Ridge Racer Unbounded

Playstation-brändiä aikanaan jätinaskelein eteenpäin vienyt Ridge Racer -arcadekaahailu on jälleen kerran tullut tyydyttämään kroonisesta kuminpolttokuumeesta kärsivää fanikuntaansa. Vaikka varsinkin PSONE aikakaudella suosittu pelisarja on onnistunut säilyttämään suursuosion faniensa keskuudessa, ei touhua sivusta katsova ole voinut olla huomaamatta tiettyä pysähtyneisyyttä katukaahailuun keskittyneessä sarjassa. Ilmeisesti japanilainen julkaisija Namco Bandai on herännyt samaan todellisuuteen ja päästänyt uusia tuulia edustavan tekijätiimin, suomalaisen Bugbearin ratin taakse, kirjaimellisesti tuhoisin seurauksin. Uuden kehitysstudion myötä edellisosien kliinisempi ote ja kirkkaampi väripaletti raivataan rohkeasti pois Bugbearin peleille tyypillisemmän lähestymistavan myötä. Ja arvatkaapa mitä: pelaaminen tuntuu äärettömän tyydyttävältä, oli päälläsi sitten sinivalkoista väriä tunnustava ajohaalari tai ei.

Betoniviidakon valtiaat…

Kehossani virtaava adrenaliinin ja testosteronin määrä ylitti paatuneimmankin huimapään riskirajat paahdettuani sata lasissa ostoskeskuksen tiiliseinästä läpi, kuroen viimeisen kierroksen alkupäässä karkuun päässeen kärkikolmikon etumatkan minimiin. Ohjaimeni natisi liitoksistaan painaessani viimeisillä taistelutahdon rippeilläni menopelini vinhaan sivuluisuun viimeisten boostinrippeiden toiveessa. Aikaisemmilla kierroksilla musertavaan kolariin päättynyt tiukka oikea onnistui tällä kertaa kuin Tommi Mäkiseltä konsanaan, eivätkä voitonvarmana edessä köröttelevät voineet muuta kuin puida nyrkkiään porhaltaessani viimeisen nitrotankillisen turvin koko katraan ohi. Punaisena hehkuvan maaliviivan ylitettyäni tiesin pelaavani parasta kokemaani arcadekaahailua ikinä.

Olin voittanut ensimmäisen kisani.

Unboundedin syvimmän olemuksen voi helposti tiivistää yksinkertaiseen virkkeeseen: vauhdin huuma ja tuhon yltäkylläisyys. Normaalit fysiikan lait torpataan pitkien sivuluisujen ja vähän väliä auton tieltä murenevien betoniseinien ja muiden esteiden myötä. Räjähteitä pullollaan oleva rekka blokkaa ajoväyläsi? Ei hätää, aktivoi vain sivuluisuista kerättävä boosti ja anna kromatun etupuskurisi tehdä tehtävänsä. Ehkä rekan tuhoamisesta syntyvä paineaalto onnistuu jopa murskaamaan epäonniset kanssakilpailijasi, elleivät he ehdi tuhoamaan sitä ensin. Suurimmasta tuhoamisen ilosta vastaavat vaihtoehtoiset oikoreitit, joiden läpi mälläämiseen vaaditaan boostin oikea-aikaista aktivointia.
Peli torjuu tehokkaasti paikoillaan junnaamisen lukuisten eri kisatyyppien turvin. Perinteisten Domination-kisojen lisäksi Unbounded tarjoaa driftailuun keskittyviä kuminpolttoskaboja, pelkistetympää Ridge Racer filosofiaa edustavia Shindo Racingeja, vekkuleilla esteradoilla ajettavia Time Attack -kilpailuja, ja melkoisiksi kolarifiestoiksi yltyviä Frag-Attack -rymistelyjä. Jälkimmäisessä pelitilassa ajetaan joko kolossaalisella tuomionpäivänrekalla tai peruskilpurilla, ja pyritään aiheuttamaan mahdollisimman mittavaa tuhoa epätoivoisesti karkuun ajaville lainvalvojille. Aluksi ratkiriemukkailta tuntuvat tuhojuhlat tosin menettävät hohdokkuuttaan kömpelöllä rekalla ajattaessa, joka jostain kumman syystä ei ole yhtään sen tehokkaampi kyttien murskaamisessa kuin normiajoneuvot.
Unboundedin laajasta pelimuotorepertuaarista huolimatta sen vahvuudet tulevat parhaiten esille kiihkeässä Domination -pelimuodossa, eli peruskaahailussa, joka tarjoaa pelaajalle vapaat kädet ympäristön ja kanssakilpailijoiden tuhoamiselle kilpa-ajon ohella.

…Eivät tunne armoa

Muita arvosteluja lukeneet ovat ehkä huomanneet niissä esiintyvän ydinlauselman liittyen pelin korkeaan vaikeustasoon, eikä tämä arvio ole poikkeus. Ridge Racer Unbounded ei ole helpoimmasta päästä, eikä se ohjeista pelaajaa oikean ajotekniikan oppimisessa juuri lainkaan. Tekoälykuskit puskevat aggressiivisesti päälle ellei niille näytä heti kättelyssä mitä kuuluu ja kuka käskee. Ehkäpä juuri siitä syystä kilpailuiden voittaminen tuntuukin aina yhtä tyydyttävältä, kun voit rehellisesti kertoa itsellesi saavuttaneesi jotain. Useimmissa tapauksissa skabat kuitenkin valahtavat reisilleen omista ajovirheistä johtuen, joten mistään infernaalisesta vaikeusasteesta ei kaikesta huolimatta voida puhua. Siitä huolimatta en uskaltaisi suositella peliä hermoheikoille tai sunnuntaisuhareille jotka hakevat arcadekaahailuiltaan loivaa oppimiskäyrää.

Tee ite paremmin!

Vaikka ajopelistandardeilla yksinpelisisältöä löytyykin kiitettävästi, ei se yksin riitä takaamaan Unboundedille pitkää kestoa konsolin sisuksissa. Onneksi Bugbear ei jätä dilemmaa ainakaan täysin ratkaisematta. Ensi kertaa Ridge Racerien historiassa pelaajat voivat nimittäin luoda omia ratojaan ja julkaista ne kanssapelaajien ihmeteltäviksi. Editori on kattava mutta silti äärimmäisen yksinkertainen: radat kootaan yhteen simppeleistä palikoista jonka jälkeen teille voi halutessaan lisäillä jos jonkinlaista hyppyriä ja irtoseinää. Kuka tahansa joka on edes kerran elämänsä aikana leikkinyt Legoilla saa luotua perusviihdyttävän kisaradan.
Valitettavasti kaikki muu nettipuolella on äärimmäisen pelkistettyä. Kilpailevien tahojen yhteisöllisistä Autolog-palveluista ei ole tietoakaan, eikä muiden tekemiä ratoja pysty edes arvioimaan. Kaiken lisäksi muiden kanssa kilpaa ajamiset jäävät auttamatta haaveeksi, ellet ole valmis uhraamaan vapaa-ajastasi puolta tuntia peliseuran etsimiseen. Ruuhkaisimmassa kilpailussani taisi olla huikeat kolme kilpakuskia mukana...
Tunnelman ja teknisen toteutuksen osalta Unbounded kuuluu arcaderällästelyiden ehdottomaan kärkikastiin. Radalla tapahtuu jatkuvasti jotain eeppistä ja vauhdin tunne saa taatusti kenen tahansa autopeleistä pitävän sukat pyörimään jaloissa. Nettiareenoille kisailemaan halajavia se ei ikävä kyllä ainakaan tällä hetkellä tyydytä, ellei pelkkä rataeditorin kanssa pelehtiminen riitä. Toivottavasti Bugbearin tahot paikkaavat puutteita julkaisun jälkeen Burnout Paradisen tapaan, sillä siinä tapauksessa Unboundedista voisi muodostua isompikin menestys.

Kirjaudu kommentoidaksesi