Quantum Redshift

WipEoutin jouduttua Sonyn omistukseen, on muille koneille jäänyt aukko futurististen kaahausten osalle. Yrittäjiä on toki riittänyt vuosien varrella, usein kuitenkin huonolla menestyksellä. Quantum Redshift on hakenut oppinsa täysin samasta lähteestä kuin WipEout, sillä onhan pelin takana samat miehet jotka suunnittelivat alkuperäisen WipEoutin. Nykyisin Curly Monsters nimellä vaikuttava porukka onkin antanut palaa kunnolla tehdessään Quantum Redshiftiä Xboxille.

Tulevaisuuden formulat

Quantum Redshift sijoittuu sadan vuoden päähän tulevaisuuteen, ja kilpailu on muuttunut hieman sitten Schumacherin ja Häkkisen ajoista. Formuloiden sijaan käytössä on SPARC eli Single Person Armed Racing Craft, jonka huippunopeus kipuaa päälle 1500 kilometrin tuntinopeuden. 16 hurjapäisintä kilpailijaa ottavat yhteen kiertäessään turnausta ja taistellessaan voitosta. Ratoja on rakennettu ympäri maailman yhteensä kahdeksan, joista jokaisesta on kaksi variaatiota eli näin ollen jokaisella kilpailijalla on oma kotiratansa. Jokaisella kilpailijalla on myös yksi nemesis, eli arkkivihollinen, joka pitää huolen mahdollisimman vaikeista kilpailuista.

SPARCit eivät kuitenkaan ole pelkästään rakettimoottoreilla kulkevia kilpureita, vaan niihin on myös pultattu kahden tyyppisiä aseita ja energiakilvet. Jokaisessa aluksessa on hakeutumaton ja hakeutuva ase, jotka saa ladattua radalta kerättävillä energiaboonuksilla. Aseet tulevat tarpeeseen, sillä kisoissa on vain yksi tavoite, voitto. Turnauksissa ei pääse eteenpäin ennen kuin kilpailun voittaa, mikä vaikuttaa jo paperilla hieman tuskaiselta idealta. Tämä myös aiheuttaa monien kisojen ajamisen uudestaan ja uudestaan. Kisoista saa palkintorahaa, mitä kertyy sijoituksesta, radalta poimituista bonuksista, osumista ja tuhotuista aluksista sekä vaikeustason antamasta kertoimesta. Rahalla saa SPARCiin tehokkaampia aseita sekä enemmän suojaa ja turboa. Rahaa kertyy jokaista kisaa kohden vain kerran eli saadakseen lisää rahaa täytyy pärjätä paremmin kuin edellisellä kerralla.

Jokaiselle hahmolle on luotu oma taustatarina ja kaksinkamppailu omaa nemesistään vastaan. Näihin tapahtumiin pelaaja viedään kilpailujen välissä, kuskien uhoten toisilleen kuten SSX Trickyssä konsanaan. Jutut eivät kauaa jaksa kuitenkaan kiinnostaa, vaan pistävät välillä jopa naurattamaan yksitoikkoisuudessaan. Silti jokaisen kilpailijan luonne tuo omanlaistaan viehätystä peliin. Moninpeleissäkin tulee usein valittua se hahmo, josta pitää tai kiertää kaukaa ne jotka ottavat päähän eniten.

Graafinen ilotulitus

Peli on visuaalisesti upean näköinen. Värejä käytetään paljon, Xboxin efektit ovat hyvin käytössä ja nopeuden tuntu on mainiosti saavutettu. Sade näyttää pelissä erityisen hyvältä, päihittäen jopa MotoGP:n upeat sade-efektit. Pelistä huokuukin selvästi se, että peli on tehty Xboxia varten. Curly Monsters on löytänyt visuaalisen tyylikkyyden, minkälaista näkee yleensä vain japanilaisten pelitalojen tuotoksissa. Peli myös pysyy tasaisesti nopeana ja jopa moninpeli pyörii ilman minkäänlaista hidastumista, mikä on aina erityisen arvostettavaa tämän tason visuaalisesta tykityksestä puhuttaessa.

Räjähdysten ja aseiden äänet ovat hieman onton kuuloiset, eikä kunnon jytinää synny. Muuten äänipuoli on hoidettu ihan mallikkaasti. Musiikkipuolella on yksi pelin suurimmista vahvuuksista. Peliä varten musiikin on tehnyt hollantilainen DJ/tuottaja Junkie XL. Musiikki onkin laadukasta, mutta hieman tasapaksua ilman selkeitä helmiä. Alkudemon aikana soiva kappale on kuitenkin kerrassaan mainio näyte miehen taidoista, joskin se toimisi paremmin instrumentaalisena. Kuitenkin odotin enemmän kuullessani Junkie XL:n vastaavan pelin musiikeista. Wipeout 2097:n tasolle ei tässä siis ylletä. Peliin voi kuitenkin tehdä myös oman soundtrackin, joten mikään ei estä tuomasta omia suosikkeja vauhdittamaan kisaamista.

Pelattavuus on hiottu kuntoon. Radat ovat riittävän isoja nopeille kilpureille ja ohjattavuus on helppoa. Tekoäly tuntuu pelaavan hyvin eikä huijaa, joskin se ajaa tasaisen hyvin tekemättä virheitä. Aseiden käytön oppii hyvin nopeasti, sillä siinä on käytetty kerrassaan nerokasta ideaa. Hakeutumattomat aseet ovat sijoitettu X-nappiin eli siniseen ja niitä vastaava väri pelissä on sininen eli siniset bonukset lataavat hakeutumattomia aseita. Hakeutuvat ovat punaisessa ja suojat keltaisessa. Yksinkertainen ja toimiva kikka, joka nopeuttaa monien pääsyä peliin sisälle. Turbo löytyy A-napista ja sekin on suunniteltu hyvin. Käytettävissä oleva turbo lasketaan sekunneissa ja jokaisen kierroksen alussa alukseen ladataan se määrä turboa minkä pelaaja on ostanut. Näin ollen turbon käyttö on oma taktiikkalajinsa. Jos sen käyttää kokonaan kierroksen alussa, saattaa yksi hakeutuva ohjus pilata kilpailun voiton kierroksen loppupäässä.

Vaikeustaso on myöskin hyvin toteutettu, vaikeuden kasvaessa ajokkien nopeuden myötä. Helpoimmalla tasolla SPARCit kulkevat vain 500 km/h ilman turboa joten peliin pääsee helposti sisälle. Vauhdin myös sisäistää nopeasti, jonka jälkeen helpommat tasot alkavat tuntua samalta kuin taksia ajaisi. Vaikeimman tason päälle 1000 km/h huippunopeus ilman turboa vaatii jo ratojen osaamista, muuten ajamisesta ei tule mitään. Vaikeimmille vaikeustasoille ei myöskään pääse heti, vaan ne pitää avata pelaamalla helpompia tasoja. Muutenkin pelissä riittää avattavaa mielenkiinnon säilyttämiseksi. Alussa auki on vain seitsämän kilpailijaa ja yhtä monta rataa, mutta ajan myötä joukko karttuu 11 kilpailijalla ja 12 kuljettajalla sekä pinolla erilaisia yllätyksiä.

Moni kakku päältä kaunis

Peli ei kuitenkaan ole täydellinen. Pelin sisältö jää yksinpelin puolella yksinkertaiseksi ja tylsäksi. Turnauksissa on vain kahden tyyppisiä kisoja eli joukkolähtöjä, joissa kisassa on kuusi kilpailijaa, sekä nemesis-kilpailuja, joissa ajetaan yksi yhtä vastaan. Monipuolisuuden puute paistaa läpi hyvin nopeasti ja sama vaiva löytyy myös muista pelitiloista, joita ovat pikakisa, ajo kelloa vastaan ja moninpeli. Pikakisa on vain yksi kuuden kilpailijan kilpailu, ilman mitään sen erikoisempaa. Time Attackissa voi koittaa hakata kierrosennätyksiään alaspäin, muuta iloa siitä on vaikea saada. Moninpelin pelastaa 4 pelaajan mahdollisuus. Tekoälyvastuksia ei valitettavasti saa mukaan, joka olisi ollut suotavaa. Lisäksi peli olisi varmasti hyötynyt system link tai jopa Live -tuesta.

Quantum Redshift myös ratsastaa vanhalla idealla aika pitkälle, sillä selvä WipEout-henkisyys paistaa kirkkaasti läpi. Pelissä ei varsinaisesti nähdä mitään uutta ja ihmeellistä, vaan vanhasta ideasta on hiottu loistava pelattavuus ja upea ulkonäky huippuunsa. Xboxilla peli on toisaalta aivan uutta ja loistava vertauskohta tuleville peleille.

Ehjänä maalissa

Quantum Redshift on hyvä tienavaaja Xboxin futuristisemmille kilpapeleille ja ensimmäinen peli sitten Star Wars Episode I: Racerin jälkeen, joka oikeasti pääsee edes lähelle parhaita WipEouteja. Korkeimmalle tasolle on kuitenkin vielä matkaa ja Quantum Redshift selvästi huutaakin jatko-osaa, jossa sisältökin on viilattu yhtä loistavalle tasolle pelattavuuden kanssa. Tälläisenäänkin peli pääsee silti Xboxin kilpa-ajopelien kärkijoukkoon ja onkin suositeltavan arvoinen peli jokaiselle ajopelien ystävälle, jota ei futuristisempi idea pelota eikä nopeus sokaise päätä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi