Sekoilua rikosmysteerin äärellä

Pysäyttäkää painokoneet, Halcyon Helen on murhattu! Eridanokselta kantautuu etsivän korviin melkoinen skuuppi, eikä tilaisuutta voi yksinkertaisesti jättää välistä. Tämän pähkinän selvittämiseen tarvitaan muutakin kuin vain lihaksia ja luoteja. Onneksi paikalle on kutsuttu galaksin etevin rikostutkija Dickface. Tältä kaverilta ei jää kivet eikä kannotkaan tutkimatta.

The Outer Worlds laajentui toisella lisäosalla nimeltään Murder on Eridanos, jossa selvitellään näyttelijätär Halcyon Helenin murhaa. Vyyhti aukenee pala palalta epävarmoin askelin, sillä jokaista ihmistä pidetään epäiltynä. Murhamysteeri laittaa kuuntelemaan pitkät pätkät dialogia, jotta päätökset eivät ole vain tuulesta temmattuja.

Etsivä Dickface

Puhetaidot ovat lisurissa suuressa osassa, ja niitä etsivä Dickface kehittelikin jo varsinaisen emopelin aikaan mukavasti. Liukaskielisellä Dickfacella ei kestä pitkään mielistellä tietään luvattomiin paikkoihin, mikä vähentää tuliaseiden turhaa käyttöä. Ainoa tykki, jolla seikkailussa on isompi rooli, on etsivän erikoispyssy. Oudolla suurennuslasin näköisellä kapistuksella tutkitaan rikospaikkoja, joihin on saattanut jäädä leijailemaan todistusaineistoa tapahtuneesta.

Kahinat planeetan asukkien kanssa viivästyttävät tutkintaa, ja ne ovat eittämättä Murder on Eridanoksen tylsintä antia.

Kaikesta huolimatta kaasuplaneetalla seikkaillessa saattaa törmätä vihamielisiin otuksiin ja ihmisiin, jotka jostain tuntemattomasta syystä hyökkäävät kysymättä. Kahinat planeetan asukkien kanssa viivästyttävät tutkintaa, ja ne ovat eittämättä Murder on Eridanoksen tylsintä antia. Viholliset koostuvat joko roboteista, hulluksi muuttuneista ihmisistä tai ulkoavaruuden öttiäisistä. Rötöstelijät kaatuvat muutamalla kudilla, minkä jälkeen matka jatkuu kohti seuraavaa etappia. Kahinoiden tylsyyden vuoksi niitä koettaakin jatkuvasti vältellä.

Varsinaiset roolipelielementit jäävät pienempään osaan, vaikka tasolukitus nousee ylöspäin. Lisuri tarjoaa muutaman uuden tiedeaseen, jotka ovat osittain turhia – koko jutun pointti kun on vain höpötellä ihmisille ja selvitellä murhaa. Murder on Eridanos hyppää teemansa puolesta aika kauas siitä, missä The Outer Worldsissa on kyse. Emopeli oli hieno kokonaisuus, eikä se ratsastanut vain tietyllä asialla. Lisuri keskittyy pitkälti leukojen louskuttamiseen, eikä kuivia vitsejä säästellä tälläkään kertaa.

Puhuttaisiinko hetki tapahtuneista murhista

Keskustelut etenevät yleensä tietyllä kaavalla: puhu ensimmäiselle tyypille, sitten seuraavalle ja vielä kolmannelle. Dialogien välillä tapahtuu suhteellisen paljon jalkaisin köpöttelyä, mutta onneksi planeetta ei ole pinta-alaltaan kovin suuri. Etenemistä nopeuttaa pikamatkustuspisteet, joiden valitseminen kartalta on ajoittain hermoja raastavan vaikeaa. Kaiken lisäksi hypähdyspaikasta toiseen lataaminen vie peliltä turhan kauan aikaa. Voisi melkein todeta, että kävellen olisit jo perillä. Alaraajoihin turvautuminen mahdollistaa onneksi jumalattoman kauniista maisemista nauttimisen.

Murder on Eridanos on emopelinsä lailla suhteellisen lyhyt mysteeri.

Murder on Eridanos on emopelinsä lailla suhteellisen lyhyt mysteeri. Se on sääli, sillä tiettävästi kyseinen lisäosa jää The Outer Worldsin viimeiseksi. Toivottavasti Obsidianilla on mietintämyssyssä jo seuraava osa, sillä intergalaktiselle tutkimusmatkalle lähtisi mieluusti uudestaan – kunhan vain pelimekaniikkaan saadaan pientä hienosäätöä. Puhekyvyt tuntuvat olevan nyt vähän liian kovaa valuuttaa.

Kirjaudu kommentoidaksesi