Peter Pan - paluu Mikä-Mikä-Maahan

Uusi piirretty ja pelillä rahastusta perään ?

Aina kun Disneyltä ilmestyy teattereihin uusi kokoillan piirretty elokuva, sopii markkinoille odottaa myös kyseiseen piirrettyyn perustuvaa peliä. Uusin Peter Pan ei tuota pettymystä ja Peter Pan -pelejä julkaistaankin muutamalle eri alustalle. Viime aikoina kuitenkin Disneyn pelien taso on pahasti laskenut ja parhaimman Disney-pelin titteli on pitkään pysynyt mielestäni PSX:n Tarzanilla. Valitettavasti PS2:n Peter Pankaan ei tuota titteliä uhkaa mitenkään, vaan Disneyn elokuviin perustuvien pelien taso pysyy edelleen huonona.

Peter Pan – paluu Mikä-Mikä-Maahan perustuu siis Disneyn uuteen piirrettyyn. Itse piirrettyä en ole nähnyt, vaan odottelen DVD-version myyntiintuloa, jotta saan ostettua sen Disney-kokoelmaani. Näin ollen en osaa sanoa mitään itse elokuvan juonesta, mutta pelin ja siinä olevien elokuvanpätkien perusteella juoni ei ole aivan sama, vaan hahmojen lisäksi ainoastaan maisemat on osittain otettu itse piirretystä.

Kapteeni Koukku juonimassa jälleen

Kapteeni Koukku punoo jälleen juonia merirosvojensa kanssa sankarimme Peter Panin pään menoksi. Tällä kertaa Koukku löytää pullopostin, joka sisältää palasen aarrekartasta. Kartta johtaisi tarunhohtoisen aarteen jäljille, mikäli vain kaikki kartan palaset löytyisivät. Niinpä Koukun pitää saada kartta haltuunsa kokonaisuudessaan ennen kuin kukaan muu ehtii sitä löytämään. Saadakseen pahimman vastustajansa Peter Panin pois jaloistaan, päättää hän varastaa Helinä-keijun keijupölyn ja näin saattaa Peter Panin lentokyvyttömäksi. Tällä juonella Koukku antaa Peter Panille muuta ajateltavaa ja saa rauhassa itse keskittyä aarteen etsintään ilman että hänen nerokkaat suunnitelmansa jälleen tehdään tyhjiksi.

Kun Peter Pan huomaa Helinän keijupölyn hävinneen oman lentokykynsä myötä, päättää hän jälleen lähteä pistämään kapuloita Kapteeni Koukun rattaisiin. Peter Pan ja Helinä-keiju lähtevät samoamaan Mikä-Mikä-Maata 16 tason läpi. Tasojen järjestys seuraa samaa kaavaa loppuun asti, vain vaatimustaso nousee hieman jokaisen radan myötä. Ensin on läpäistävä kaksi hyppelyrataa, jotka ovat miltei samankaltaisia ulkonäkönsä ja rakenteensa puolesta. Näiden kahden radan jälkeen eteen tulee välivastus. Pikkupomon päihittämisen jälkeen Peter Pan pääsee lentelemään renkaiden läpi keijupölyvanaa seuraten. Lentoradat toimivat lähinnä lisäelämien keräyspaikkoina – ja lisäelämiä tässä pelissä tarvitaankin runsaasti.

Peter Pan kerää hyppelyradoilta keijupölypurkkeja, joihin Helinältä varastettu keijupöly on pakattu. Keijupölypurkkeja pitää löytää näistä kahdesta radasta sen verran, että päästään välivastuksen kimppuun. Kaikkia purkkeja ei kuitenkaan onneksi tarvitse löytää. Jokaiseen hyppelyrataan on piilotettu myös yksi aarrekartan palanen. Kun aarrekartan palasia saa myös välivastuksilta, on palasia yhteensä 16 kappaletta. Näitä palasia pelaaja saa itse pyöritellä ja järjestää oikeaan järjestykseen. Lisäksi radoista kerätään aarrearkuista löytyviä aarteita. Näiden lisäksi radat ovat myös täynnä ilmakuplia. 100 kuplaa keräämällä saadaan Peter Panille yksi lisäelämä, mikä ei kylläkään hirveästi auta, kun verrataan siihen kuinka paljon elämiä pelaajalla kuluu. Kun radoista on kerätty tarpeeksi keijupölypurkkeja ja aarteita, saadaan alkuvalikkoon katseltavaksi pätkiä Disneyn Peter Pan -piirretyistä. Pätkiä löytyy sekä tästä uudesta piirroselokuvasta, kuin myös ensimmäisestä Peter Panista.

Pelin radat ovat paikoitellen mukavan pitkiä. Radoissa on tasaisin väliajoin tarkastuspisteitä, joista pääsee jatkamaan peliä mikäli menettää elämän. Kun kaikki elämät on käytetty, tulee ruutuun ”Peli on päättynyt” varustettuna Kapteeni Koukun ”olet kalanruokaa” -puheella. Pelissä on automaattitallennus, joka toimii jokaisen radan läpäisyn jälkeen. Kalanruoaksi joutumisen jälkeen peliä pystyy jatkamaan tästä edellisestä tallennuksesta viiden uuden elämän turvin. Valitettavasti automaattitallennus kuitenkin tarkoittaa, että vain yksi pelaaja pystyy pelaamaan peliä yhdellä muistikortilla.

Todella lapsi”ystävällinen” peli.

Peter Pan on perinteinen lapsille tarkoitettu tasohyppely. Peli on kuitenkin menty pilaamaan huonolla tasosuunnittelulla ja viimeistelykin tuntuu jääneen puolitiehen. Todennäköisesti peli on pitänyt saada markkinoille elokuvan kanssa samaan aikaan ja tämä valitettavasti sekä näkyy että tuntuu.

Peter Pan liikkuu vasemmanpuoleisesta tatista, X-napista hypitään ja neliöstä heitellään tikaria. Siinä ovat pelin peruskontrollit pelin alussa. Napeille tulee myös muita lisätoimintoja pelin edetessä. Radoista löytyy vihollisina erilaisia eläimiä vuohesta rapuun. Nämä saadaan pois tieltä hyppimällä tarpeeksi monta kertaa niiden päälle. Tasoilla majailevat merirosvot ovat sitten vaikeampia vastuksia. Niiden lähelle joutuessa siirrytään taistelumoodiin, jossa Peter Pan ottaa tikarin käteensä kamppaillakseen merirosvon kanssa miekkataistelussa. Neliönapin ja ristiohjaimen avustuksella saadaan aikaiseksi erilaisia hyökkäyksiä. X-napin painalluksella ja vasemmanpuoleisen tatin väännöllä pystyy suorittamaan väistöliikkeen, jolla Peter Pan hyppää sivulle. Pelissä Peter Pan näyttää kärsivän myös lievästä dementiasta ja on unohtanut osan erikoisliikkeistään. Onneksi kuitenkin Peterin ystävät muistuttavat näistä liikkeistä pelin edetessä ja taisteluihin saa esim. hyppymahdollisuuden ja kaksoispotkuliikkeen.

Taistelut merirosvojen kanssa tuottavat toisinaan ongelmia. Välillä peli siirtyy taisteluun vasta liian lähellä vihulaista. Näin merirosvot ehtivät iskemään muutaman kerran ennen kuin pelaaja on ehtinyt saada edes tikaria käteensä. Pelintekijöiden riemuvoittona voi pitää myös ampiaisia, joiden olemassaolon tajuaa paikoitellen vain pörinästä ja vähenevästä energiasta. Tässä tapauksessa pitää vain edetä ripeästi, jolloin ampiaiset jättävät Peter Panin rauhaan kun radalla on edennyt tarpeeksi kauas ampiaisten pesästä. Jos merirosvo sattuu matkan varrelle ennen kuin ampiaiset on saatu karistettua niskasta, saattavat ampiaiset kuluttaa Peter Panin energian loppuun miekkataistelun aikana. Merirosvojen kanssa kahakoinnista tosin pääsee karkuun, mutta jos energiaa on jäljellä vain vähän taistelun alkaessa, ei taistelusta karkaamiseen jää aikaa ennen elämän menetystä.

Silloin tällöin merirosvot ottavat päivänokosia leirinuotion ääressä. Tällöin vasemman tatin avulla pääsee hiipimään siten, ettei merirosvo herää. Tosin en ymmärrä mitä ideaa hiipimisellä on, sillä päihitetyltä merirosvoilta (lastenpelistä kun on kyse, merirosvot vain pökertyvät unten maille) saa aarrearkkujen avaimia, joita ilman ei aarretta saa kerättyä. Kai sitten hiipimisessä on oma viehätyksensä ja pelaaja voi myöhemmin palata herättelemään rosvon taistelua varten.

