Kaikkihan me tiedämme sen tunteen, kun aamulla herätessä olo on kuin päähän ammutulla ja muistikin on jotain, mitä muut harrastavat. Tähän sunnuntaiaamun olotilaan pääsee tutustumaan Kuriiri, Fallout New Vegasin vastentahtoinen sankari. Kuriiri haluaa tietysti selvittää, kenelle hänen päästään löytynyt luoti kuului, ja mikä hänen kuljettamassaan paketissa oli niin arvokasta. Vastausten metsästäminen johtaa löytöretkelle halki Mojaven autiomaan, määränpäänä aavikon keskellä hohtava jalokivi, New Vegas.

Maailmanlopun meininki

Pari vuotta sitten Fallout 3 päivitti sarjaa rankalla kädellä. Oblivionista tuttu moottori herätti ristiriitaisia tunteita, mutta taitavasti luotu tunnelma ja mukaansa tempaava tarina valoivat pohjan vahvalle kokemukselle. Obsidian Entertainment on moottorin hinkkaamisen sijaan saanut keskittyä sisältöön, ja kyllähän tämä näkyykin. Ydinsodan runtelemassa Nevadassa on ryhmittymiä, henkilöhahmoja, tarinoita ja tehtäviä useampaakin läpipeluuta varten. Mutta mitään ei saa ilmaiseksi.

Selkein ero Fallout 3:n ja New Vegasin välillä on, että siinä missä edellinen osa keskittyi yhteen yhtenäiseen pääjuoneen, on New Vegasia varten rakennettu kokonainen maailma, jossa useat tarinat muodostavat laajemman kudelman. Tämä saa Mojaven tuntumaan aidolta klikkien ja ryhmittymien muodostamalta kokonaisuudelta, jossa yhteen suuntaan kumartaminen saa ahterin vilahtamaan toisaalle. Kaikkia polkuja ei pääse tallaamaan, sillä tehtävän suorittaminen yhden tahon hyväksi voi katkaista suhteet toiseen.

Pelin aikana tehdyt valinnat vaikuttavat tarinan kulkuun jo ennen loppuvideota, mikä osaltaan kasvattaa uudelleenpeluuarvoa. Tosin maisemia katselemalla saa jo yhden kierroksen venymään useampien kymmenien tuntien mittaiseksi. Valitettavasti maailman laajuuden vastapuolena on kerronnan vesittyminen. Pääjuoni on tarina muiden joukossa, eikä se onnistu kaappaamaan mukaansa edellisen osan tapaan.

Katkoksia ja kaatuilua

Fallout 3:n läpi tahkonneet ovat New Vegasissa kuin kotonaan – perusmekaniikkaa ei ole muutettu juurikaan. Ensimmäisen persoonan seikkailua ryydittävät keskustelut, tavaroiden haaliminen ja roolipelimäinen hahmonkehitys. Taisteluissa voi turvautua myös tietokoneavusteiseen tähtäämiseen, eli käyttää V.A.T.S.-järjestelmää (Vault-Tec Assisted Targeting System). V.A.T.S:ssä vain valitaan uhri ja lopputulos arvotaan hahmon kykyjen perusteella.

Matkan varrelta mukaan voi tarttua sekä biologisia että mekaanisia apureita, joiden läsnäolo antaa kuriirille tilapäisiä erikoiskykyjä. Kumppaneilla on omat lojaliteettinsa, joten tiettyjen ryhmittymien suututtaminen rikkoo myös kaveruussuhteita. Harvinaislaatuisesti siipiveikoista on iloa jopa taistelussa: osa vihollisista on päästetty päiviltä ennen kuin pelaaja huomaa edes olleensa hyökkäyksen kohteena.

New Vegasin hillitön laajuus näkyy bugien määrässä. Jo Fallout 3:n aikoihin puhuttiin paljon sekä kosmeettisista virheistä että kaatuiluista, eikä näitä ole parissa vuodessa ehditty korjata. Muutaman kerran peli hyytyi niin, että konsoli täytyi käynnistää uudestaan. Joidenkin tehtävien suorittaminen kävi mahdottomaksi, koska moottori ei ymmärtänyt, että välitavoite on saavutettu. Lisäksi viholliset saattavat ajoittain jumittua maastonmuotojen sisään, jolloin niitä ei saa tapettua eikä taistelu tahdo päättyä millään.

Harmaa vyöhyke

Fallout New Vegasin ehdottomat vahvuudet löytyvät sen syvällisestä maailmasta, pelattavan määrästä ja uudelleenpeluuarvosta mutta ennen kaikkea sen piristävän realistisesta suhteesta moraaliin. Vaikka tuttu karma-asteikko onkin yhä olemassa, on puhdas Jeesus-Perkele-dikotomia korvattu uskottavammalla mallilla. Pelaajan toimien suhteuttaminen objektiiviseen moraaliin on olemassa vain kuriositeettina, merkittävämpää on se, miten ryhmittymät suhtautuvat Kuriirin tempauksiin.

Aivan kuten oikeassakin maailmassa, tappaminen ja varastaminen ovat väärin vain, jos ne kohdistuvat "meidän puoleen". Uuden Kalifornian Tasavallan joukkoja ei voisi vähempää kiinnostaa, jos muutama Brotherhood of Steelin paladin saakin kranaatista, ja New Vegasia johtava mystinen herra House on vain mielissään, jos Kuriiri ohimennen pyyhkäisee nousukasmaisen Caesarin legioonan maailmankartalta. Vaikeinta on pelaajalla, jonka täytyy taiteilla ristiriitaisten vaatimusten miinakentällä. New Vegasin ympäristössä käydään raakaa taistelua maa-alasta ja energiasta, ja lopulta Kuriirin on valittava puolensa. Kaiken tämän keskellä yksi päähän eksynyt luoti alkaa tuntua kovin merkityksettömältä.

Teknologian rapautuminen

Fallout New Vegasin kehityksessä suurin panostus on selkeästi kohdennettu sisältöön, ja tekniikan viilailu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Roolipelissä tämä onkin oikea tärkeysjärjestys, mutta jotain kehitystä olisi ollut kiva nähdä pelimoottorissakin. Tökkivän ruudunpäivityksen, grafiikkavirheet sekä ajoittaiset jumiutumiset voi perustella ensimmäistä kertaa moottoria käytettäessä, mutta jossain vaiheessa viat olisi aiheellista korjata.

Jos kuitenkin hakee maksimaalista vastinetta sijoitetuille euroille, on tänä vuonna vaikea löytää paremmin toiveita vastaavaa yksinpeliä kuin New Vegas. Pelin maailmaan uppoutuu huomaamattaan tuntikausiksi ja pikku bugitkin ovat anteeksiannettavissa. Vapaan maailman seikkailuna New Vegas hakee vertaistaan, vaikka ikääntyvä moottori köhiikin. Jokohan Fallout 4:ää olisi uudistettu tekniikankin osalta.