Sega GT 2002

Jättää edeltäjänsä unohduksiin

Autopelit on niitä harvoja genrejä, joissa Xboxin muuten niin niukassa pelivalikoimassa on jotain tarjottavaa kaikille. Sega GT 2002 on perinteisempi vaihtoehto Rallisport Challengen soranlennätykselle tai Project Gotham Racingin katukaahailulle. Alkuperäinen Sega GT ilmestyi Dreamcastille parisen vuotta sitten ja sai syystäkin kovin nihkeän vastaanoton. Sen oli tarkoitus tarjota sama kokemus kyseisen konsolin pelaajille kuin mistä Playstation-harrastajat olivat päässeet nauttimaan Gran Turismo -sarjan merkeissä. Kun vastassa oli noinkin kova luu, ei Segan keskinkertaisesti kloonatusta haastajasta jäänyt sen kummempaa jälkeä historian kirjoihin. Uudessa yrityksessä ei enää paina ensimmäisen Sega GT:n raskas perintö, vaan sen tekeminen on aloitettu puhtaalta pöydältä.

Toivottavasti pelin nimeen liitetty vuosiluku ei tarkoita, että ensi vuonna ilmestyisi hiottu painos. Jos Segan suunnitelmat kuitenkin menevät näin, voisi valikot työstää heti alkajaisiksi näyttävämpään kuosiin ja panostaa toimivuuteen. Esityksen avaava video sekin aiheuttaa ennemmin huvitusta kuin kutittaa kaasujalkaa. No vähitellen halutut asiat alkavat kuitenkin löytyä valikoiden kätköistä eikä alkufilmiä tarvitse katsoa useampaan kertaan. Suuret tuotannot alkavat kuitenkin näyttävästi eikä Sega GT 2002:ssa ole sitä tuntua. Hyvä paketti se on, mutta yllätykset tai ihastelun aiheet ovat vähissä.

Viime vuosituhannella olisi häikäissyt

Grafiikkaa ei voi haukkua rumaksi, mutta ei se ole yhtään sen kauniimpaakaan kuin mihin vanhemmilla konsoleilla on pystytty. Xboxillakin on nätimpiä huristeluja, mutta kuten sanottua mukavalta näyttää tämäkin. Ilman kummallisen näköinen väreily häiritsee ensialkuun, muttei jää vaivaamaan pidemmäksi aikaa. Väritys on muutaman asteen todenmukaisempaan suuntaan vaikkapa Gran Turismo kolmoseen verrattuna. Haaleat värit vähän latistavat tunnelmaa eikä maisemia ole täytetty nähtävyyksillä aivan yhtä ahkerasti kuin olisi toivonut. Paikoin rakennelmat pomppaavat häiritsevästi esiin horisontista. Itse menopelit ovat sitäkin upeampia kaikkine yksityiskohtineen. Autopelistä ei kyllä saisikaan paljon tylsemmän näköistä, joten toivottavasti seuraavaa osaa tehtäessä mielikuvitukselle annetaan enemmän sijaa. Onneksi Sega GT 2002 sentään pyörii sulavasti laajakuvaankin venytettynä. Kojelaudan takaa mittaristoineen menoa ei varsinaisesti pääse seuraamaan, mutta kuvakulmat ovat totutut eli yksi kamera löytyy kuskin paikalta ja kaksi auton takaa eri etäisyyksiltä.

Äänitoteutuksessa ei ole pahempia kompastuskiviä, vaan se paikkaa osaltaan vanhentuneen grafiikan aiheuttamaa pettymystä. Musiikki on tasapaksua kitararevitystä ja jumputusta, joka ei juuri jää mieleen. Hyvä vain, etteivät jää päähän soimaan, laatu kun on, mitä Segalta saattaa odottaa. Äänisäädöissä on toivomisen varaa, sillä jos ei halua ajon aikana kuunnella musiikkia, ei se soi valikoissakaan. Moottoreiden murina on hienoa kuultavaa ja autojen yhteenosumisiakin ja kohtaamisia reunakaiteen kanssa sävyttää asianmukainen kolina. Renkaat vinkuvat myös oikealla nuotilla.

Siitä lähtien kun Gran Turismo aikoinaan ilmestyi pelaajien ihmeteltäväksi, on käytettävien autojen määrästä tullut yksi mittari, jolla autopelien paremmuutta arvioidaan. Sega GT 2002:sta kaaroja löytyy yli sata, mutta osa näistä on iänikuisia japanilaismalleja. Mielenkiintoisimmat yksilöt ovat vuosikymmenten takaa ja ne näyttävät juuri yhtä kulmikkailta kuin oikeastikin. Näitä vanhoja autoja kunnioittamaan löytyy erityinen pelitila, jossa kamppaillaan eri aikakausien tuotoksia vastaan. Muita kisamuotoja itse uramoodin ohella ovat ne tavanomaiset kaksinpelit ja aika-ajot.

Uramoodia vaivaa liiallinen suoraviivaisuus. Kun tarpeeksi vikkeläksi toivottu auto on valittu, osallistutaan johonkin muutamasta vaihtoehtoisesta taistosta. Jäljelle jääneistä kilpailuista joutuu toki suoriutumaan myöhemmin. Voittoa ei vaadita, vaan palkintopallisija riittää. Kun yhden tason kilpailut on ajettu, siirrytään seuraavalle lisenssitestin kautta. Aikarajat alittuvat löysemmälläkin otteella, kunhan pysyttelee erossa seinistä eikä oio nurmikon kautta, ainakaan paljon. Pitkäikäisyys ei ole pelin vahvin piirre, mutta vaihtelua tämäkin vakavamman puurtamisen sijaan.

Ei tarpeeksi puuhaa autotallin puolella

Autojen ostaminen ja kunnostaminen ovat tietenkin osa GT Modea, mutta kankean alun jälkeen rahaa tulee vaivatta. Haastetta saisi olla monta pykälää enemmän. Jo parilla huippuunsa viritetyllä autolla pääsee pitkälle. Sega GT 2002 ei keskity auton säätämiseen, mutta suorituskyky paranee ostamalla uusia palasia kilpuriinsa ja korvaamalla vanhoja. Käytettyjenkin osien kauppa pelistä löytyy, mutta sieltä saatavat tuotteet ovat usein jo valmiiksi loppuunkulutettuja ja saattavat pettää näyttävästi kesken kilvanajon. Vaikka lisätehoa on helposti saatavilla, eivät autoon tehdyt muutokset aina ole hyväksi ajettavuudelle. Kalustoaan voi myös myydä ja etenkin kallishintaisista palkintoautoista saatavat varat vauhdittavat uran etenemistä.

Ei autojakaan lopulta niin valtaisaa määrää ole, mutta vielä vähemmän on ratoja. Samoihin ympyröihin palataan vähän väliä, joskin radoista on muutamia erilaisia muunnelmia. Kilpailemaan pääsee niin kaduilla kuin idyllisen vuoristokylän kujilla tyypillisemmistä ringeistä nyt puhumattakaan. Ne radat, jotka pelistä löytyy, ovat huolella väsättyjä ja sisältävät niin tiukkoja mutkayhdistelmiä kuin vauhdikkaitakin osuuksia. Silti kun oikeista kisa-areenoista ei ole kyse, toisi kekseliäämpi suunnittelu ratoihin oman luonteensa. Ne ovat tällaisenaan liian pitkästyttäviä kierrettäväksi yhä uudelleen. Pari erikoisempaa koitosta pikemminkin rikkovat kokonaisuutta kuin pelastavat sen. Jäistä tienpintaa esittelevä rallirata ja kiihdytyskisoihin tarkoitettu suoranpätkä eivät tyydytä toteutuksensa puolesta.

Ajettavuus antaa turhaan virheitä anteeksi, mutta se on melko luonteva. Realismin osalta tuntuma on vähän sinne päin, mutta ainakin jokainen auto vikuroi erilailla. Epäonninen pyörähtäminen ei onnistu juuri millään autolla, mutta vauhti kärsii renkaiden joutuessa hiekan tai nurmikon päälle. Avitusta esimerkiksi renkaiden sutimiseen löytyy, mutta ajaminen on ilman helpotuksiakin lastenleikkiä. Muiden osanottajien kulkuneuvoja pystyy hyödyntämään jos tunkee mutkaan kaasu pohjassa, mutta laitoihin on turha nojailla. Vastustajat ovat sisutonta sakkia, sillä niiden ohitusyritykset katkeavat, kun kiilaa tietokoneauton ajolinjalle. Minkäänlaisia äkkinäisiä liikkeitä tai nokkelaa taktikointia ei vastapuolelta ole odotettavissa. Virheitä vastustajat sen sijaan osaavat tehdä, usein liiankin kanssa. Välillä näkee niiden poukkoilevan pitkin seiniä eikä siitä vähästäkään tekoälystä ole havaintoa.

Harmiteltavaa löytyy pelistä yllättävän paljon suhteessa sen sisältämään viihteeseen, mutta se johtuu lajityypin edustajien kovasta tasosta. Kiistaton ykkönen peli ei ole Xboxin autopelien joukossa, mutta katsastamisen arvoinen bensankatkua vähänkään janoaville. Peli paljastaa melko pian mitä tuleman pitää, joten saattaa olla että vain innokkaimmat palaavat sen pariin kokeilun jälkeen. Vaikka kilpakumppaneiden taso romahtelee, eivät tiukat tilanteet tai maalisuoralla ratkeavat mittelöt ole harvinaisia. Simulaatiosta jäädään kauas eikä peli ole täyttä arcadeakaan, mutta autot tottelevat hyvin käskyjä. Hyvät puolet peittoavat lopulta selvästi huonot, mutta Sega GT 2002 epäonnistuu haastamaan pelaajansa todenteolla. Tämä syö pelin ikää rankasti.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi