Rampage Puzzle Attack

Konsolipelien julkaisijat ja kehittäjät elävät paljolti laitevalmistajien armoilla. Tässä valossa ei olekaan ihme, että ensimmäinen suomalaisen tiimin väsäämä peli on vasta näinkin myöhään löytänyt tiensä kuluttajien ulottuville. Ninai Games on Suomen viimeisin ylpeydenaihe peliohjelmoinnin saralla. Kokemusta ongelmanratkontapeleistä onkin kerätty pienemmissä piireissä jo muutaman nimikkeen verran, mutta julkaisusopimus Midwayn kanssa takaa firman peleille laajemman pelaajakunnan.

Tämän päivän Midway on erikoistunut tekemään liukuhihnalta tunnettuja lisenssejä hyödyntäviä tusinapelejä. Rampage on yksi yhtiön hallussa oleva tuotenimi ja sarjan pelejä onkin nähty koneilla Commodore 64:sta kannettaviin konsoleihin ja pelihalleista Playstationiin. Rampage-julkaisujen kaltaista joukkoa videopelejä ei olisi syntynyt ilman uskottavaa juonikuviota. Pelin päähahmoista Ralph mutantoitui aikoinaan jättiläismäiseksi sudeksi epäterveellisen aterian seurauksena, liskomainen Lizzie pulahti radioaktiiviseen järviveteen ja George sai King Kong -vaikutteisen ulkomuotonsa pillereitä popsimalla. Lienee selvää, ettei näillä monen pelaajan tuntemilla hahmoilla ole paljoakaan tekemistä Puzzle Attackin kanssa. Kunhan koristavat kantta ja heiluvat siellä täällä peliruudulla. Rampage Puzzle Attackissa on kuitenkin puolensa, jotka nostavat sen ehdottomasti keskiverron peliviihteen yläpuolelle.

Puzzlepelit perustuvat aina yhteen ideaan, joka sitten ratkaiseekin, onko pelistä mihinkään. Rampage Puzzle Attack kulkee tottakai Tetriksen jalanjäljillä, mutta palikoita pudotellaan onnistuneen omaperäisellä tavalla. Pelin kulku on pian selvillä: ruudun yläreunan täyttää kuudesta keltaisesta, vihreästä, violetista, punaisesta tai sinisestä neliöstä useimmiten satunnaisesti koostuva rivi. Suuntanapeilla ohjataan kaksi palikkaa alleen nappaavaa tähtäintä ja A-näppäimellä vaihdetaan näiden möhkäleiden paikkaa keskenään. Vasta kun neliöpari on tiputettu, ilmestyy ruudulle uusia kappaleita entisten sijalle. Kyse on kenttien puhdistamisesta ja kaikki pelimuodot pohjautuvatkin pitkälti samaan tavoitteeseen. Eräät riviin ilmestyvistä palikoista ovat räjähtäviä: kosketuksessa samanväristen palasten kanssa tuhoavat ne kaiken, mihin yltävät. Tuhotuksi voi tulla vain muutama palikka tai vaikka koko pelialue, jos se on täynnä vierekkäin olevia samanvärisiä neliöitä.

Kuten muissakin Rampage-peleissä, kierretään Puzzle Attackissa kaupunkeja. Mukana on niin Tokiota, Pelimuodot ovat monet ja palikoiden pudottelusta otetaan kaikki irti. Mainitsemisen arvoisia neljästä moodista ovat puzzle ja rescue -osiot. Puzzle Modessa ei kamppailla aikaa vastaan vaan se kysyy taitoa pärjätä ennaltamäärätyllä pudotuksien määrällä. Eli koko ruutu on tyhjennettävä usein parilla liikkeellä, vaikka se ensin näyttäisi kuinka vaikealta. Tässä tilassa oppii kombojen merkityksen. Asettamalla räjäytyspalikoita sopiville paikoille, syntyy hienoja pisteitä tuottavia sarjoja. Rescue Modessa pelastetaan, kuten nimi kertoo, häkkeihin teljettyjä hirviötovereita. Häkin katto on putsattava palikoista ja kahden kaupungin välein saa käyttöönsä uuden hirviön muihin pelimoodeihin. Noilla toinen toistaan kauheamman näköisillä ja typerästi nimetyillä hirviöillähän ei tosiaan ole paljoakaan virkaa pelissä, ellei koristeina. Kaksinpeli toimii onneksi yhdellä kasetilla ja sama hauskanpito jatkuu näin. Enempää pelaajia ei kuitenkaan saa linkitettyä yhteen.

Käyttöliittymä yllättää värikkyydellään eikä musiikissakaan ole valittamista. Ei muuta, paitsi että se käy toistamaaan itseään turhan pian. Pelikasetille ei ole mahdutettu kovinkaan monta kipaletta pop-henkistä soitantaa, joka sinänsä on erittäin kelpoa. Ensimmäisiä Game Boy Advance -julkaisuja vaivasi kovin usein liian tumma värimaailma, joka, yhdistettynä koneen muutenkin tarjoamaan hämärään näyttöön, oli romuttaa parinkin pelin. Rampage Puzzle Attackia sen sijaan pelaa huoneenvalossa mainiosti, ilman että palikat sekoittuvat keskenään tai että konsolia pitäisi käännellä sen kummemmin paremman näkyvyyden toivossa.

Suhteellisen pienestä pelialueesta ja yksinkertaisesta ideasta huolimatta pelin pariin jää pitkäksi aikaa. Se on addiktoiva kuin mikä tahansa hyvä puzzlepeli. Lajityypistä pitäville tämä on varteenotettava vaihtoehto, lopuille ehkä kuitenkin vain yksi palikkaesitys muiden joukossa. Liikaa vaihtelua se ei tarjoa, mutta siihen voi tarttua milloin vaan ja pelimekaniikka vie välittömästi mukanaan. Suunnittelu on kohdallaan ja Game Boy Advancen kontrollit sopivat hyvin tämäntyyppiseen pelaamiseen.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi