Professor Layton and the Lost Future

Professori Laytonin pulmilla täytetyt seikkailut ovat edenneet kolmanteen osaansa, jossa teemana on aikamatkustus. Tällä kertaa Layton ja nuori apulaisensa Luke etsivät kidnapattua pääministeriä ja tästä vastuussa olevaa rikollista kahden Lontoon kaduilta – nykypäivän ja tulevaisuuden. Jälkimmäinen eroaa monella tapaa Laytonin ja Luken tuntemasta kaupungista. Ihmiset ja rakennukset vaikuttavat vielä jotakuinkin normaaleilta, mutta paikkaa tuntuu pitävän pelon vallassa korkeahattuinen mies.

Pulma joka nurkan takana

Parivaljakko tapaa matkansa aikana monenlaista hiihtäjää. Vastaantulevilla hahmoilla on yleensä jokin pulma tai arvoitus ratkaistavanaan. Joistakin pulmista karttuu lähinnä pistetili, mutta usein pelissä eteneminen riippuu täysin arvoituksen ratkaisemisesta. Joihinkin paikkoihin on turha yrittää, jos ei ole ratkaissut tarpeeksi montaa puzzlea.

Pulmien laatu vaihtelee matemaattisista laskuista aina hauskoihin kompakysymyksiin. Yli 160 puzzlea on tarpeeksi aivojen nyrjäyttämiseen ja niinpä Professor Layton and the Lost Future viihdyttääkin pienissä erissä. Matemaattiset pulmat ovat pelissä liiaksikin edustettuina, joskin tämä saattaa olla mielipidekysymys. Vaihtelua voisi kuitenkin olla enemmän. Uutena ominaisuutena nähdään muistiotyökalu, jonka avulla omaa aivokapasiteettia ei tarvitse kiusata aivan mahdottomasti.

Pulmien ratkaisemisesta pelaajan tilille kerääntyy Picarat-pisteitä. Mitä vähemmillä yrityskerroilla pulmat läpäisee, sitä enemmän Picarateja on luvassa. Stylus-kynällä ympäristöä tutkimalla esiin putkahtaa vinkkikolikoita, joita saattaa tarvita vaikeampien pulmien ratkaisussa. Kolikoilla voi siis ostaa vinkkejä, jotka auttavat eteenpäin mysteerien selvityksessä. Matkan aikana pelattavaksi annetaan muutamia minipelejä, joista esimerkiksi Laytonin porukkaan liittyvän papukaijan opetustuokiot voivat vaikuttaa etenemiseen – papukaija kun oppii löytämään hankalissa paikoissa piileviä vinkkikolikkoja. Tarroilla täydennettävä kuvakirja taas on yksinkertaisuudestaankin huolimatta (tai ehkäpä juuri siitä johtuen) hauska välipala. Tässä minipelissä epäonnistuminenkin on hauskaa, sillä kirjan tarinat muuttuvat tällöin täysin absurdeiksi.

Jännittävä tarina ja näyttävä toteutus

Tarinaltaan Professor Layton and the Lost Future on parhaimmillaan alussa, jolloin rutiininomainen pelimekaniikka ei ole tullut vielä niin tutuksi. Runsas dialogi ja kosketusnäytön tökkiminen kun aiheuttaa muutaman tunnin jälkeen pientä väsymystä, eikä sinänsä oivaltavaan stooriin jaksa tällöin keskittyä aivan täysillä. Vastaantulijoiden tekosyyt pulmien ratkomiselle eivät jaksa naurattaa muutamaa ensimmäistä pidempään, vaan tekijöiltä olisi toivonut jo hiukan mielikuvitusta niiden esittelylle. Tästä huolimatta jännittävä juoni pitää kutinsa ja mysteerin ratkaisu muuttuu loppua kohden taas kiinnostavammaksi.

Englanninkielisyys on edellisten Laytoneiden tapaan ainakin hidaste osalle yleisöä. Vaikeimpien pulmien selvittely vaatii kielitaitoiseltakin ponnisteluja, mutta onneksi suurin osa on kohtuullisen ymmärrettäviä ilman sanakirjan apua. Jotkut graafiset arvoitukset ymmärtää usein ruututekstejä lukemattakin.

Kehittäjästudio Level 5 on onnistunut ahtamaan DS:n pieneen tilaan hurjat määrät kaunista animaatiota, joka muistuttaa tyyliltään ja laadultaan Studio Ghiblin elokuvallisia tuotoksia. Grafiikan laatu on muutenkin kauttaaltaan korkeata, puhumattakaan brittienglantia puhuvien ääninäyttelijöiden taitavasta panoksesta. Tarttuva ja tunnelmallinen taustamusiikki kruunaa kiireettömän tunnelman.

Kolmannen Laytonin kanssa ei muuten kannatakaan kiirehtiä, sillä pelin läpäisy kestää helposti 11-12 tuntia.  Ohitetut ja verkosta ladattavat puzzlet sekä minipelit takaavat sen jälkeen vielä tunneiksi tekemistä. Professor Layton and the Lost Future on pienine vikoineenkin tämän vuoden DS-tarjonnan kärkipäätä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi