Splatoon

Nintendon lähes kaikenikäisille sopiva räiskintäpeli Splatoon julkaistiin sopivasti kesän kynnyksellä. Odotettu uusi nimike uusilla hahmoilla on nimittäin mitä mainiointa ajantappoa sateisille kesäpäiville.

Splatoon - nuoret sotilaat

Splatoonin pääosassa ovat Inklingit, mustekalaotukset, jotka taistelevat maksimissaan neljän hengen joukkueissa. Tavoitteena on saada harmaat alueet haltuunsa maalaamalla ne väripyssyillä, kanuunoilla ja vaikkapa jättimäisillä teloilla. Inklingit voivat tankata lisää väriä itseensä uimalla oman joukkueen värilammikoissa. Uinti onnistuu myös pystysuoria seiniä pitkin. Lisäksi se on oiva keino esimerkiksi aitojen alittamiseen.

Nintendo on kaivanut liikkeentunnistuksen naftaliinista ja onnistuukin kontrolleissa pääosin mukavasti. Tähtäys tapahtuu liikuttamalla GamePadia vertikaalisesti ylös ja alas sekä sivuttaissuunnassa oikean tatin avulla. Ennen pitkää kuitenkin liikkeentunnistuksen rajoitteet käyvät ilmi. Nopeatempoiseen räiskintään liikkeentunnistus on auttamattoman hidas, vaikka pelaajan refleksit olisivat salamannopeat. Kaiken lisäksi kameran resetointi tulee tarpeeseen turhan usein, kuvakulman osoittaessa väärään suuntaan. Alun opetussession jälkeen liikkeentunnistuksen saa onneksi pois päältä. GamePad toimii myös karttana josta näkee vallatut alueet. Tällaiseen käyttöön ohjain on edelleen omiaan. Splatoon tukee lisäksi Wiin Classic Controller Prota sekä Classic Controlleria, jolloin GamePadin käyttäjä seuraa pelin tapahtumia ohjaimen omalta ruudulta.

Kaksin aina kaunihimpi, tai jopa kahdeksan kaa

Yllättävänkin hauska ja tasoloikkamainen kampanjatila tai paikallinen moninpeli eivät ole kuitenkaan Splatoonin suola, vaan maku löytyy luonnollisesti kahdeksan maalarin verkkomoninpelistä. Kanssataistelijoita riittää ainakin tällä hetkellä runsaasti, joten tositoimiin pääsee saman tien. Pelaajan taso nousee pisteiden karttuessa, ja tason noustessa avautuu mahdollisuus ostaa lisää tavaroita ja aseita. Järeämmät aseet ovat tarpeen verkossa roiskiessa, sillä “kuolema” koittaa ennen pitkää vastapuolen torpatessa etenemisen väkevämmillä tykeillä. Kymmenennen tason saavutettuaan Ranked Battle -tila tarjoaa lisää koettavaa strategiannälkäisille kovispelaajille. Splatoon sopii siis mainiosti sekä satunnaiselle että vähän vakavammalle räiskijälle. Useampia pelimuotoja tulee kuitenkin ikävä, sillä edellä mainittujen lisäksi tarjolla on vain 1 vs. 1 -verkkotaistelu kaverin kanssa.

Värillä on väliä

Splatoon on nintendomaisen värikäs ja lapsekas. Ratkaisu on visuaalisesti nappisuoritus ottaen huomioon sen omalaatuisen tyylilajin. Ulkoasusta ja äänimaailmasta tulee mieleen pakostakin hauska värimaalailu De Blob ja sen jatko-osa, jotka julkaistiin taannoin myös Wiille. De Blob tulee lisäksi mieleen samankaltaisesta ideasta, joskin Splatoon luottaa enemmän moninpeliin.

Inklingit ovat toisaalta oiva veto Nintendolta, joka on luottanut liikaakin vanhojen hahmojensa vetovoimaan. Splatoonin sankarit eivät valitettavasti ole kovin mieleenpainuvia, ja pahimmillaan ne tuovat mieleen ärsyttävimmät aamupäivien lasten tv-piirrettyjen sankarit. Dialogi on paikoin korviaraastavaa siansaksaa, varsinkin kun Splatoonin maailmaa valottavia uutisvälähdyksiä ei pysty ohittamaan. Musiikki sentään on mukavan pirteää ja pelin ilmapiiriin sopivaa.

Pakostakin jää pohdituttamaan, kuinka tärkeä julkaisu Splatoon olisi ollut Wii U:n alkutaipaleella. Ehkä Nintendo oppii täysin uuden nimikkeen saamasta vastaanotosta jotain. Kesäpelinä Splatoon on vallan mainio ja se sopii myös koko perheelle.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi