Pro Evolution Soccer

Unohda jo ne FIFA:t

Myös Suomessa jalkapallopelien ykköstilaa myyntiluvuissa on pitänyt EA Sportsin FIFA-sarja. Kiitos FIFA:n hienon ulkokuoren, täydellisen lisenssin ja ehkä tietämättömyyden paremmasta, sitä on ostettu vuodesta toiseen. Tämä tietysti sopii loistavasti EA Sportsille, joka vuosi toisensa jälkeen pistää mukaan uudet kokoonpanot, jonka jälkeen pelin myynti on taattu. Jalkapallofanille FIFA:t eivät kuitenkaan tarjoa juurikaan mitään, koska ne keskittyvät enemmän massojen kosiskeluun arcademaisuudellaan. Valitettavasti tämä ei ole ollut vain FIFA-sarjan ominaisuus, vaan kunnon jalkapallosimulaatiota on saanut hakemalla hakea. Vaihtoehtoja on oikeastaan ollut vain yksi: PSX:n International Superstar Soccer. Samalla nimellä ilmestyi myös PS2:lle peli viime vuonna, mutta se oli eri tiimin tekemä eikä oikein vakuuttanut. Mutta vihdoin se on täällä: "aito" ISS PS2:lle - tosin nimi on matkan varrella vaihtunut Pro Evolution Socceriksi. Vaan eipä nimi peliä pahenna ja PES ei ole yhtään vähempää kuin kaikkien aikojen paras futispeli.

Ulkoasu vaihtelee

Kauniin alkudemon jälkeen esiin ilmestyvä päävalikko ei yllätä ja voisi olla mistä tahansa jalkapallopelistä. Kun itse peliin vihdoin pääsee, on olo hieman pettynyt. Pro Evolution Soccer ei olekaan niin hienon näköinen kuin mitä olisi odottanut. Onhan se tietenkin todella paljon hienompi kuin PSX:n ISS, tai vuosi sitten ilmestyt PS2:n ISS, mutta silti olisin toivonut jotain parempaa. Toisaalta pelin yksityiskohtiin on panostettu. Ottelun alussa pelaajat ilmestyvät jonossa ulos pukuhuoneista hurjien aplodien saattelemana. Yleisö mylvii ja soihtujakin on sytytetty. Molemmista joukkueista otetaan ryhmäkuvat ja ottelu voi alkaa. Tunnelma on erittäin lähellä oikeaa keskiviikkoillan Champions League -ottelua.

Eniten grafiikassa häiritsee todella ruma nurmikko, vaikka siitä on yritetty tehdä aidon näköistä erilaisilla kulumisjäljillä. Muutenkin peli näyttää hieman valjulta. Enemmän ihmetystä aiheuttavat yleisö ja muut peliin varsinaisesti liittymättömät hahmot. Suurin osa yleisöstä koostuu erillisistä ihmisistä, mutta jossain kohdassa katsomoa menee raja, jossa yleisö muuttuu yhdeksi värikkääksi massaksi. Tämä litteä massa pistää silmään hyvin epämiellyttävällä tavalla. Samaten ottelun kameramiehet ja muu henkilökunta voisi olla hieman elävämmän näköistä eikä paikalleen jäätyneitä spritejä.

Omituisesti erotuomaria (linjamiehistä puhumattakaan) ei ole kentällä laisinkaan pelin aikana, vaan tuomari ilmestyy aina tyhjästä jakelemaan kortteja. Vaikka erotuomarilla onkin jonkinlainen näkymättömyysmoodi päällä, on hän hyvin selvillä pelin tapahtumista. Pelitovereiden liiallisesta tönimisestä tulee helposti vapaapotku, liukutaklauksista puhumattakaan. Jaloille osunut taklaus nostaa armotta kortin pystyyn ja takaapäin tehtynä lähes aina punaisen. Myös näkymättömät linjamiehet ovat ankaria, hieman liiankin. Paitsiolippua heilutellaan aina välillä lievästi sanoen omituisissa tilanteissa. Kuitenkaan koneen ohjastamaa puolta ei päästetä yhtään helpommalla.

Futispelin grafiikalle tärkein, eli pelaajien animointi, on onneksi hoidettu mallikkaasti. Pelaajat liikkuvat todella sulavasti ja aidon näköisesti. Erilaisia potku-, pusku- ja kaatumisanimaatioita on todella paljon ja harvoin huomaa liikkeiden toistavan itseään. Kuvakulmia löytyy yhteensä yhdeksän ja niistä löytää varmasti vähintään yhden itselleen sopivan. Framerate ei myöskään aiheuta päänvaivaa. Vaikka pelin grafiikka onkin täynnä mukavia yksityiskohtia, hienomman näköisiä jalkapallopelejä PS2:lle on jo olemassa ja varmasti tulee kosolti enemmän.

Pro Evolution Soccerin äänimaailma vaihtelee laidasta laitaan. Valikoiden selailu ei aiheuta enää samanlaista päänsärkyä kuin edellisessä ISS:ssä, vaikka ei tätäkään hyväksi musiikiksi voi kutsua. Selostus on taas kerran pahasti hakoteillä. On varsin koomista, kun ottelua on pelattu päälle 80 minuuttia, peli on 0 - 0, hyviä tilanteita on ollut vähän ja yhtäkkiä selostaja väläyttää: "Olemme nähneet tänään upeaa jalkapalloa. En usko, että jalkapallo voi olla enää yhtään tätä parempaa". Joskus tuntuu myös, että selostajalla on vain noin neljä kommenttia, kun hän minuutin välein kertoo yleisön aloittavan aaltoa. Muutenkin selostaja on puuduttavan asiallinen eikä jaksa innostua mistään (vaikka parempi näin kuin NHL 2002:n tekohauska selostus). Englannin tilalle saa myös ranskan- tai saksankielisen selostuksen, joka sopii minun korvaani huomattavasti paremmin - johtuen luultavasti siitä, etten tajua latteuksista sanaakaan. Paljon mieluummin selostuksen kääntää kuitenkin kokonaan pois ja keskittyy kuuntelemaan monipuolista yleisöä. Tunnelma on kohdallaan kun yleisö laulaa erilaisia lauluja, soittaa rumpuja ja torvia tai ihan vain pitää yleistä mölyä.

Parempaa pelattavuutta et löydä

Jos tässä vaiheessa kuulostaa siltä, että PES:stä ei löydy mitään hyvää voit lopettaa huolehtimisen. Grafiikan paikalliset heikkoudet ja luokaton selostaja ovatkin lähes ainoita asioita, mistä peliä voi negatiivisesti kommentoida. Tärkein, eli pelattavuus, onkin sitten aivan toisesta ulottuvuudesta. PES:n perusnäppäimet, laukaise, syötä, keskitä ja spurttaa, jäävät nopeasti mieleen, mutta kontrollien täydellinen hallinta on monen peliviikon takana. Jokaiselle kuvionäppäimelle on monta eri käyttötarkoitusta. Puolustukselle ja hyökkäykselle on lähes kokonaan eri näppäimet. Jottei pelaaminen olisi liian yksinkertaista, napin painamista seuraavaan tapahtumaan vaikuttavat kuinka monta kertaa kyseistä nappia painaa, kuinka kovaa sitä painaa tai onko joku olkapäänapeista pohjassa. Esimerkiksi jos ympyrää painaa kerran, pelaaja keskittää pallon toisen pelaajan päähän. Jos ympyrää painaa kaksi kertaa peräkkäin, antaa pelaaja keskityksen keskivartaloon. Kolmella painalluksella pallon saa lähtemään matalana toisen pelaajan jalkaan. Puolustuspäässä ympyrästä taas tulisi liukutaklaus. Mikäli R2 on jäänyt pohjaan, voi ympyrästä vaihtaa lennosta joukkueen hyökkäystehoa. Juuri tämä tekee Pro Evolution Soccerista niin mukavan pelin: alkuun pääsee helposti mutta kaikkien kikkojen opettelu vie aikaa.

Heti alusta asti on selvää, että Pro Evolution Soccer on nimenomaan jalkapalloa sellaisena kuin sen pitäisi olla. Vauhtia ja tilanteita on FIFA:an verrattuna runsaasti vähemmän ja ottelut voivat jopa päättyä jalkapallolukemin, toisin kuin FIFA:ssa, jossa lopputulos on lähempänä käsipalloa. Suurin osa otteluajasta kuluu keskikentällä, josta hyvää tilannetta lähdetään luomaan. Pelkällä spurttinapin painamisella ei pitkälle pötkitä, sillä pallon hallinta kärsii nopeasta juoksusta: liikkeet kömpelöityvät ja syöttöihin ja laukauksiin tulee viivettä. Tuloksena on, että koneen pakit saavat ryöstettyä pallon heti. FIFA:sta tuttuja valmiita kikkoja mukana on vain yksi, askelharhautus, jonka hyöty on hieman kyseenalainen. Onneksi näin, sillä liian hyvät valmiit harhautukset olisivat pilanneet pelin realistisen tuntuman kokonaan.

Pelkästään syöttelyyn on varattu kolme erilaista tekniikkaa: tavallinen syöttö, läpisyöttö ja "analoginen syöttö". Myös tässä otetaan askel FIFA:sta realismiin. Vastaanottavalle pelaajalle pallo ei tule aina suoraan jalkaan, vaan syötöt voivat mennä hieman ohi tai jäädä vajaaksi. Uutena ominaisuutena ISS:n aikaisempaan versioon on analoginen syöttö. Oikeaa tattia kääntämällä voi valita syötön suunnan ja kovuuden täysin vapaasti. Itse en tähän uuteen tapaan pystynyt tottumaan, mutta ainakin kuulopuheiden mukaan se on aivan loistava oppimisen jälkeen.

Kun vihdoin on päässyt hyvään maalipaikkaan, pelaaja huomaa, että maalin tekokin on vaikeaa. Minkäänlaista potkun nopeuden säätöä ei ole. Pallon nopeuteen vaikuttavat pelaajien kyvyt, pallon sijainti pelaajaan nähden ja vain hieman se, kuinka korkea potku on. Potkun korkeudelle onkin varattu oma "korkeusmittari" ruudun alalaidasta. Tämän kanssa saa ollakin tarkkana, sillä korkein potku todellakin lähtee korkealle. Tästäkään ei ole haluttu tehdä liian yksinkertaista, vaan potku pitäisi vielä saada tähdättyä maaliin vasemmalla tatilla.

Tärkeä osa jalkapalloa on keskitykset. Erilaisten keskitysten antamisen lisäksi niitä voi myös vastaanottaa monella eri tyylillä. Pelistä löytyy saksi- ja volleypotkuja, tavallisia- ja tiikeripuskuja. Tietenkin aitouden nimessä saksipotkun kaltaisia hienoksia käytetään ottelussa todella vähän ja niistä syntyneitä maaleja on sitäkin vähemmän.

Jotta kaikkien kikkojen opettelu ei olisi ihan mahdotonta, on pelissä kattavan ohjekirjan lisäksi hyvä harjoittelumoodi. Harjoituskentällä voi harjoitella kulma-, vapaa- ja rangaistuspotkuja. Myös nämä hoidetaan realismin ehdoilla. Minkäänlaista nuolta tai muuta tähtäintä ei (onneksi) ole vaan vaparit ja kulmat hoidetaan ihan perstuntumalta. Hieman helpotusta mukanaan tuovat harjoittelumoodin pelin sisäiset ohjeet, joissa neuvotaan melkein kaikki, mitä pelissä tarvitsee osata kuvallisen selostuksen myötä. Sen jälkeen voikin siirtyä pelin taktiikkaosuuteen, jossa voi säätää jokaisen pelaajan pelipaikan, hyökkäys- ja puolustussuunnan ja lukemattomia muita ominaisuuksia.

Tekoälykin toimii

Mutta eihän mitään peliä olisi hauska pelata jos tekoäly ei olisi kunnossa. Onneksi Pro Evolution Soccer selviää tästäkin kiitettävin arvosanoin. Viidestä vaikeusasteesta helpoin sopii lähinnä peruskontrollien opetteluun. Vaikeusastetta nostamalla koneen pelitapa muuttuu aggressiivisemmaksi ja tarkemmaksi. Koneen pelaaminen todellakin paranee ilman, että se
syyllistyy huijaamaan, niin kuin joissain peleissä on tapana. Myös maalivahdit hoitavat hommansa hyvin, eikä mitään täysin varmaa maaliin johtavaa kikkaa ole. Pienenä kauneusvirheenä huomaa, jos maalia katsoo uusintana, maalivahdin olevan yleensä aina muutaman sekunnin kymmenyksen myöhässä. Itse pelissä se ei haittaa, mutta uusinnassa tämä näyttää varsin typerältä. Uusinnoissa kameraa voi kieputtaa miten tahtoo, mutta uusinnan saa nähdä vain maaliin johtaneista tilanteista. Tolpat ja ylärimat jäävät kokonaan katselematta.

Omien joukkuetovereiden tekoälyssä on yksi pieni virhe. Jos pallo pelitilanteessa ajautuu kentän laidalle, saattaa joku oma pelaaja sännätä pallon perään ilman pelaajan omaa hallintaa. Kun koneen ohjastama pelaaja sitten osuu palloon, tämä tyrkkää sen yli rajan. Pieni moka sinänsä, mutta onpa sattunut myös tapaus, jolloin tämä johti omaan maaliin.

On sanomattakin selvää, että moninpelinä Pro Evolutionin hauskuuskerroin tuplaantuu. Mukaan mahtuu yhdestä kahdeksaan pelaajaa, jotka voivat pelata joko samalla tai eri puolella. Kuka nyt mitään nettipelejä kaipaa: iso telkkari, hyvät sohvat ja seitsemän kaveria multitappeineen on paljon hauskempaa, kuin nettifutis missään muodossa. "Syötä, syötä jo!" kuultiin moneen kertaan myös PS2finin Gameworld-jatkoilla, missä melutaso saavutti oikean jalkapallo-ottelun tason, vaikka pelaajia oli kerralla vain neljä. Omalle puolelle saa värvättyä myös tekoälyn "botteja" eli kokonaan koneen ohjaamia pelaajia. Niiden hauskuus/hyöty jäi kuitenkin minulle varsin köyhäksi.

Lisenssit vajanaisia

Lisenssien perään kaipailleet vetivät herneen nenään PSX:n ISS:n pelaajanimistä. Voi sitä itkua ja valitusta, kun Batistuta olikin Butatista ja RobertoCarlos RobertoLarcos. PES:ssä arviolta hieman yli puolet pelaajanimistä on täysin oikeita (mukaan lukien koko Suomen maajoukkue) ja toinen osa hieman väänneltyjä nimiä. Tämän ei liikaa pitäisi haitata, sillä kaikki nimet voi muuttaa takaisin oikeiksi ja pelaajat ovat esikuvansa tasoisia ja joskus jopa näköisiä.

Maajoukkueet (53 kpl) ovat tietysti oikean nimisiä mutta seurajoukkueet (32 kpl) ovat kaupunkinsa nimisiä. Kaikkia joukkueita tämä ei tietenkään koske. Esimerkiksi Parma on tietysti Parma mutta Arsenal löytyy nimellä London ja Ajax pelkkänä Amsterdamina (yllättäen suomalaisia seurajoukkueita ei ole mukana...). Pelaajat ovat silti samat kuin oikeassa elämässä, joten tämänkään ei pitäisi liikaa haitata.

Yksikään tarjolla olevasta seitsemästä turnauksesta ei ole saanut lisenssiä. Tarjolla on jokaisen maanosan oma cup, epäviralliset mm-kisat ja kaksi omituista liigaa. Maajoukkueliigassa on mukana 16 joukkuetta, joista etsitään parasta. Omaperäisin ja kiinnostavin turnaus on kuitenkin seurajoukkueiden Master League. Kun on valittu joukkue, jolla halutaan pelata, viedään joukkueesta kaikki pelaajat pois. Tilalle annetaan todellisia amatöörejä ja joukkue tiputetaan toiseen divisioonaan. Voitoista ja maaleista saa sitten pisteitä, joilla voi ostaa toisista joukkueista pelaajia itselleen. Pelaajien tai toisen joukkueen mielipidettä ei kysytä, vaan mikäli pöytään lyö tarpeeksi ison tukun pisteitä, on pelaaja oma. Tavoitteena on sitten nousta ylös toisesta divisioonasta pois ja saavuttaa mestaruus.

Pakko-ostos jalkapallofanille

Pro Evolution Soccer on kerta kaikkiaan loistava peli. Konami hoitaa taas kerran homman hienosti ja PS2:n pelilistaa komistaa nyt kaikkien aikojen paras jalkapallopeli. FIFA:n voi nyt entistä paremmalla syyllä jättää kaupan hyllylle lojumaan ja valita tilalle kunnon jalkapallopelin. Jatkossa väärän lisenssinkään ei pitäisi haitata, sillä Konami on tehnyt sopimuksen Sports Interactiven kanssa, mikä oikeuttaa sen yli sadantuhannen pelaajanimen käyttöön, mukaan lukien koko veikkausliiga!

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Toptronics Oy:lle.