Ei King Kong, vaan Ping Pong

Muinoin pelien kivikaudella maailmaa hallitsi yksilö nimeltään Pong. Kahden liikkuvan viivan ja niiden välillä palloilevan pisteen muodostama mestariteos addiktoi varhaisimpia videopeliharrastajia toisin kuin mikään muu siihen aikaan. Vaikka pelit ovat sittemmin saaneet rutkasti kromia kylkeensä, Rockstar osoittaa verrattain yksioikoisen virtuaalipingiksen sisältävän edelleen samankaltaista taikaa kuin hämärinä 70-luvun iltoina.

Lyhyesti sanottuna Table Tennis on helposti omaksuttava pöytätennissimulaatio. Pelaajalla on käytössään neljä eri tavalla kiertävää lyöntiä, joiden voimakkuutta, suuntaa ja korkeutta voi vaihdella. Kierteet näkyvät palloa seuraavana värinä. Varmimmin palautus onnistuu jatkamalla vastustajan käyttämää kierrettä, mutta ratkaisut syntyvät yleensä nopeista suunnanvaihdoista ja ovelista pudotuksista. Voimapelaajat voivat hakea pisteitä tulisilla fokuslyönneillään. Lyöntien suuntaamisessa avustaa ohjaimen tärinätehoste, joka on sitä voimakkaampi mitä lähemmäs kentän reunaa palloa on lyömässä. Yksinkertainen pelisysteemi kattaa yllättävän paljon lajin yksityiskohtia, mikä saa pelaajan palaamaan pingispöydän ääreen yhä uudelleen ja uudelleen.

Parhaimmillaan Rockstarin pöytätennis on moninpelinä. Kaverista pääsee ottamaan mittaa joko samalla koneella tai Xbox Livessä. Verkossa on lisäksi mahdollista pelata pieniä turnauksia ja seurata muiden otteita tosiaikaisissa lähetyksissä. Nelinpelimahdollisuus olisi ollut mukava lisä, mutta ehkä tällöin verkkoviive olisi torpedoinut ottelut. Table Tennis on kaksinpelinäkin varsin herkkä lagille. Aloituslyönneissä yleisimmin näkyvät häiriöt eivät kuitenkaan villien pallorallien hauskuutta latista.

Yksinpelaajalle tuotteen tarjonta sitä vastoin on pettymys. Mukana ovat vain yksittäisottelut ja neljään vaikeustasoon jaettu turnausmoodi. Kunnollisen uratilan puute vie nopeasti mielenkiinnon tekoälyä vastaan taistelusta, vaikka virtuaaliaivot pieniä inhimillisyyden merkkejä osoittavatkin. Peliin olisi saatu kokonaan uusi ulottuvuus, jos siinä olisi voinut tehdä oman hahmon, jota harjaannuttaa ja nostaa kohti mainetta ja mammonaa.

Kato ku heiluu helmat!

Henkilökohtaisen kasvatin poissaoloa pyrkii paikkaamaan 12 kuvitteellisen hahmon joukkio. Porukkaan kuuluu sekä naisia että miehiä eri puolilta maailmaa. Pelaajamallit ovat täynnä upeita yksityiskohtia ja pukeutuvat uskottavasti liehuviin vaatteisiin. Joka hahmolla on myös omalaatuinen pelityylinsä, joka määrää ottelijan nopeuden, voiman ja teknisen taituruuden. Parin pallonpieksijän osalta taitojen tasapainoa olisi voinut hivenen hienosäätää, mutta tämä häiritsee lähinnä vain yksinpeliturnauksia pelatessa.

Kaikkea ei tietenkään anneta pelaajalle heti kättelyssä. Paketissa on kohtuullisesti avattavaa sisältöä, mikä on käytännössä ainoa koukku yksinpelin tahkoamiseen. Otteluhistorian karttuessa pelaaja saa käyttöönsä uusia hahmoja, jotka auttavat pitämään pelin tuoreen tuntuisena. Eri ottelijoita rohkaistaan kokeilemaan hahmokohtaisilla lukituilla areenoilla ja asusteilla. Hahmoista poiketen ne eivät kuitenkaan vaikuta itse pelaamiseen millään lailla, joten kyseiset ekstrat jäävät vain kuriositeetiksi.

Table Tennis on omilla meriiteillään hyvä peli. Rockstarin suurimmaksi saavutukseksi on luettava pingiksen intensiivisen hengen välittyminen kotisohvalle asti. Pelaajan keskittymiskyky joutuu todelliseen puntariin, kun pallorallin tempo kiihtyy, yleisö hiljenee ja areenan valot himmenevät. Hektisimmillä hetkillään pöytätennis tuntuu melkeinpä lähitaistelulta.

Harmillisesti pelin arvo haihtuu kuin vesi aavikolta kotimaisen hintatason vuoksi. Päälle puolensataa euroa budjettiluokan tuotteesta on yksinkertaisesti liikaa.