Lentäjän poika
Konsoleilla
ei ole totuttu näkemään kovinkaan montaa erilaista lentopeliä.
PSX:llä oli Ace Combat sarja, mutta PS2:lla ei ole vielä
ollut mitään. Miten tämän puutteen korjaa Sky Odyssey?
Sky Odysseyssä on 5 pelimuotoa: Adveture, Target, Sky Canvas, Training ja Free Flight.
Adventure on selkeästi pelin ydin. Siinä tarkoitus on etsiä kartan palasia ympäri neljästä
pääsaaresta koostuvaa saaristoa. Tehtäviä on yhteensä 19 ja niiden tarkoitukset vaihtelevat
mukavasti. Tylsimmät tehtävät ovat tyyliin lennä paikasta A paikkaan B, mutta
mielenkiintoisimmissa tankataan konetta junasta/lentokoneesta tai lennellään kapeissa
tunneleissa karttoja etsimässä. Myöskin säätilat ja kellon ajat vaihtelevat runsaasti
auringon paisteesta lumi- tai vesisateeseen ja yöstä päivään. Säällä onkin selkeä vaikutus
lentokoneen ohjaamiseen.
Adventuren 19 tehtävää ei ole kovinkaan paljon, mutta ainakin tehtävien noin 10:n minuutin
pituus on juuri sopiva. Mikäli lentokone hajoaa tehtävä aloitetaan kokonaan alusta. Jokaisen
tehtävän jälkeen annetaan arvosana asteikolla A+ - E. Arvosana perustuu käytettyyn aikaan,
lentokoneen kuntoon, temppuihin(pisteitä saa kaikenlaisista kiepeistä ja matalalennosta) ja
kuinka hyvin on check pointteihin osunut. Mikäli arvosana on vähintään B saa lentokoneeseen
valita uuden osan. Alueet uudelle osalle vaihtelevat turboista siipiin ja moottoreista runkoon.
Target pelimuodossa yritetään osua ilmassa leijuviin ruutuihin numero- ja
värijärjestyksessä. Hyvistä suorituksista saa mitaleja joita voi vaihtaa erilaisiin
palkintoihin. Sky Canvassissa pelaaja pääsee piirtämään erilaisia kuvioita savusta taivaalle
kymmenessä erilaisessa tehtävässä. Trainingissa pääsee opettelemaan lentelyn alkeet parissa
tehtävässä ja Free Flight on nimensä mukaisesti vapaata lentelyä.
Target ja Sky Canvas ovat aika kertakäyttöisiä eikä niitä jaksa enää läpäisyn jälkeen pelata.
Free Flight on onnistuttu pilaamaan kartan puutteella. Kuka jaksaa haahuilla keskellä ei mitään
tietämättä yhtään missä on?
Lentokoneita pelissä on aluksi 3: Swordfish Mk1 Custom, Bf-109 custom ja Pulse Jet "Test Type".
Myöhemmin tehtäviä suorittamalla saa 7 hieman erikoisempaa konetta lisää Stealth Jetistä Ufoon.
Näistä allekirjoittaneen suosikkeja olivat Bf-109 custom ja Stealth Jet. Lentokoneiden erot
ovat varsin selviä. Kaksitaso Swordfish on erittäin ketterä mutta todella hidas. Ufo taas on
nopea ja erittäin epävakaa. Jokaista konetta voi vielä erikseen maalata mieleisekseen.
Enemmänkin Arcade lentelyä
Sky Odyssey ei ole lentosimulaattori, vaan enemmänkin lentoseikkailu. Pelissä voi valita
joko normaalin- tai helpotetun lentomallin. Helpolla Sky Odyssey ei tunnu lentämiseltä
ollenkaan ja lentokone kääntyy heti sinne mihin suuntaan tattia kääntää. Normaalilla tatista
käännetään aluksi siivekkeitä ja alas päin vääntämällä kone liikkuu siihen suuntaan mihin
siivekkeet osoittavat. Helpolla lentäminen on todella tylsää. Normaalilla peliä on taas
todella mukava pelata.
Vasemman tatin lisäksi takanapeista voi liikuttaa peräsiipiä josta kone kuitenkin kääntyy
paljon hitaammin. Takaa löytyvät myös ilmajarrut. Neliöstä lisätään kaasua ja X:stä
hiljennetään. Ympyrä on eräänlainen toimintanappi josta joissain tehtävissä tiputetaan
paketteja tai lasketaan ylimääräiset polttoaineet pois. Kolmiosta hoidetaan laskutelineet.
Select vaihtaa kuvakulmia joita on yhteensä neljä: kaksi takaa, ylhäältä ja keulasta. Oikea
tatti kääntelee kameraa. Jonkinlaista ohjaamonäkymää jää kuitenkin kaipaamaan.
Vaikka Sky Odyssey ei olekaan simulaatio on perusasiat muistettu. Nousussa ja laskussa
pitää laskea tai nostaa laskutelineet ja mikäli lentokonetta nostaa liian jyrkässä kulmassa
se alkaa sakkaamaan. Ruudun alalaidassa näkyy koneen vaurio tilanne. Mikäli jokin osa
"muuttuu mustaksi" lentäminen loppuu siihen. Kone tosin kestää aika paljon kolhuja, muttei
sitä ihan vapaasti voi seinään takoa.
Audiovisuaalisesti vaihteleva
Graafisesti Sky Odyssey on varmasti yksi PS2:n huonoimmista. Tekstuurit ovat kamalaa mössöä
ja piirtoetäisyys on todella huono. Lisäksi maasto on todella autiota eikä siellä ole
oikeastaan mitään muutamaa kylää ja lentokenttää lukuun ottamatta. Lentokoneet ovat kuitenkin
ihan kohtuullisen näköisiä sahalaitoja lukuunottamatta. Ainut mitä grafiikasta voi kehua on
sääefektit. Etenkin vesisade on todella hienon näköistä. Myöskin räjähdykset ja talot
menettelevät.
.
Kaiken tämän lisäksi framerate nytkähtelee usein. Aina kun kalliot sortuvat tai jotain muuta
vähän erikoisempaa tapahtuu alkaa peli nykimään. Tämä on todella ärsyttävää, etenkin tämän
näköiseltä peliltä. Syytä tuskin voi edes pistää huonon PAL-käännöksen piikkiin sillä tämä on
hoidettu varsin hyvin. 50Hz modella surupalkit on, mutta 60Hz:llä ne katoavat.
Äänet on taas hoidettu lähes päin vastaisesti. Musiikit ovat aivan loistavia ja luovat
tunnelmaa todella hyvin. Lisäksi Target moodista voi voittaa radion jonka avulla voi kuunnella
eri biisejä Free Flightissä. Myöskään äänitehosteet eivät ole huonoja.
Sky Odyssey on PS2:n ainut lentopeli eikä ole huono. Pidemmällä Adventure moodilla ja
paremmalla grafiikalla olisi ainut mitä jäi puuttumaan.
