Sotateollinen kompleksi ja seitsemän kääpiötä

Lupaava rakentelupeli Hammerting on mielenkiintoinen, mutta tarpeettoman mikromanageroituva.

Ensisijaisesti Worms-peleistä tunnettu Team17 on ryhtynyt julkaisemaan laveampaa portfoliota pienemmiltä studioilta. Mainioita pikkujulkaisuja ovat olleet esimerkiksi Before We Leave, Overcooked-sarja ja Main Assembly. Nyt tarjolla on kevyt rakentelupeli Hammerting.

Huoneet nak-nak-nakuttuvat paikalleen. Huomaa siniset saviruudut, jotka säästetään automaattisesti rakennustelineiksi.

Sotakauppa se on, joka kannattaa

"Tänään valloitamme vuoren, huomenna koko maailman!" Kääpiöiden uunituore siirtokunta vuorten kätköissä odottaa rakentamistaan. Tavoitteena on louhia mineraaleja, kerätä resursseja, rakentaa uusia rakennelmia ja sitä kautta lisätä vaikutusvaltaa maailmaan. Lopullinen tavoite on vaikuttaa maailmanpolitiikan vipuvarsiin niin voimallisesti, että kääpiöiden holveihin virtaa kultaa vesiputouksen lailla. Vaikka kyse on fantasiamaailmasta, kuvaa asetelma erinomaisesti myös oman todellisuutemme maailmankauppaa.

Suuri osa ajasta kuluu kaivoksen ja tukikohdan rakentelun parissa. Vuori on valtaisan kokoinen, ja sen uumenista löytyy melkoisesti aarteita. Peruspelaaminen on eräänlaista seikkailun ja rakentelun yhdistelmää, jossa kääpiöt kaivavat esiin uusia luolia, taistelevat örrimöykkyjä vastaan, keräävät resursseja ja rakentavat uusia rakennuksia. Tarjolla on jatkuvasti erilaisia pieniä välitavoitteita, joiden saavuttaminen avaa teknologisen kehityksen vaatimia pisteitä.

Samaan aikaan maan pinnalla raivoaa maailmansota. Shakkinappuloiden avulla esitetyt armeijat liikkuvat ympäriinsä taistellen toisia armeijoita ja vihollisen kaupunkeja vastaan. Kääpiöt eivät ole itse suoraan vaarassa, mutta harmillisesti kaupunkien muurien korjaamiseen tarvittavan graniitin kysyntä on kovaa. Kääpiöiden rakennusaineita on luonnollisesti myynnissä kohtuulliseen hintaan. Toinen puolisko pelistä liittyy valta- ja kauppasuhteiden rakentamiseen. Kauppojen myötä kammiot täyttyvät kullasta sekä ihmisten knologiasta.

Maailma valloitetaan epäsuorasti.

Modernia johtamista fantasiamaailmassa

Rakentelu on varsin kiinnostavaa, vaikkakin kaikki ohjeet kannattaa lukea ensin tarkkaan. Liikkuvia osia on melko paljon, eikä esimerkiksi liikkumisen kannalta tärkeää portaiden rakentelua selitetä silti tarpeeksi selkeästi. Lopulta konsepti on kuitenkin selkeä: kääpiöt ovat modernin johtamismallin mukaisia autonomisia toimijoita, joille asetetaan ylhäältä ainoastaan tavoitteet. Esimerkiksi rakentaessa uuden huoneen tekoäly valitsee itse sopivat pikku-ukot viemään projektin maaliin.

Alussa kääpiöitä on ainoastaan kolme, vaikkakin nuppiluvun lisääminen tapahtuu melko nopeasti. Jokaisella on valtava määrä erilaisia ominaisuuksia, taitoja, erikoisuuksia, esineitä ja niin edelleen. Aluksi vaikkapa esineiden manageeraus on hauskaa, mutta kun jaloissa juoksentelee kymmenen kääpiötä, saa peli jatkaa kulkuaan alioptimoidulla tasolla. Vanhentuneet varusteet -varoitukseen saa tottua, mikäli pelaaja ei jaksa käsin mikromanageroida uusinta haravamallia taitavimmalle jyväjemmarille.

Muutenkin ohjaus on erikoinen yhdistelmä ylätason ohjeistusta ja mikromanagerointia. Tämä johtaa turhauttaviin tilanteisiin erityisesti tutkiessa luolia. Jos eteneminen vaatii seinän hakkaamista auki, saattaa tekoäly päättää, ettei seinän vieressä oleva tiedustelija ole optimaalisin nakuttelija. Tällöin tiedustelija lähtee juoksemaan neljän kilometrin hölkkää muihin puuhiin ja mainarimestari lönköttää nakuttamaan seinän auki. Luolaston laajentuessa ongelma kasvaa yhä laajemmaksi, sillä kääpiöiden työn priorisointi on mahdollista, mutta se tuntuu työltä.

Teknologiapuu on kohtuullisen kokoinen ja rakennusketjut melko mielenkiintoisia, mutta tuotantoketjujen pidentyessä homma ei pysy enää kasassa. Esimerkiksi sienien kasvattaminen vaatii siemenviljaa istutusta varten, mutta samalla sieniä käytetään myös ruoaksi ja parannusjuomiin. Näin pahimmillaan kukaan ei käytä sieniä uusien viljelyksien istuttamiseen, jonka seurauksena yhteisö kuolee nälkään ja haavoihin. Töiden priorisointi onnistuu, mutta sen tuunailu vaatii kovasti vaivaa.

Jokaisen kääpiökaupungin todellinen sydän: ahjo.

Ei aivan Dwarf Fortress

Konsepti on loistava, sillä se välttää turhauttavan sotimisen hallinnoinnin. Tämä on usein The Settlersin kaltaisten rakentelupelien Akilleen kantapää. Nyt riittää, että maakalaiset hoitavat sotimisen ja pelaaja saa keskittyä sotateollisen kompleksin ylläpitämiseen ja talouden rakentamiseen sen varaan. Idea on hauska, ja erityisesti maanpinnan tapahtumille hihittely omasta turvaisasta luolasta on hauskaa puuhaa.

Valitettavasti kokonaisuus ei pysy täysin kasassa. Kehitystyötä on ollut tekemässä seitsemän henkilön pikkustudio, jonka seurauksena mukana on paljon pieniä juttuja, kuten kääpiöiden uniikit ominaisuudet. Isossa kuvassa näillä ei ole mitään merkitystä, vaan ne lisäävät käyttöliittymän monimutkaisuutta. Sinänsä käytettävyyttä varten on nähty paljon vaivaa, mutta liikkuvia osia on silti kohtuuttomasti. Monimutkaisuus ei yllä Dwarf Fortressin tasolle, mutta toisaalta systeemi ei ole tarpeeksi simppeli vertautuakseen kevyempiin rakentelupeleihin.

Arvosteluuni vaikuttaa hieman suuret odotukset, joita olin ladannut etukäteisvideoiden perusteella. Odotuksiin myös vastattiin – kokonaisuus on juuri niin mielenkiintoinen kuin konsepti antaa odottaa! Valitettavasti viimeistely ja käytettävyys tökkivät intoilua vastapalloon. Pienellä tiimillä on ollut vaikeuksia luoda tasapainoista kokonaisuutta monimutkaisuuden ja pelattavuuden välillä. Tällä kertaa painotus on liikaa monimutkaisuuden puolella, jotta julkaisulle voisi antaa hyvällä omallatunnolla yli kolmea tähteä.

Kirjaudu kommentoidaksesi