Peli on täynnä mukavia älynväläyksiä, jotka tekevät pelistä todella lapsi”ystävällisen”. Esimerkiksi merirosvoja löytyy myös ampuvaa laatua. Tällaiset ampuvat merirosvot on usein sijoitettu ammuskelemaan kallion päälle, jonne pelaajan tulee päästä alhaalta hyppien pieneltä kielekkeeltä toiselle, mille juuri ja juuri saa hahmon sijoitettua. Mahtavasti toimivan kameran takia ei pelaajalla ole hajuakaan siitä, mitä kallion päällä odottaa. Kun pelaajan ohjaama hahmo on jonkin ajan kuluttua lentänyt tarpeeksi monta kertaa kielekkeeltä alas alla olevaan veteen (menettäen joka kerta elämän), niin pelaaja alkaa pikkuhiljaa ihmettelemään miksi näin tapahtuu. Kun tarpeeksi tarkkaan ruutua tihrustaa, voi erottaa merirosvon ampuman panoksen osuman, joka aiheuttaa hahmon putoamisen. Toiseksi esimerkiksi voisi ottaa kielekkeen, jolle on sijoitettu muutamia tynnyreitä, jotka räjähtävät siinä vaiheessa kun hahmo tulee tynnyrin lähistölle. Yritä siinä sitten pysyä kielekkeellä, kun ensimmäinen tynnyri räjähtää sillä sekunnilla kun hahmon on saanut hyppyytettyä kielekkeen reunalle ja räjähdyksen voimasta hahmo tietenkin sinkoutuu taaksepäin kuiluun.

Kaikki hukassa kamerasta lähtien

Tästä päästäänkin sulavasti pelin kuvakulmiin, eli siihen kameran mahtavaan käyttäytymiseen. Kamera seurailee Peter Pania takaapäin ja siirtyilee välillä myös yläviistoon. Mutta siihen kameran liikkeet sitten jäävätkin. Pelaaja ei pysty itse muuttamaan tai liikuttamaan kameran kuvakulmaa senttiäkään. Jos Peter Pan joutuu hyppäämään radan sivussa olevalle vuorenrinteelle, jää kamera paikalleen ja itse hahmo kutistuu. Ongelmia ilmenee myös kun kameran liikkumattomuus estää näkemästä talojen, puiden ja seinien taakse. Tällöin hahmon olinpaikan voi arvata vain Helinä-keijun pölyn näkymisestä. Useita paikkoja joutuu koluamaan pimennossa ja mikäli niissä kohdissa on kerättävää, osuu niihin vain onnella. Kamerakulmat jäävät myös välillä grafiikan taakse ja tällöin ei pelaaja tiedä onko Peter Pan putoamassa rotkoon vai menossa rauhalliselle alueelle. Kameran ansiosta ei usein myöskään tiedä mitä mäen tai pudotuksen alla on odotettavissa.

Pelin grafiikka on alussa lapsille sopivaa isoine, värikkäine kuvioineen. Pelistä löytyy vihreää palmumetsää, värikkäitä kukkia, papukaijoja, käärmeitä, rapuja ja apinoita, jotka heittävät varomatonta ohikulkijaa kookospähkinällä päähän. Grafiikka ei kuitenkaan ole sulavan näköistä, vaan teräväkulmaista. Grafiikka ei siis värien lisäksi silmiä hivele, mutta kuitenkin peli on paikoitellen saatu hidastumaan jopa tökkimisen puolelle, vaikka ruudussa ei olisi Peter Panin hahmon lisäksi muuta toimintaa.

Lastenpelissä tällainen värikäs ja kulmikas grafiikka toimii kuitenkin jotenkuten. Ensimmäisten värikkäiden ratojen jälkeen alkaa kuitenkin karmea totuus valitettavasti paljastumaan. Suurin osa radoista ei olekaan värikkäitä, vaan tummia ja synkkiä. Useissa radoissa ei paikoitellen erota missä pitäisi kulkea. Välillä ruohikosta ei pysty hahmottamaan mikä on muuten vaan tumma kohta ruohikossa ja mikä on rotko. Tällöin ainoa tapa edetä on yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä käytännössä tarkoittaa usein rotkoon kävelemistä. Sallitun ja ei-sallitun maaston rajat ovat vaihtelevia ja häilyviä, jolloin pelaaminen on yhtä tuskaa ja pelaajan on opeteltava ulkoa missä saa liikkua ja missä ei. Usein käy niin, että saari näyttäisi jatkuvan, jolloin olisi siis turvallista kävellä vielä hivenen matkaa ennen hyppäämistä. Sitten yhtäkkiä huomaakin hahmon hukkuvan vaikka hahmo selvästi vielä seisoisikin tukevalla maaperällä. Samaten vaikka puunrunkoa olisi ollut vielä grafiikan mukaan jäljellä reippaasti, hahmo onkin tipahtanut veteen ja hukkunut. Kaiken lisäksi osa hypyistä pitää ajoittaa tarkasti, mikä häilyvien rajojen kanssa on mukavaa. Välillä myöskään kamerakulman ansiosta ei tiedä minne pitäisi hypätä, mutta kokeilemallahan se tietysti selviää – ja elämiä kuluu.

Positiivisena puolena pitää sanoa, että peli on kokonaan suomenkielinen teksteineen ja puheineen. Yhteen elokuvanpätkään oli tosin lipsunut myös ruotsin kieltä, mikä lienee todiste pelin tekijöitten huolimattomuudesta tai kiireestä. Lasten korvissa puheet saattavat toimia hyvin, mutta itselleni ääninäyttelijöiden suoritus särähti korvaan ja pahasti. Välianimaatioiden puheet nyt sieti, kun niitä ei tarvinnut kuunnella useaan kertaan, mutta pelin tiimellyksessä kuuluvat huudahdukset eivät sopineet peliin yhtään. Varsinkin aarrekartan palan löytämisen yhteydessä tapahtuva ilakointi ärsytti uskomattoman paljon. Myös Helinä-keijun sulosointuisen helinän voisi paremminkin luokitella ärsyttäväksi kolinaksi. Pelin äänitehosteissakaan ei ollut hurraamista. Positiivisena puolena voisi mainita musiikin, joka ei kylläkään ollut mieleenpainuvan hyvää, mutta ei myöskään ärsyttävää ja yleensä sopi tasoihin ihan kohtalaisen hyvin.

Ei pelaamisen iloa

Itse en kokenut Peter Panin seurassa pelaamisen iloa ja rehellisesti sanottuna tämä oli huonoin peli, jota olen PS2:lla tähän mennessä pelannut. Kamera ei käyttäydy mitenkään, paikoitellen pelaaja ei tiedä missä liikkuma-alueiden rajat kulkevat ja tasojen välillä latailuun menee aikaa runsaasti. Kaikkien pelinautintoon vaikuttavien suunnitteluvirheiden ja tökkimisten lisäksi peli kaatuili runsaasti. Väkisinkin pelatessa alkoi ajattelemaan, että kuinka lapsi pystyy tällaista peliä pelaamaan ilman että vanhempia huudetaan apuun vähän väliä. Ihan perheen nuorimmille peli on paikoitellen liian vaikea ja vanhemmat lapset osaavatkin sitten jo vaatia peliltä enemmän. Jos vanhemmat kuitenkin haluavat välttämättä kiristellä hampaitaan, on tämä peli hankkimisen arvoinen. Muuten suosittelen jättämään Peter Panin väliin, vaikka lapsi kuinka peliä kinuaisikin, ja kaappaisi pelin kaupan hyllystä kainaloon ja juoksisi hälyttimien soidessa kovaa kyytiä kaupasta ulos. Silloinkin vanhempien kannattaisi punaposkisina selitellen ja anteeksipyydellen palauttaa peli kiltisti takaisin kaupan hyllyyn, vaikka kuinka hävettäisi. Jos lasta kumminkin haluaa pelillä ilahduttaa, kannattaa tutkia vaikka PSX:n pelivalikoimaa, josta löytyy paljon parempia lastenpelejä paljon halvemmalla – tai vaikka lähteä koko perheen voimalla elokuviin katsomaan Peter Pan – paluu Mikä-Mikä-Maahan -elokuvaa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Egmont Entertainmentille.