normipelaaja kyllästyy Resortin tarjoamiin mahdollisuuksiin muutamassa tunnissa.

Eri lentovärkkejä ohjataan tikulla ja muutamalla apunäppäimellä, jotka valitusta menopelistä riippuen toimivat lähinnä turbona tai jarruna. Kaikkein vaikeinta on hallita rakettireppua. Vähänkään epävakaammalla kädellä ohjattaessa hahmo lentelee minne sattuu, ja etenkin pienille tankkausalustoille laskeutumisissa on omat haasteensa. Lentokoneella ja riippuliitimellä meno on helppoa, mutta ilmapallojen varassa leijailevan polkupyörän pitäminen hallinnassa on aluksi haasteellista. Pelihahmo nimittäin väsyy, jos sillä polkee turhan miehekkäästi. Oppimiskynnys on kuitenkin loppujen lopuksi niin matala, että kuka tahansa oppii kontrolloimaan kaikkia lentovälineitä hetkessä.

3D-lasit

Pilotwings Resortin kolmiulotteinen tila on hyvin toteutettu. Etäisyyksistä saa 3D-asetuksilla pelattaessa tavallista paremman käsityksen, joten niinpä esimerkiksi tiettyyn kohtaan laskeuduttaessa lähestymisnopeuden pystyy arvioimaan normaalia paremmin. Pelialueena toimiva saari on maalattu pirtein karkkivärein, kuten oikeastaan melkein kaikki 3DS:n julkaisupelien tutkittavat maailmat. Nintendo yrittää kovasti haalia tekeleittensä ostajiksi myös niin sanottuja aikuisia pelaajia, mutta ainakaan jatkuvalla sateenkaarivärityksellä se ei onnistu. Pilotwings näyttää silti nykyään huomattavasti terävämmältä kuin Super Nintendolla tai Nintendo 64:llä. Pirteät värit myös alleviivaavat, ettei kyseessä ole kovin vakava julkaisu.

Peliin saa hieman yksilöllisyyttä, kun käyttää omaa Mii-hahmoaan eri lentovälineitä ohjaavan hahmon mallina. Moninpeliä Pilotwings Resortissa ei valitettavasti ole, eikä lisäsisältöäkään pysty lataamaan verkosta. Kysymys kuuluukin, että kuinka kauan huippupisteitä jaksaa jahdata. Se riippuu pelaajasta, mutta satunnaiselle käyttäjälle uutta Pilotwingsiä ei voi suositella. Hauskaa riittää muutaman tunnin ajan, minkä jälkeen peli jää helposti hyllyyn pölyttymään. Vuosien myöhästelyjen ja peruutusten jälkeen syntynyt Pilotwings Resort ei ole huono suoritus, mutta se ei ole edeltäjiensä veroinen. Jäämme odottamaan Pilotwings 64:n paluuta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi