Half-Life

Half-life Millennium Mix

Välillä alkaa väkisinkin tuntumaan, että tutkimuslaboratorioitten maineen ja mielenkiintoisen juonen kantilta voisi kerrankin olla paikallaan laittaa se pakollinen tieteellinen koe onnistumaan siinä pelin alussa, mutta kun ei niin ei. Tällä kertaa takana on useita syitä, kuten tavallista puhtaampi tutkimusnäyte, Muropaketin hengessä ylikellotettu tutkimuslaitteisto ja tärkeimpänä kaikista, pelihahmon myöhästyminen työpaikalta.

PC-puolella säväytyksen ihan yksinpelinäkin (nettipeleistä ja modeista puhumattakaan) tehnyt Half-life on siis kääntynyt PS2:lle ja samalla pelin ulkoasua on päivitelty ajanmukaisemmaksi ja onpa peliä muutenkin muuteltu.


Gordon Freeman, sankarimme, toimii tutkimusapulaisena Black Mesa tutkimuslaitoksessa, mikä tarkoittaa sitä, että hän on tarpeeksi korkeasti koulutettu ammattilainen kärryjen työntämiseen turvapuvussa. Eräänä aamuna kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin pitäisi ja kokeen seurauksena avautuu ulottuvuusportti Xen-planeetalle. Tästä alkaakin virkistävän erilaiseksi tehty toimintaräiskintä.

Half-lifen yksinpeli on PS2-versiossakin loistava. Pienet skriptatut tapahtumat antavat elokuvamaista tunnelmaa pelille ja kenttäsuunnittelu on nerokasta. Pelin tekoäly tosin tuntui olevan hieman esikuvastaan poikkeava, välillä fiksumpi ja välillä tyhmempi, mutta edelleen suhteellisen sopiva. Asevalikoimaa on PS2-versioon muutettu, pistooli on vaihdettu erilaiseen ja erikoisjoukkojen MP5-konepistooli on nykyisin M4-karbiini. Pelissä olevat puzzlet ovat simppeleitä ja juuri sopivia piristämään paikoitellen hysteeriseksikin äityvää ufolahtausta.

Pelin grafiikka on hyvää ja alkuperäiseen PC-versioon nähden yksityiskohtaisempaa ja elävämpää. Ruudunpäivitys pysyy keskiarvoisesti hyvänä, kärsien lievistä ajoittaisista notkahduksista. Pelissä on myös widescreen-tuki. Äänet pelissä ovat edelleen kohdallaan, vaikka PC-versiosta tuttu joitain puhepätkiä vaivaava särinä on periytynyt myös käännöksen mukana. Peli ottaa huomioon paikan mm. kaikumista laskiessa ja niinpä erilaiset kuilut ovat kovin raastavia paikkoja tulitaisteluille.

Ohjauksen tärkeyttä ei kovin helposti voi korostaa liikaa first person-räiskinnässä. Half-Life auttaakin padilla pelaamista eräänlaisella padlock-lukituksella, jolloin pelihahmo pitää katseensa kohti kohdetta. Kätevä toiminto, sillä hahmo pitää katseensa lukittuna vaikka välillä kohde katoaisikin näkyvistä. Ilman lukitusta Half-Life olisi padilla huomattavasti tuskallisempaa, nyt se on muutamaa tarkkuutta vaativaa kohtausta varsin mukiin menevää. USB-leluja käytettäessä homman meininki on aivan sama kuin PCllä pelattaessa.

Muistikortin kanssa operoiminen sujuu kohtuullisen näppärästi ja nopeasti. Hyvänä huomiona peliin on otettu alkuperäisestä versiosta myös pikatallennus koneen väliaikaismuistiin, josta se on myös nopeasti ladattavissa.

Kaksoispuolielämää

Pakollinen jaetun ruudun deathmatch on pelissä mukana. PS2FINin saunaillassa tosin se ei jaksanut säväyttää kaksinpelinä ollenkaan siinä määrin kuin nelinpelattu TimeSplitters. Moninpelin ja samalla Half-Lifen PS2-version helmi on kuitenkin yhteistyönä pelattava kaksinpeli, Decay-mode. Silloin peli muuttuu pienistä tehtävistä koostuvaksi sarjaksi ja meininki on armoton, toisen pelaajan kuolema aiheuttaa Game Overin. Tällöin tarinaa ryhdytään seuraamaan kahden naistutkimusapulaisen näkökulmasta, pelin alkaessa juonellisesti suunnilleen samalla hetkellä yksinpelin kanssa. Luvassa on siis uusi seikkailu uusine tehtävineen. Pelin puzzlejen luonne muuttuu tällöin kahta pelaajaa vaativiksi. Decayta voi pelata myös yksin koneen hoidellessa toisen pelaajan menemistä, pelaajan loikkiessa hahmojen välillä.

Teknisesti kaksinpelaus ja Decay toimii kohtuullisesti. Ruudunpäivitys tosin laskee entisestään kaksinpelinä mutta kelvollista tasoa se mielestäni on edelleen, varsinkin kun ottaa huomioon hupikertoimen. Ohjaus tosin aiheuttaa pientä ongelmaa. Peli tukee USB-roippeita vain ykköspelaajalle, mikä on todella harmi. Lisäksi se aiheuttaa useita "etsä viittisitsä pelastaa mut ton loikkivan pikkuhirviön kynsistä"-tilanteita padipelaajan mankuessa USB-pelaajaa hätiin. Kaksinpeli on kuitenkin erittäin hauskaa, mörkölaumojen hektinen tulittaminen kaksin on paljon tunnelmallisempaa ja tuleepahan peliin "Saved your ass"-lisäjännitys kaverin ampuessa se viimeinen mörkö omaan lippaan naksuessa tyhjää.

Puolielämää, ei sen enempää

Teknisesti käännös tuntuu olevan tehty keskivertaisesti. Välillä tosin tulee tunne, että käännöksien hiomiseen sijasta tekijät ovat päivittäneet ja laajentaneet peliä. Pieniä virheitä löytyy kaikista pelin osa-alueista, niin grafiikasta, äänistä kuin pelattavuudesta. Seinäautomaatit eivät aina toimi ensiyrittämällä, grafiikassa on perinteisiä clipping-ongelmia ja jäipä kerran hissikuilun kaikuminen päälle pidemmäksikin aikaa ja kokemus oli aika hirveä.

PCllä Half-Lifensa puhkipelanneelle PS2-versio voi tuntua lievästi arvottomalta Decaysta huolimatta, mutta peli on kuitenkin säilyttänyt erinomaisuutensa noin yleisesti ottaen. Harmittavat bugit kuitenkin laskevat arvosanaa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi