SSX 3

EA yllätti monet täysin puskista loppuvuodesta 2000 julkaistessaan SSX-lumilautailupelin Playstation 2:lle. SSX toi ensimmäistä kertaa pelaajien ulottuville todella vauhdikasta lautailua tyylikkäällä ulkoasulla. Megahyppyreillä varustetut rinteet, villit temppuhypyt sekä näsäviisaat kanssakilpailijat eivät jääneet pelaajilta huomiotta ja SSX olikin yllätyshitti ja PS2:n ensimmäisen aallon peleistä ainoa todellinen huippupeli.

Seuraavana vuonna saapunut SSX Tricky ei päässyt yllättämään enää toistamiseen ja peliä pidettiinkin enemmän tweakattuna SSX:nä kuin todellisena jatko-osana. Xbox-pelaajat pääsivät SSX Trickyn makuun pelin ilmestyessä vihreälle laatikolle kesällä 2002. Jatko-osaa on huhuiltu pitkän tovin ja edellisistä osista vastanneet EA Sportsin BIG-jaosto ja kehitystiimi EA Canada päättivät tehdä täysin itsenäisen jatko-osan ja nimeksi muodostui SSX 3.

Näinä kolmena vuotena SSX:n menestys on tuonut monia muitakin yrittäjiä saman genren alle antaen oman näkemyksensä lumilautailusta. Microsoftin simulaatiohakuinen Amped sekä kotimaisen Housemarquen kehittämä semi-realistinen Transworld Snowboarding tarjosivat molemmat erilaisen lähestymistavan bittilautailuun. Tämänvuotinen snoukkatarjonta on erityisen laadukas, sillä arcadehenkisen SSX 3:n lisäksi löytyy realistisempaan makuun vastikään ilmestynyt Amped 2. Näitä kahta on turha enempää verrata toisiinsa täysin erilaisen lähestymistapansa takia, sillä kannattajia löytyy varmasti molemmille tyyleille.

Yksi vuori, kolme huippua

SSX 3:n ensimmäinen huomattava ero edeltäjiinsä on sen pelirakenne. Enää ei valita pelikenttää menun kautta sekalaisten lumirinteiden joukosta, vaan tyrkätään pelaajalle yksi hillittömän kokoinen vuori antaen tälle täysin vapaat kädet etenemisen ja pelitavan suhteen. SSX 3:n pääpelitila on Conquer the Mountain, jossa pelaajan on määrä kirjaimellisesti valloittaa koko vuori aloittaen Peak 1:lta(vuorenhuippu), jatkaen lukuisten sivuhaasteiden kautta aina Peak 3:lle. Ensialkuun valitaan sopiva pipopää lukuisten pelihahmojen joukosta, jonka jälkeen tämä pudotetaan kuljetuskopterilla vuorenhuipulle.

Tästä eteenpäin pelaajalla on koko massiivinen rinne täysin vapaasti käytettävissään. Halutessaan pelaaja voi laskea chillaillen koko kilometrien pituisen rinteen alas, suunnata kilpaporteille haasteita varten tai piipahtaa Lodge-mökillä, josta pelaaja voi mm. hankkia erilaisia sporttivetimiä ja parantaa snoukkalaskijan taitojaan monipuolisen hahmokehityssysteemin avulla. Kaikki herkku kuitenkin maksaa ja dollareita ei tipu pelkästä hupikruisailusta, joten pelaajan veri vetää nopeasti haastealueille ison rahan perään.

Haastealueet on jaettu neljään (Race, Slopestyle, Big Air, Super Pipe) haastetyyppiin ja jokaisella haastetyypillä on omat tavoitteensa. Esimerkkitapauksena Race eli nopeushaaste on tuttu edellisiä SSX-versioita pelanneille. Pelaajan on päästävä kolmen nopeimman laskijan joukkoon kolmessa laskuerässä päästäkseen mitaleille ja koko kilpailun voitosta palkitaan luonnollisesti kultamitalilla sekä isolla tukulla tuohta. Slopestyle ja Big Air-haasteissa lasketaan niin ikään kilpaa, mutta nyt lautatempuista saatavat pisteet ovat voiton avaimena.

Super Pipe on nimensä mukaisesti massiivinen halfpipe-kouru, jossa muutaman minuutin sisään yritetään tehdä mahdollisimman näyttäviä temppuja huippupisteiden saamiseksi. Tämän lisäksi vuorelle on ripoteltu lukuisia minitehtäviä sekä vaikeampia Big Challenge-haasteita pitäen vaativammankin seikkailijan hereillä kirmaillessaan alas vuorenrinteitä vapaalaskujen aikana. Laskurinteitä löytyy lisäksi useita kappaleita per haastetyyppi ja tämä tekee vuorenhuippujen täydellisestä valloittamisesta pitkän prosessin kokeneellekin SSX-veteraanille, sillä pelisyvyys ja haastavuus on huomattavasti väkevämmällä tasolla verrattuna edellisiin osiin. Erinomaisen laaja ja monirakenteinen, mutta silti vapaamuotoinen "vuoren valloitus" -pelimuoto on ehdottomasti pelisarjan edistynein

Free f-f-f-falling

SSX-sarja tunnetaan parhaiten sen mielikuvituksellisista radoista. SSX 3:ssa ne on viety ulkonäön, pituuden, keston sekä rakenteen osalta täysin uudelle tasolle ja kaikki radat ovat huomattavasti viimeistellymmät ja hurjemmat. Enää ei lasketa täysin fantasiamaailmasta repäistyillä teemaradoilla vaikka villejä ratahirmuja edelleen tarjotaankin, vaan pääpaino on puhtaasti luonnollisen lumiympäristön monipuolisessa käytössä. Jokainen lasku/rata on täynnä pieniä tai isompia oikoreittejä, julmetun kokoisia ramppeja, S-tyypin jääkouruja sekä valtavia yli sadan metrin pudotuksia. Lisäksi kaikista radoista huokuu avoimen kenttäsuunnittelun tuntu eikä lineaarisuutta ole mukana kuin juuri sen verran, että pelaaja pysyy jyvällä mihin suuntaan lautaansa kääntää. Vapaassa vuorenlaskussa voi sitten heittää suuntavaistonsakin hankien hohteeseen ja antaa painovoiman sekä kymmenien minuuttien pituisiksi venyvien freeride-sessioiden rennon fiiliksen viedä mukanaan.

Pelimekanismin runkona toimiva Über-tricksysteemi eli massiivisten lautatemppujen toteutus on myös uudistettu SSX 3:een itse perusidean säilyessä samanlaisena. Tricksysteemi pähkinänkuoressa: Lautatrickejä eli lumilaudan kanssa tehtäviä temppuja tekemällä saa erityiseen boostimittariin lisää energiaa. Tämän energian voi käyttää kisassa lisävauhtiin eli boostaamiseen tai odottaa mittarin täyttymistä, jolloin voi tehdä huippupisteitä antavia "über"-temppuja. Huippupisteet ylläpitävät boostimittaria sekä antavat mahdollisuuden astetta komeampiin "Super über"-temppuihin, joita pelaaja onnistuessaan tekemällä saavuttaa vielä pelin maksimin eli "Monster trick"-kombotason. Über-tason ylläpito vaatii jatkuvaa huolenpitoa, sillä kaatumiset sekä inaktiivisuus pudottavat tricktason sen hetkiseen minimiin. Tämä kolmitasoinen temppumekanismi saattaa kuulostaa monimutkaiselle, mutta käytännössä kyseessä on vain alati kasvava laudalla tehtävien hillittömien akrobaattisuoritusten kirjo, jonka saavuttaminen ja ylläpitäminen on vaativaa, mutta myös hauskaa.

Temppunappuloita on ohjaimeen tullut lisää ja hivenen kömpelön näppäinsijoittelun takia joutuvat SSX-veteraanitkin ensialkuun keskittymään. Ilmassa X-Y-B-namiskoilla sekä oikeasta liipaisimesta tehdään grabit eli lautaotteet ja erilaiset volttikierteet suoritetaan ristiohjaimella. Lumitasolla A-namiska ponnistaa hyppyyn, X-namiska suorittaa boostin sekä kaatuessa ylösnousun pikaisella täpytyksellä. Mikäli pelaaja juuttuu johonkin kenttäarkkitehtuurin lapsukseen, Back-nappi hoitaa pelaajan takaisin radalle. Liipaisimista taasen tuupataan kanssakilpailijaa iloisesti kumoon, joko vasemmalta tai oikealta. Uusina temppuina tulleet "handplant" eli käsiseisonta(valkoinen/musta nappi) sekä "board press" eli manuaaliliike Tony Hawk-tyylin kombojen ketjutukseen(oikea tatti) ovat molemmat positiivisia pelisyvyyttä lisääviä ohjausliikkeitä. Kontrollit ovat napakat ja laskeminen itsessään helppoa, kunhan uusiin näppäinsijoitteluihin tottuu.

Hulppeaa näkymää ja THX-ääntä

Graafisesti SSX 3 näyttää vähintäänkin hyvälle. Jättiläismäiset radat on toteutettu mielikuvitusta käyttäen ja tämä näkyy myös visuaalisella tasolla. Pelkästään lumielementtejä löytyy reilusti toistakymmentä aina paksusta polviin upottavasta nietoslumesta tiukkaan jäähileeseen ja pölymäiseen pulverilumeen. Edellisosista tutut ilotulitukset lentävät sykkyränä hyppyrampeille räjähtäen niiden yläpuolella pelaajan kieppuessa vinhasti temppuineen ilmojen halki tuoden ekstrakipinää trick-hurjasteluihin. Väripalettia käytetään monipuolisesti eri laskuosuuksilla ja yhdessä harkittujen valaistusefektien kanssa ratanäkymä on kerrassaan näyttävä.

Parhaiten näiden kahden yhdistelmä tulee esille yöradoilla, joissa vahvat spottivalot näkyvät mm. turkoosinvivahteisen jääkourun pelikirkkaassa pinnassa eriasteisina heijastumina. Nerokkaasti rakennettuja pelialueita reunustaa huomaamaton 2d-maisematausta, joka lisää illuusiota jo massiivisten ratojen kokoluokasta. Mainiota viimeistelytyötä. FPS pysyy pääosin erinomaisessa 60 ruudun päivitysvauhdissa, joskin ajoittain ja varsinkin sisäänrakennetulla MetroCity kaupunkirata-alueella alhainen ruudunpäivitys on silminnähtävää.

Hahmomallinnukset/animaatiot on tehty tuttuun BIG-tyyliin, persoonallisesti. Eri hahmoja löytyy lukuisia pikkunassikasta isompaan körmyyn tai blondiin ja animaatiot ovat kauttaaltaan sulavia myötäillen pelin "fysiikan lakien" mukaan töyssyjä, kovia laskuja sekä akrobaattisia temppuyhdistelmiä. Välillä laskeudutaan kymmenien metrien temppuyhdistelmästä pää edellä nietokseen ja monien kuperkeikkojen ja pienen tuuperruksen jälkeen meno jatkuu yhtä iloisesti kuin ennen pöpelikkövierailua. Sarjakuvahenkinen animaatiototeutus ja menemisen meininki tiristävät viimeisenkin realismintyngän pelistä pirteästi pakkasen puolelle.

EA BIG-sarjan pelejä leimaa vahvasti interaktiivinen äänimaisema eikä SSX 3 linjasta poikkea. Mahtipontiset, ylilyövät tehosteet sopivat mainiosti SSX-sarjan henkeen ja THX-sertifikoitu Dolby Digital 5.1-äänijärjestelmä on todellakin sertifikaattinsa ansainnut. Lumi suhisee vinhasti laudan alla ja "ilmavuutta" piisaa niin maan kamaralla kuin massiivisissa free fall-pudotuksissakin. Maanalaisten kaikuvien tunnelien seinämistä ja katoista irtoavat jäälohkareet sekä rinnettä alaspäin rymisevät lumivyöryt lisäävät jännitettä rutiinilaskuihin ja herättävät myös subwooferia murisemaan voimalla, mikäli sellainen sattuu kotiteatterin omistajilta löytymään.

Pelaajahahmon sekä kanssakilpailijoiden välinen napakka kuittailu on pelissä edelleen mukana ja iskevästi onkin toteutettuna. Läppä lentää ja hymyssä on pitelemistä ruudun toisellakin puolella. Taustalla metelöi DJ-vetoinen "rinneradio" soittaen mm. Queens of the Stone Agen, Fatboy Slimsin ja N.E.R.D.in musiikkia. DJ/selostus-tyyli tekee pelaamisesta poikkeuksellisen freshiä ja vaikkei Macy Gray:n tapaisia starboja pelin äänipuolelta enää löydykään, voice-puoli on hoidettu viimeisen päälle ja kieli poskessa.

Oi jospa tää snoukkajoulu olisi ainainen

SSX 3 on sen omaa sanastoa käyttäen "über". Yhdelle vuorelle keskittyvä lumilautapeli on konseptina mainio ja huolellisen toteutuksensa ansiosta idea myös toimii. Vaikeustasoa on rukattu vastaamaan hurjapäisimpiäkin laudan kanssa heilujia, eikä edellisosien tapaan enää edetäkään "sukkana putkeen ja uutta pesään" -periaatteella. Myös teknisesti peli on hiottu ja pelattavuus kontrollien opettelun jälkeen simppeliä ja erittäin addiktiivista. Havaittuja miinuspuolia löytyi kömpelö näppäinsuunnittelu, ajoittain epätasainen ruudunpäivitys, sekavahko valikkonavigointi sekä puutteellinen moninpeli.

Sinänsä mainio kaksinpeli ei korvaa Live-tuen puuttumista ja se rassaa, sillä SSX 3:ssa olisi ollut potentiaalia aivan kirkkaimpien Live-moninpelien joukkoon kastissaan. Kiesus Electronic Arts ja Microsoft: tehkää se sopimus! Pienistä napinoista huolimatta SSX 3 on täysin suvereeni arcadesnoukka ja viihdepläjäys niin sarjan uusille kokeilijoille kuin veteraaneillekin. Näitä lisää.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi