Sega Superstars Tennis

Suosittujen pelihahmojen ryntääminen virtuaalisille urheilukentille tietää usein sympaattista ja harmitonta arcade-viihdettä, johon on helppo heittäytyä kaveriporukalla tai koko perheen voimin. Tähän tavoiterakoon ilmestyi myös Sega Superstars Tennis, joka yhdistää joukon tunnettuja bittivipeltäjiä värikkään tennismaailman vietäväksi. Lukuisilla sisäänpäinlämpiävillä minipeleillä varusteltu kevytpallottelu on kelvollinen kunniakierros kaikille Sega-faneille, mutta muille anti jää kovin ohueksi.

Segalaista seurakuntaa

Jos jollekin videopelille voisi antaa tunnustuksen kohdennetusta pelisarjojen esittelystä ja satunnaispelaajien kosiskelusta, niin Segan tähtitennis saisi sellaisen heti kättelyssä. Sega Superstars yhdisteli muutama vuosi sitten onnistuneesti japanilaisjulkaisijan pelinimikkeitä, joten tuttua reseptiä kokeillaan nyt urheilukonseptilla. Kehitysruorissa ei tosin ole enää japanilainen Sonic Team, vaan brittiläinen Sumo Digital, jonka kädenjälkeä on viimeksi nähty osuvasti Virtua Tennis 3:ssa.

Pelimuodot ovat minimissä tarjoten ainoastaan yksin-, kaksin- ja nelintahkottavan pikamatsin sekä viiden ottelun pikkuturnauksen. Games-minipelit ja Superstars-moodi antavat enemmän syytä hymyyn. Games esittelee lukuisia Sega-klassikoita eksoottisina tennisvariaatioina nousevin vaikeustasoin, kun taas pääpelitila Superstars yhdistää minipelit erilaisiksi haasteiksi viiteentoista teemamaailmaan. Läpäisyarvosanat sekä avattavat hahmot, kentät ja musiikit toimivat perustason kannusteina.

Minipelit ovat mukavan vaihtelevia: mukaan mahtuu niin Jet Set Radion katugraffitien pallomaalausta, Puyo Pop Feverin kuplapoksuttelua kuin Chu Chu Rocketin hiirijoukon pelastusta. Kultarinkien keräily Sonicissa ja kuplapallojen maaliintuuppiminen Super Monkey Ballissa ovat kokoelman leppoisinta antia, jonka vastapainoksi löytyy hektistä pallopyssyttelyä Virtua Squadin" maalitauluihin ja Curien Mansionin laahustaviin zombeihin.

Pääpelimuodoksi Superstars on velmusti ideoitu, mutta sisältöä sen teemoihin olisi kaivannut reilusti lisää. Outrunin, NiGHTSin ja Golden Axen kaltaiset muutaman ottelun hylsyt ovat hävyttömän heikko peruste kokonaisen teemamaailman pystyttämiselle. Muissa haastelukema on lähempänä kymmentä, joten pelattava ei lopu heti kuin seinään. Minipelien
kokoversioilla retosteleva Games on lisätukena mainiota viihdettä eritoten
hienosti toimivan samanaikaisen kaksinpelin ansiosta.

Virtuaalista kopiotennistä

Sumo Digital on mallintanut pelimekaniikan fiksusti suoraan Virtua Tennis 3:sta. Kustannustehokkaassa adaptaatiossa heittäydytään edelleen yli-innokkaasti pallon perään, eikä tuntuma palloon tai ajoitus lyönteihin ole isoveljensä tasoa. Pelattavuus on silti hyvää keskitasoa. Studio on kuitenkin jostain syystä päättänyt siirtää nostopallot ja stopparit neliö- ja ristinäppäinkombojen taakse omien nappien sijaan. Ratkaisu on kontrolleissa käsittämätön, sillä kolmio- ja ympyränapit ovat nykyisellään täysin vailla käyttöä. Nurinkurinen näppäintoteutus ei tuhoa peruspeliä, joskaan ei sujuvoitakaan sitä.

Kuudentoista hahmon sikermästä löytyy mm. viisihenkinen Sonic-poppoo, Jet Set Radion Beat, Space Channel 5:n Ulala ja Samba De Amigon marakassisankari. Vilpertit on varustettu persoonaan sopivalla erikoistaidolla, kuten lyöntivoimalla tai liikkumisnopeudella. Lisäksi kenttäpelipisteistä latautuvalla Superstars-voimalla voi vastustajalleen liipaista villisti syheröivän paluupallon, tyrmäyspusun tai muun kehvelöintikepposen. Harmillisesti useat jipot ovat kovin tylsästi toteutettuja ja osin jopa epätasapainossa keskenään. Räväkämmät supervoimat olisivat tuoneet kentälle huomattavasti enemmän säpinää.

Visuaalisesti Sega Superstars Tennis näyttää erinomaiselta. Värikkäät, yksityiskohtaiset ja taustoiltaan pirteästi taiteillut teemakentät, komeat välivideot sekä vauhdikkaasti animoidut hahmot pitävät pelaajan silmät kiitettävässä loisteessa. Nannaa karamelliteosta säestetään pääosin tasaisella ruudunpäivityksellä ja energisellä arcade-musiikilla taattuun Sega-tyyliin. Pyyhkeitä ja rättilakanoita saavat puolestaan ylipitkät latausajat sekä pöhkösti toimivat "automaattitallennukset", jotka pitää joka kerta kuitata tapahtuneeksi.

Verkkopelipuolella palloilu onnistuu kahden tai neljän pelaajan kesken tavallisissa ystävämatseissa, turnauksissa ja rankatuissa otteluissa. Erikoisessa TV-moodissa pääsee lisäksi seuraamaan muiden verkkopelaajien otteluita suorana tai katsastamaan viikon suosituinta ottelua taltioituna. Mielenkiintoinen ominaisuus menee kuitenkin harakoille, sillä serverit kumisevat lähes täysin tyhjyyttään. Pitkällä kolmen kuukauden arvosteluaikajaksolla tilanne on ollut todella lohduton, sillä peliseuraa ei tunnu löytyvän kuin vahingossa. Arpaonniseen kohtalotoveriin törmätessä kimppapelaaminen on ollut erittäin sujuvaa.

Fanipallona verkkonauhaan

Reilun kymmenen vuoden takainen Nintendo 64:n Mario Tennis oli ensimmäinen modernin aikakauden tennispeli, joka yhdisti konsolimaskotit onnistuneesti harmittomaan mailanheilutteluun. Sega Superstar Tennis tavoittelee samaa lisäämällä mukaan kokoelman minipelejä ja hahmokohtaisia supervoimia. Lopputulos on toimiva ja paikoin erittäinkin onnistunut, mutta samaan aikaan monet osa-alueet tuntuvat puolivalmiilta ja nopeasti kasatuilta. Eritoten kenttäpeliin olisi toivonut lisää syvyyttä, vauhdikkuutta ja yllätyksellisyyttä, eikä lisäsisältö pelimuotojen ympärille olisi sekään sporttipaketin arvoa laskenut.

Sumo Digitalin supertähdellistä symppistennistä voi suositella samalla koneella moninpelaaville Sega-faneille ja pienin varauksin myös koko perheen yhteiseksi urheilupeliksi. Perinteistä tennisteosta etsivien kannattaa katsoa muualle tai ainakin kokeilla ennen hankintaa, etenkin kun genren kärkipäästä löytyvät moninverroin tasokkaammat kolmososat Virtua Tenniksestä ja Top Spinistä.

Galleria: 

Kommentit

"Hieman" viivästyi tämä arvio ajankohtaisemmasta julkaisustaan, mutta parempi näin kuin ikuisessa naftaliinimuodossa.

Tosiaan tykästelin kovastikin muutamista minipeleistä. Etenkin House of the Deadin zombie-kaato erilaisilla bonus-palloilla (tripla- ja jättiammuspallot) oli hubaa varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla, kun mädäntynyttä lihaa alkoi olla kentällä enemmän kuin ammuksilla kerkesi ales ampua. Ihkun ahistavaa. =)

Harmi, ettei tavatenniksestä tai Superstars-voimista saatu pirteämpää lopputulosta aikaiseksi. Aineksia olisi ollut isommaksikin hitiksi.

Viralliset vaihtehtomielipiteet täältä:
http://www.konsolifin.net/arvostelu.php?site=xbox&id=381

C:n ja mun tähditykset kun lukee, ei pitäisi olla epäselvää, millainen tennishupailu SST on.

P.S.
Täytyy tässä virallisesti tunnustaa, että Corca veti väliotsikoissa voiton 45-0.
Esim alun "Segalaista seurakuntaa" oli ässä.

Hii Healtti!

Nuo väliotsikot tupsahtavat tulla ihan vaan erilaisilla sanoilla höpsötellen tai muuten tajunnanvirtana. Joskus istuvat kontekstiinsa paremmin ja joskus vähän huonommin. Osuvia otsikoitahan nuo siullakin on, eli ihan kuule 30-30 ja taukobanaanit molemmille. =)

Mutta juu, tekstit täydentävät mukavasti toisiaan ja arvosanakin kolahti molemmilla harvinaisesti täsmälleen samoille lukemille. Ei taideta tästä sitten saada eepillistä konsolisottaa aikaseksi, pahkeinen.

aikas täydellinen arvosana. Mulla on demo ja se on juuri tämän 7- arvoinen. Minipelit on loistavia!

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi