Project Eden

Kaupungin suojelijat

Kaukaisessa tulevaisuudessa rakkaasta planeetastamme on tullut pahemman kerran ylikansoitettu ja ahdas paikka elää. Tilan puutteen vuoksi jättimäiset kaupungit ovat muuttuneet taivaisiin asti kohoaviksi komplekseiksi, joissa rikkaat ja onnelliset elävät ylhäällä, jonne auringon valo vielä ylettyy, kun taas köyhät, hullut, jengiläiset ja rikolliset elävät siellä minne päivä ei paista: kaupungin alemmilla tasoilla, jossa vallitsee ikuinen yö ja kaaos. Tämä asetelma on omiaan poikimaan jos jonkinlaista mellakkaa ja häiriöitä, ja aina, kun nämä häiriöt uhkaavat yläkertojen eliittikansaa, paikalle lähetetään nelihenkinen ryhmä UPA:n (Urban Protection Agency) hampaisiin asti aseistautuneita jäseniä. Pelaaja astuu mukaan kuvioihin, kun Real Meat -lihatehtaalla on sattunut jotakin hämärää: koneet ovat lakanneet toimimasta ja insinöörejä on kadonnut jäljettömiin. Pelaaja ohjaa nelihenkistä ryhmäänsä aina vain syvemmälle kaupungin syövereihin tehtävänään selvittää lihatehtaan mysteeri. Project Eden näyttää ja kuulostaa toimintapeliltä, mutta sitä tämä ei missään nimessä ole. Vaikka mukana on jonkun verran räiskintää ja mutanttien paloittelua, suurin osa ajasta kuluu lukemattomien ongelmien ratkomisessa.

Ryhmähenkeä

Jokaisella neljästä sankarista on omat erikoiskykynsä ja vahvuutensa, ja suurin osa pelin ongelmista perustuukin eri hahmojen taitojen oikeaan soveltamiseen. Ryhmän johtaja Carter hoitaa pääasiassa sosiaaliset kanssakäymiset ja tietojen keräämisen, minkä lisäksi hänellä on valtuudet ohittaa tietyt turvaluokitusta vaativat ovet. Porukan tietokoneguru ja maailman taitavin hakkeri Minoko on omiaan paitsi tuomaan ryhmään naiskauneutta, myös hakkeroimaan erilaisiin tietokonejärjestelmiin ja avaamaan lukitut ovet. Kolmas jäsen Andre, asenneongelmainen tekniikan ihmelapsi, osaa korjata mitä tahansa ja on siksi tärkeä apu lihatehtaassa, jossa joka ikinen laite on epäkunnossa. Ja viimeisenä joskaan ei vähäisimpänä, porukan vähemmän feminiininen naisjäsen Amber, orgaanisen ruumiinsa menettänyt leveäharteinen kyborgi, joka kantaa mukanaan raskasta aseistusta ja joka voi selvitä hengissä äärimmäisissäkin olosuhteissa.

Puzzlet perustuvat siihen, että pelaajan on yritettävä saada oikea ryhmän jäsen oikeaan paikkaan, jotta tämä selvittäisi esteen ja muu ryhmä voisi jatkaa matkaansa. Esimerkkinä aivan alun ongelma, jossa huone on täynnä myrkyllistä kaasua joka on kuolettavaa kaikille muille paitsi porukan kyborgille. Miten selvitä tästä? Tietysti ohjataan kyborgi kaasun täyttämään huoneeseen ja käännetään vivusta tuuletus päälle. Tämä oli vain yksinkertainen esimerkki pelin logiikasta, sillä muut ongelmat vaativat paljon enemmän ajattelua. Pidemmän päälle puzzlet käyvät päätähuimaavan monimutkaisiksi, sillä jokaisen ryhmän jäsenen on yleensä oltava oikeassa paikassa tekemässä oikeita asioita samaan aikaan, jotta jokin tietty ovi avautuisi. Mikäli yksi tai useampi hahmoista menettää henkensä vihollisen kynsissä tai vaikkapa putoamalla liian korkealta (mikä on yksi yleisimpiä kuolinsyitä pelissä), peli ei ole menetetty, sillä kaatuneet sankarit syntyvät välittömästi uudestaan lähimmälle regeneraatiopisteelle. Ainoa haitta kuolemisesta on turhautuminen ja rasitus, sillä hahmot on ohjattava takaisin muun ryhmän läheisyyteen. Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista pelkillä ihmisvoimilla, siksipä mukaan saakin erilaisia teknisiä vempaimia, kuten kauko-ohjattavan pienoistankin, jolla pääsee vaikkapa ahtaisiin tuuletuskanaviin aktivoimaan piilotettuja kytkimiä, tai lentävän teknopallon, jolla voi vastaavasti ylettyä liian korkealla oleviin katkaisimiin.

Pidemmän päälle hidastempoinen eteneminen ja ongelmanratkonta käy melko rasittavaksi ja ne pelaajat, jotka olivat odottaneet Project Edeniltä jonkinlaista toimintastrategiaa, heittävät kiroillen ohjaimen nurkkaan. Suosittelen peliä vain puzzleista pitäville älyköille, ja heillekin varauksella. Tämä siitä syystä, että ongelmat eivät aina perustu terveeseen järkeilyyn, vaan kartan puutteesta johtuen pikemminkin sokkeloissa harhailuun ja oikeiden vipujen etsimiseen. Huolimatta ongelmien hyvästä suunnittelusta, tämä koituu liian suureksi rasitukseksi harmaalle aivomassalle, hermoista puhumattakaan. Ongelmat käyttävät onnistuneesti hyväksi sekä ympäristöjä että hahmojen taitoja, mutta minä olisin kaivannut enemmän opastusta; sivullisten antamat vinkit kun eivät yleensä auta paljoakaan, ja nyt saa tämän tästä ihmetellä, minne seuraavaksi pitäisi mennä.

Mekaanisella tavalla kaunis

Ulkoisesti Project Eden näyttää siistiltä ja toimivalta paketilta. Ruudunpäivitys pyörii tasaisesti, paitsi suurimmissa huoneissa, joissa on huomattavissa hiuksenhienoa laskua. Tekstuurit ovat nättejä, joskin ehkä hieman liian siistejä ja kiiltäviä aiheuttaakseen pelaajalle illuusion saastaisen kaupungin saastaisista alikerroksista. Anti-aliasing toimii hyvin. Ympäristöt ovat monessa mielessä hyvin suunniteltuja. Ensinnäkin, ne mahdollistavat melko kekseliäitä puzzleja. Toiseksi, ne onnistuvat luomaan hyvin kuvan korkeasta rakennuskompleksista. Pelaaja voi katsoa ylös ja nähdä korkealla häämöttävät pilvenpiirtäjät, jonka jälkeen voi suunnata kamerakulman alas ja tuijottaa äärettömään kuiluun, joka päättyy uhkaavaan pimeyteen. Kolmanneksi, ympäristöt ovat myös uskottavia. Lihatehdas esimerkiksi tuntuu aidolta ja loogiselta rakennelmalta, eikä turhia ovia tai järjettömiä sokkeloita löydy. Sekä äänimaailma että hahmojen animointi ovatkin sitten keskivertoa huonommin toteutettu. Sankarit liikkuvat tönkösti (ihmisten liikkeet eivät juurikaan eroa kyborgin mekaanisesta juoksusta) mitäänsanomattoman kuuloisessa maailmassa. Ääniefektit menettelevät, mutta niistä puuttuu munaa, ja musiikki on miltei olematonta. Sitä kuuluu todella harvoin, ja se on laadultaan laimeaa. Grafiikat eivät eroa merkittävästi PC-versiosta.

Peliä voi myös pelata multitapin kera maksimissaan neljän pelaajan voimin, jolloin joko otetaan perinteinen deathmatch-matsi tai pelataan yhteisvoimin pelin tarinamoodia eteenpäin siten, että jokainen pelaaja ohjaa omaa ryhmänjäsentään.

Jos kaipaat rankkoja puzzleja ja sinulla on hyvä suuntavaisto, Project Eden kannattaa hankkia. Silti uskallan väittää, että vaikka tässä pelissä ei ole merkittäviä vikoja ja ongelmat ovat pääasiassa todella hyvin suunniteltuja, enemmistö konsolipelaajista tahtoo jättää tämän suosiolla kaupan hyllylle. Älä anna ulkonäön hämätä! Project Edeniltä on turha odottaa rentouttavaa räiskintäsekoilua tai jännittävää toimintastrategiaa. Tämä peli on pahemman luokan aivoriihi, joka turhauttaa ja pistää sinut hikoilemaan raivosta, mutta tarjoaa lopulta kärsivällisille pelaajille palkitsevan onnistumisen tunteen. Minulta tosin loppui kärsivällisyys kesken, mutta ei tämä silti huono peli ole.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi