Tom Clancy’s Ghost Recon: Shadow Wars

3DS:n julkaisupeleihin lukeutuva Tom Clancy’s Ghost Recon: Shadow Wars eroaa vanhemmista sarjan peleistä.  Uusin osa on taktista vuoropohjaista toimintaa ja kevyitä roolipelielementtejä yhdistelevä teos, joka tuo mieleen X-COMin ja Jagged Alliancen kaltaiset klassikot.

Kylmä sota on täällä taas

Pelaaja ohjaa kuusihenkistä eliitti-iskuryhmää, jonka tehtävänä on estää Venäjän presidenttiehdokkaan keplottelut. Ehdokas Yuri Treskayevin tavoitteena on aiheuttaa hämminkiä ja kaaosta naapurivaltioissa ajaen samalla vallassa olevan presidentin ulkopoliittisen maineen maanrakoon. Iskuryhmän tehtävät alkavat Kazakstanin aavikkoisista maisemista, kun heitä kuljettanut lentokone ammutaan alas. Tiimin jäsenet joutuvat erilleen toisistaan, ja ensimmäiset tunnit kuluvatkin opetellessa yksitellen ryhmän eri jäsenien erikoistaitoja. Opetteluosio on sopivan pehmeä lasku taktiseen toimintaan.

Tarina ei juhli omaperäisyydellään mutta antaa kelvollisen viitekehyksen toiminnalle, joka onkin Tom Clancy’s Ghost Recon: Shadow Warsin parasta antia. Taistelu perustuu tiettyihin lainalaisuuksiin. Pelin kentät on jaettu liikkumista ja ampumista mittaaviin ruutuihin. Riippuen ohjattavasta hahmosta ja tämän varustuksesta, pelaaja voi liikkua tietyn matkan vuorossa tai ampua maksimissaan tietyltä etäisyydeltä – ruuduilla mitattuna. Korkeuseroilla on niin ikään merkitystä. Korkeammalta tasanteelta tähyilevä sotilas tekee enemmän vahinkoa, kun taas alhaalta ylöspäin ammuttaessa aseiden teho laskee hieman. Sotilaat ovat talojen sisällä paremmassa suojassa mutta liikkuvuuden kustannuksella. Myös aidat, autot ja pusikot tarjoavat varsin kelvollista tulisuojaa. Taisteluun vaikuttavia tekijöitä on ilahduttavan paljon.

Eliittiryhmän jäsenet eroavat mukavasti toisistaan. Joukon tiedustelija Banshee, tarkka-ampuja Haze ja lääkintämies Saffron voivat liikkua vuorossa useamman ruudun kuin raskaammin aseistetut virkaveljensä, mutta he eivät kestä aivan yhtä paljon vahinkoa. Richter on raskaasti aseistettu kävelevä tankki, joka kestää vihollisten tulitusta ja ampuu hanakasti takaisin. Kommando Duke on aseistettu rynnäkkökiväärillä ja raketinheittimellä, kun taas insinööri Mint luottaa asennettaviin tykkitorneihin ja EMP-aseeseen. Hahmojen kykyjä voi kehittää tehtävistä ansaituilla tähdillä. Tarjolla on uusia aseita, parempia suojapanssareita ja hahmon ominaisuuksia parantavia kehityspisteitä. Ryhmän jäsenien erikoiskyvyt tulevat todellakin tarpeeseen, kun vastaan asettuu vihollisia aina vain sankemmin joukoin.

Vuoroissa etenevä toiminta vaatii tarkkaa harkintaa, sillä varsinkin vaikeimmilla vaikeustasoilla noutaja tulee liian innokkaalle asesankarille varsin nopeasti. Vaikeustasoa voi onneksi vaihtaa jokaisen tehtävän jälkeen. Suojautuminen ja ryhmän erikoiskyvyt nousevat tärkeään rooliin. Bansheen ”naamiointiviitta” estää ampumasta liukasliikkeistä tiedustelijaa, ellei tämä ole aivan vihollisen vieressä. Toisaalta tehokas puukko käytännössä pakottaa Bansheen nopeisiin pistohyökkäyksiin vihollislinjojen taakse. Mintin tykkitorni on sopivaan paikkaan asennettuna todellinen tuhoaja, kun taas Duken raketinheitin toimii mainiosti yhteen sumppuun ryhmittyneitä vihollisia vastaan. Lukuun ottamatta tarkka-ampujia niin omat kuin vihollisetkin vastaavat tulitukseen, jos ampuja on näköetäisyydellä ja aseen kantama riittää. Toisaalta kranaatteja ja muita räjähteitä saa viskellä ilman välitöntä vastarintaa.

3D:nä vai ilman – ihan sama

Sitä sanotaan, että grafiikka ei tee peliä. Tom Clancy’s Ghost Recon: Shadow Warsin kanssa tämä lausahdus pitää aika hyvin kutinsa. Jos toiminta on mielenkiintoista ja loppuun asti mietittyä, samaa ei voi sanoa pelin grafiikasta ja äänimaailmasta. Audiovisuaaliselta kantilta uusin Ghost Recon olisi aivan yhtä hyvin voinut olla DS-peli. Toki käsikonsolin rajoitteet on otettava huomioon, mutta isometrisestä kuvakulmasta kuvattu toiminta on vain niin vaisun näköistä. Samat sävellykset pyörivät taustalla kyllästymiseen asti, eivätkä staattisina kuvakavalkadeina pyöritetyt välinäytökset auta kliseisestä ja ponnetonta tarinaa. Onneksi ympäristöt sentään muuttuvat pelin edetessä, kun iskuryhmän matka jatkuu aavikkoisista maisemista suurkaupunkien sykkeeseen. Liukukytkin tapissa 3D-efekti on selvästi nähtävissä, mutta se ei tuo peliin oikeastaan mitään lisäarvoa. Korkeuserot ja potentiaaliset suojat ovat selvästi nähtävissä kaksiulotteisinakin. Onneksi sentään graafinen ulosanti saa pientä potkua kolmannesta ulottuvuudesta.

3DS:n julkaisuikkunaan kiirehtiminen näkyy grafiikan ohella myös moninpelissä. Mukana on kahden pelaajan mittelöt, mutta vain samalta konsolilta pelattuna. Tiukka taistelu olisi toiminut erinomaisesta verkon yli, kun viiveestä ei olisi tarvinnut vuoropohjaisuuden takia välittää. Tarinatilan ja moninpelin lisäksi tarjolla on yksittäisiä tehtäviä erikoispiirteillä höystettynä. Uudet tehtävät ja kentät aukeavat tarinatilan edetessä.

Varjosotilaiden uusi tuleminen

Tom Clancy’s Ghost Recon: Shadow Wars on pelimekaniikalta loistava tekele. Puutteellinen moninpeli, vanhahtava grafiikka ja itseään toistavat äänet jättävät toivomisen varaa mutta eivät pilaa kokemusta. Hahmojen kehittäminen uusien varusteiden ja ominaisuuksien muodossa tuo mukavasti lisää mielenkiintoa tarinan oheen. Tarina itsessään olisi vain voinut olla omaperäisempi ja taidokkaammin kerrottu. Onneksi tärkein eli vuoropohjainen toiminta kaikkine nyansseineen koukuttaa vakuuttavasti. Kun yksinpelin kestokin lasketaan kymmenissä tunneissa, vanhan koulukunnan taktisen toiminnan ystävät saavat varmasti rahoilleen vastinetta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi