Plants vs Zombies: Garden Warfare

Kasvien ja zombien välisiltä yhteenotoilta on ollut viime vuosina vaikea välttyä, ellei satu pelailemaan tynnyrissä kaukana sivistyksestä. PopCap Gamesin suurmenestykseksi noussut Plants vs Zombies on nähty käytännössä kaikilla kynnelle kykenevillä alustoilla aina mobiililaitteista konsoleiden latauspalveluihin. Omalaatuisella huumorilla kuorrutettu tornipuolustus tarjoaakin varsin hauskaa ajanvietettä, joka sopii etenkin kännykän kosketusnäytöltä nautittaviksi välipaloiksi.

Pikkupelimarkkinat hurmattuaan jenkkistudio lähtee nyt toden teolla kisaamaan isompien poikien hiekkalaatikolle, kun Plants vs Zombies: Garden Warfaressa puutarhan herruus ratkaistaan kevytstrategian sijaan rehdisti kolmannen persoonan räiskintänä.

Monimuotoisuus kunniaan

Call of Duty: Modern Warfaresta pikkunokkelasti juonnetusta tittelistään huolimatta Garden Warfare jakaa huomattavasti enemmän kosketuspintaa Battlefield-sarjan kanssa. Samankaltaisuus ei suinkaan ole sattumaa, sillä molemmissa EA:n julkaisemissa peleissä hyrrää pellin alla Frostbite-moottori. 12 hengen tiimeihin jaetun kilpailullisen verkkopuolen pelimuodot lainataan niin ikään melko lailla suoraan ruotsalaiskollegoilta. Gardens and Graveyardsissa zombit yrittävät vallata puutarhan alueita yksi kerrallaan, kun kasvit pistävät parhaansa mukaan kampoihin tutussa Rush-hengessä. Gnome Bomb edustaa puolestaan uudelleennimettyä versiota Obliteration-muodosta: joukkueiden tehtävänä on kentälle asetetun pommin haaliminen omiin näppeihin ja vihollisen tukikohtien tuhoaminen sen avulla. Suosituinta hupia verkkokansan keskuudessa edustavat silti jälleen kerran perinteiset tiimitappomatsit, joissa ainoastaan vastustajaa suurempi kaatomäärä määrittää voittajan. Onneksi pelin keskimääräistä leppoisammasta luonteesta johtuen yksinkertaisintakin aivot narikkaan -variaatiota pelaa mielellään.

Battlefield-henki huokuu läpi myös hahmoluokista. Valittavaksi annetaan perusmosurin ohella raskaasti aseistettu mörssäri, tarkka-ampumiseen erikoistunut kaukotaistelija sekä lääkintähemmo. Kaikki lisäksi kehittyvät erityisiä pienhaasteita suorittamalla. Saman perusluokan edustajat poikkeavat kuitenkin selvästi toisistaan riippuen siitä, ohjastaako kasveja vai zombeja. Tämän ansiosta molempien riveistä valikoituu helposti tyystin erityylinen suosikkihahmo käyttöön. Monimuotoisesta katraasta huolimatta tasapaino on saatu yllättävän hyvin kohdilleen. Yleensä mittelöissä voiton nappaa paremmin yhteen hiileen puhaltava jengi. Mikäli sotakentällä ei halua liata lainkaan näppejään, DICE:ltä lainatussa komentaja-tilassa päästään jakamaan tukea ja ilmaiskuja lintuperspektiivistä.

Kuvakulman vaihdoksen lisäksi Garden Warfare erottuu vakavahenkisemmistä kilpailijoistaan nimenomaan tunnelmansa avulla. Virkistävän värikkäät maisemat, omaperäiset hahmot sekä mainion hauska ääniraita pitävät suupielet puoliväkisin hymyssä, vaikka taistelukentällä tulisikin turpaan. Yleinen tempo sijoittuu nettiräiskintöjen skaalalla selvästi rauhallisempaan päähän, joten hitaammillakin reaktioilla varustettu soturi pärjää taktista silmää käyttämällä. Tiimityön ohella menestyksen kannalta tärkeintä on oppia tuntemaan kunkin hahmoluokan vahvuudet sekä mahdolliset sudenkuopat.

Pidetään puutarhat kunnossa

Sarjan alkuperäisideaa kunnioitetaan paketin toisen puoliskon muodostavassa Garden Ops -yhteistyötilassa. Maksimissaan neljän hengen porukalla valitaan kartalta sopiva paikka puutarhalle, jonka pitäisi kestää kymmenen alati vaikeutuvan aallon verran zombien hyökkäyksiä. Kokemusta voi muokata rennon leppoisasta räiskyttelystä aukotonta tiimityötä vaativaan selviytymistaistoon yksinkertaisesti vaikeustasoa säätämällä. Vaikka kavereita ei sattuisi hengailemaan linjoilla pelihampaan kolottaessa, toimii julkinen seuranhaku erinomaisesti. Useimmiten täysi neljän hengen tiimi parsitaan kuin huomaamatta kasaan jo ennen ensimmäisen vihollisaallon ilmestymistä.

Zombiaaltojen torjuminen sujuu luonnollisesti sulavimmin tutussa seurassa. Garden Warfaren pelaajien keskuudessa tuntuu kuitenkin vallitsevan keskivertoräiskijöitä parempi ymmärrys yhteistyön tärkeydestä myös tuiki tuntemattomien kesken, mikä on ehdottomasti positiivinen yllätys. Puolustustehtäviä voi suorittaa lisäksi pareittain jaetun ruudun kautta. Nykyään harmittavan harvinainen samalta sohvalta pelailu toimii muutoin mainiosti, mutta pienenä miinuspuolena nettisessioihin pääsee liittymään ainoastaan soolona.

Hyvän mielen hurvittelua

Puhtaasti tekniseltä kantilta tarkasteltuna Garden Warfaren avulla tuskin kannattaa esitellä uutta ja uljasta konsoliaan sukupolvenvaihdosta yhä harkitseville. Frostbite-pelimoottorin suomia kenttien tuhoutumismahdollisuuksia ei hyödynnetä käytännössä lainkaan, joten yksinkertaisen piirrosmaiset ympäristöt jäävät miltei täysin staattisiksi. Sen sijaan alati sulavana rullaava ruudunpäivitys ja raikas värien käyttö yhdistettyinä sympaattiseen yleisilmeeseen nostavat kokonaisuuden plussan puolelle. Taistelun tiimellyksessä on mukavaa, kun vihollistyypit erottaa jo kaukaa pelkän ulkonäön perusteella. Samoin volyymit kaakkoon nostamalla voi vastustajien mongerrus- tai askellustyylistä tunnistaa kulman takana odottavan pirulaisen. PopCap Gamesille ominaiset hauskat luritukset kruunaavat äänimaailman.

Lähdemateriaalinsa ulkoista habitusta kunnioittava "spinoff" tarjoaa useita hulvattomia hetkiä. Nähtäväksi ainoastaan jää, miten pitkään verkkokansa jaksaa palata hieman kevyemmän räiskinnän pariin kilpailun ollessa genren sisällä varsin armotonta. Pitkäikäisyyttä ei edesauta se tosiasia, että hahmojen tärkeimmät erityiskyvyt saa avattua jo parin tunnin tahkoamisella. Tämän jälkeen haalittavaksi jää lähinnä visuaalisia tehosteita. Onneksi lystinpito nousee kuitenkin lopulta suorituspelaamisen edelle. Eikä sovi unohtaa Garden Ops -tilan tuomaa lisäarvoa etenkin oikean porukan kesken koettuna. Kehittäjät ovat myös lupailleet ilmaista lisäsisältöä pitämään mielenkiintoa jatkossa yllä. Plants vs Zombies: Garden Ops on yksinkertaisesti hauskaa viihdettä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi