Smuggler's Run 2: Hostile Territory

Salakuljetusta äärimmillään

PS2:n julkaisun aikoihin tohinalla kauppoihin rynninyt alkuperäinen Smuggler`s Run valotti hieman PS2:n potentiaalia, kun muut julkaisupelit osoittautuivat miltei poikkeuksetta melko keskinkertaisiksi tekeleiksi. Grafiikka rullasi näyttävästi ilman turhia nykimisiä tai popuppeja, mikä antoi hyvän kuvan PS2:n tehoista. Rockstar Gamesin Smuggler`s Run 2: Hostile Territory jatkaa alkuperäisen pelin viitoittamalla tiellä, eikä keskity irtopisteiden keräilyyn kukkahattutädeiltä, vaan tarjoaa rajua menoa mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Pelaajalle isketään alle asianmukainen kärry ja hänet lähetetään keskelle sotatantereita äärimmäisen vaarallisiin salakuljetustehtäviin. Pitkä seikkailu vie pelaajan rahan perässä Aasian sotaisiin peräkyliin Venäjälle, Georgiaan ja Vietnamiin.

Maat eroavat toisistaan muutenkin kuin pelkän nimen voimin. Maastot vaihtelevat piristävästi maasta ja tehtävästä toiseen, eikä esimerkiksi Venäjällä käytetty ajotyyli välttämättä sovi Vietnamiin, ellei halua löytää autoaan puunjuuresta. Kontrollien on todellakin syytä iskostua selkäytimeen viimeistään muutaman harjoitustehtävän jälkeen, sillä meno pysyy säälimättömän kovana aina hamaan loppuun asti. Virkavallan edustajat ovat todellisia Kamikaze-pilotteja, eivätkä näytä olevan kiinnostuneita omasta selviytymisestään, tärkeintä on että pelaaja saadaan kiinni millä hinnalla hyvänsä. Lisäksi pelaajan pidättäminen käy naurettavan helposti, vain runttaamalla pelaajan auto joukolla sammuksiin.

Fysiikan laeilla voi saman tien heittää vesilintua, kun hyppää ammattilaissalakuljettajan housuihin. Autot kääntyvät herkästi ympäri suurissa loikissa, joten pieni vauhdin säännöstely lienee tiukimmissa hypyissä paikallaan. Autot myös vahingoittuvat merkillisellä tavalla. Joskus voi tehdä kuinka suuren hypyn tahansa eikä vauriopalkki heilahda milliäkään, kun taas joskus auto ottaa kipua jo pienestä töyssystä. Vauriot eivät vaikuta ajamiseen millään tavalla, sillä vaikka vauriopalkki olisi täynnä, autoa on yhtä helppo ohjata kuin tehtävän alussa. Vauriot eivät näy myöskään ulospäin kovinkaan selvästi. Auton olisi toivonut menevän kunnolla ryttyyn GTA3:n tapaan. Autot voivat myöskin sammua liian suurten hyppyjen takia, jolloin pelaaja jää ilkeiden poliisien armoille. Takaa-ajajat eivät ole mitään tekniikkataitureita, joten astetta vaikeamman reitin valinta useimmiten kannattaa.

Smuggler`s Run 2: Hostile Territory kompastuu pahiten sisältöpuolella. Vaikka tehtävät ovat näennäisesti erilaisia, ne ovat käytännöllisesti katsoen sitä samaa tarjontaa jota oli jo pelin ensimmäisessä osassa.
Peruskaava toistuu tehtävästä toiseen, keula nuolen osoittamaan suuntaan ja kaasu pohjaan. Paketin noutaminen ja vieminen kohteeseen tulee väistämättä liian tutuksi pelin suhteellisen pitkässä yksinpelissä. Onneksi sekaan on sentään mahdutettu joitain tiimipohjaisia tehtäviä, jotka tarjoavat piristystä muuten tylsään peliin. Tiimitehtävissäkin pelaaja toimii kuitenkin todellisuudessa yksin, sillä tietokoneen ohjaamat joukkuetoverit ovat melko kädettömiä touhuissaan. AI kaverit jäävät useimmiten pyörimään oman tukikohtansa ympärille, jolloin säälimättömät vastustajan kuskit nappaavat lastin mukanaan. Moninpelinä 1 vs 1 tätä pelaa toki muutaman erän ihan mielellään, mutta silloinkin turha yksinkertaisuus vaivaa. Yksinpelin 35:n tehtävän tahkoaminen vaatii hermoja ja päättäväisyyttä, sillä loppupään tehtävät menevät turhaksi nysväämiseksi. Autoja Smuggler`s Run 2:sta löytyy kymmenisen kappaletta. Autojen erot rajoittuvat tuttuun peruskamaan eli nopeuteen, kiihtyvyyteen, käyttäytymiseen ja painoon. Parhaimmat autot lahjoitetaan pelaajalle jo pelin alkuvaiheessa, joten loppupään autojen käyttötarkoitus jää hieman hämärän peittoon. Autoihin saa pelin kuluessa erilaisia lisäominaisuuksia poliisien kiusaksi, esimerkiksi pommeja, boostia jne.

Grafiikka vakuuttaa, mutta entä äänet?

PS2-pelien tekemisestä on vuodessa opittu yhtä ja toista ja se näkyy myös tuloksessa. Grafiikka on huomattavasti optimoidumpaa ja koreampaa kuin sarjan edellisessä osassa. Kentät ovat erittäin laajoja, joten ilman alareunassa pyörivää karttaa eksyminen saattaisi olla todellinen ongelma. Kenttien väriskaala on kiitettävän erilainen. Tasot vaihtelevat Vietnamin ruskeista aroista Venäjän lumisiin vuoristoihin. Välianimaatiot ovat tunnelmaan sopivan karuja, eikä niitä ole turhilla herkuilla kuorrutetta. Välianimaatiot on toteutettu takavuosien malliin oikeiden ihmisten voimin, eikä 3D-renderöityjä hahmoja ole käytetty. Näyttelijät on todennäköisesti kaivettu jostain Hollywood tuottajan mappi ö:stä, sillä kova jätkä ei todellakaan vakuuta, vaan kerää lähinnä huvittuneita katseita.

Smuggler`s Run 2: Hostile Territoryn musiikit eivät vakuuta. Musiikit kuulostavat kuin huonolta alennushyllyn teknopläjäykseltä. Muutaman sekunnin riffien väliin pamautettu jyskytystä ilman sen kummempaa ideaa. Viimeistään muutaman kappaleen jälkeen tulee pakonomainen tarve vähintäänkin pienentää äänenvoimakkuutta tai poistaa musiikit kokonaan.

Plussat ja miinukset

Parhaiten Smuggler`s Run 2: Hostile Territory toimii pieninä annoksina, jolloin puutumista ei pääse syntymään. Liian yksinkertainen toteutus ei saanut ainakaan minua jäämään pelin eteen tuntia kauempaan. Grafiikka sen sijaan ei tuota pettymystä edes vaativimmalle pelaajalle. Toimiva grafiikkamoottori tuottaa vaadittavan määrän polygoneja graafisesti nautinnolliseen kokemukseen.
Alkuperäisen Smuggler`s Runin omistajien ei välttämättä kannata pelin toista osaa hankkia, elleivät ole todellisia faneja ja halua sitä samaa mitä ykkösosassa jo nähtiin, mutta näyttävämmällä grafiikalla ja paremmalla toteutuksella.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi