Ridge Racer Unbounded

Suomalaisten rynnistys maailman pelimarkkinoilla jatkuu. Nyt Flatout-romuralleistaan tunnettu Bugbear päästetään tuulettamaan Ridge Racer -sarjaa. Aiempien osien kliiniset ympäristöt ja olemattomat fysiikat ovat muisto vain, kun Unbounded-spinoffissa romutetaan sivuluisuttelun ohella kilokaupalla peltiä. Tiukkaotsaisimmat japanilaissarjan fanit lienevät Namco Bandain organisoimasta syrjähypystä raivoissaan, mutta muille arcaderäimeiden ystäville tarjotaan sitäkin raikkaampi tuulahdus nopeatempoista kaahausta.

Kaupungin sykkeessä

Yksinpelissä valloitetaan kuvitteellisen Shatter Bayn katuja pala kerrallaan. Urakka aloitetaan kaupungin laitamilta, kun pelaaja puskee tasaisesti kohti keskustan finaalia ympäröiviä alueita dominoimalla. Voittaminen ei ole välttämätöntä, sillä kolmen parhaan joukkoon sijoittumalla tienataan etenemiseen tarvittavia dominointitähtiä. Tosin kaupunginosien viimeisiin mittelöihin päästäkseen vaaditaan prenikoiden kaveriksi riittävän suuri pistepotti. Kisakohtaista pottia kasvatetaan hyvien sijoitusten ohella esimerkiksi ympäristöjä tuhoamalla ja vastustajia telomalla. Pisteet nostavat myös kokemustasoa sekä avaavat käyttöön parempia menopelejä urakkaa helpottamaan.

Kisakatras koostuu usean tyyppisistä haasteista. Dominaatiokisoissa pärjäämiseen vaaditaan tiukkojen ajolinjojen höysteeksi kunnon sikailua. Sivuluisujen ja muiden temppujen avulla aktivoitavan turbon siivittämänä auto muuttuu kaiken edeltään jyrääväksi kiituriksi. Ominaisuuden toisena hyötynä kentistä paljastuu tuhottavien seinien taakse piilotettuja oikoreittejä, jotka jouduttavat matkantekoa entisestään. Turbon käyttäminen auttaa myös kilpakumppaneiden romuttamisessa. Konekuskitkaan eivät epäröi hyödyntää samoja keinoja edessään kurvailevan pelaajaparan päänmenoksi. Dominaatiokisat tarjoavat toimivan sekoituksen vauhdikasta kilvanajoa, burnoutmaista kontaktiurheilua sekä ripauksen taktisuutta boostin oikea-aikaisen käytön optimoinnissa.

Eniten perinteistä Ridge Raceria muistuttavissa Shindo-kisoissa keskitytään puhtaasti nopeaan ajamiseen. Vaikka luisuilla ja hypyillä kerrytetään edelleen turbomittaria, aggressiivisuudesta ei enää palkita. Uran aikana päästään lisäksi koittamaan driftaushaasteita sekä mittelemään kelloa vastaan. Pelkkään romutukseen keskittyvät Frag Attackit hauskuuttavat aluksi mutta puuduttavat uran loppupuoliskolla kovien tavoitteidensa ja sattumanvaraisuutensa vuoksi. Muiden pelimuotojen osalta tasapaino on sitä vastoin kohdallaan. Ridge Racer Unboundedin kaupunginvalloitus tuntuu alusta loppuun saakka haastavalta ja palkitsevalta.

Oma rata, paras rata

Etukäteen paljon hehkutettu rataeditori toimii mainiosti. Helppokäyttöisen ja monipuolisen työkalun avulla pääsee nopeasti tekemiseen meininkiin. Rataprofiilin suurempien linjavetojen jälkeen siirrytään hienosäätövaiheeseen, jossa voi toteuttaa varsin villejä visioita. Räjähtävien kohteiden ja hyppyreiden lisäksi kenttiin pystyy asettelemaan esimerkiksi konekuskien pasmat sekoittavia silmukoita tai viemään reitit kokonaan yläilmoihin. Loputkin asetukset saa säädettyä mieleisikseen aina pelimuodosta tekoälyn vaikeustasoon ja vuorokaudenaikaan saakka. Kunhan kokonaisuus todetaan ajokelpoiseksi, se julkaistaan muun maailman ihmeteltäväksi. Parhaat käyttäjien luomukset nostetaan jalustalle tietyin väliajoin vaihtuviin pikahaasteisiin. Tekijöiden suosittelemien tuotosten parissa pysytteleminen kannattaa, sillä satunnaisella kenttien selailulla vastaan tulee enimmäkseen helppojen saavutusten toivossa väsättyjä räpellyksiä.

Varsinainen moninpeli ei onnistu koukuttamaan toivotulla tavalla. Ontuvan seuranhakujärjestelmän vuoksi viivalle eksyy harvoin yli kolmea henkeä kerrallaan, mikä rampauttaa muutoin teknisesti toimivan kokemuksen. Lisäkritiikkiä nettiominaisuuksien saralla täytyy jakaa kunnollisten tilastojen puutteelle. Pisteiden keräämiseen keskittyvä arcadekaahaus suorastaan huutaa kavereiden välisiä vertailuita Need For Speedien Autolog-palvelun tapaan. Myös uramoodin uudelleenpeluuarvo nousisi toiseen potenssiin hyvin järjestetyn tilastonokittelun avulla, mutta tilaisuus jätetään hyödyntämättä.

Hauskan haastavaa

Bugbear on nähnyt ilmeisen paljon vaivaa erinomaisen ajotuntuman eteen. Kilpailevista arcadekaahauksista poiketen autoihin vaikuttavat selvästi fysiikan lait, ja kulkupelien massantunne välittyy realistisempien autopelien tapaan ruudun toiselle puolelle. Siitä huolimatta meininki on vauhdikasta, kun mutkat taittuvat hillittömissä sivuluisuissa. Ilman driftailun salojen oppimista kärkisijojen hätyyttelemisestä on turha unelmoida. Luisuttelulle pyhitetään oma nappinsa, jonka oikeaoppinen käyttäminen vaatii totuttelua. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen jutun juonesta saa ennen pitkää kiinni, ja ajaminen alkaa maistua erittäin makoisalta.

Teknisellä puolella suomipojat ovat tehneet varsin vakuuttavaa jälkeä. Varsinkin yökisojen ylitsevedetyt valaistusefektit luovat omintatakeista tunnelmaa muistuttaen samalla alkuperäisten Ridge Racereiden neonvalomaisemista. Samoin komeasti kiiltelevät, viimeisen päälle sliipatut automallit voisivat olla suoraan japanilaiskehittäjien piirustuspöydältä, vaikka kotimaista tuotantoa ovatkin. Mainiosta toteutuksesta kielii erityisesti tilanteesta riippumatta sulavana rullaava ruudunpäivitys. Hajoavien ympäristöjen vuoksi ilmassa saattaa hetkellisesti leijailla huomattavat määrät erilaista romua, joten tasaiselle suoritukselle täytyy nostaa hattua. Musiikki ei sen sijaan ansaitse suitsutusta. Laimea teknotilutus sopii kliinisempiin japanilaisteoksiin, mutta aggressiivisempaa ajokokemusta edustava Unbounded kaipaisi selvästi tiukempaa tykitystä taustalle.

Kokonaisuutena Bugbearin uutukainen vakuuttaa. Puolitiehen jäävä verkkototeutus jää silti harmittamaan. Lisäksi Shatter Bayn kaupunki kaipaisi komeista puitteistaan huolimatta aavistuksen lisää persoonallisuutta ja vaihtelua. Ridge Racer Unbounded ansaitsee kuitenkin paikkansa arcadepelien kärkikastissa. Vaikutteita imetään kilpailijoilta sopivassa suhteessa Split/Secondin tuhoutuvista ympäristöistä aina Burnoutien takedowneihin, mutta suomalaisstudion omista peleistä tutut vahvuudet nousevat silti selvimmin esiin. Suurimmat kiitokset kuuluvat hienolle fysiikanmallinnukselle ja erinomaiselle ajotuntumalle. Pelaaminen on yksinkertaisesti hauskaa, eikä kisaa malttaisi jättää kesken ennen kuin viimeinenkin tähti on tienattu. Se lienee onnistuneen arcadekaahauksen tärkein tunnusmerkki.

Galleria: 

Kommentit

Hjuva arvio termospullolta, pitänee ostella tämäkin jossakin vaiheessa kun on aikaa. :)

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi