F1 Career Challenge

Ykkösten rattiin

EA:n urheilupelit ovat jokavuotinen ilmestys pelikauppojen hyllyillä.
Muutama vuosi takaperin pelijätti laajensi kattavaa tarjontaansa myös
Formula 1 -maailmaan. F1 ei ole kuitenkaan saavuttanut sellaista suosiota kuin
siltä ennakkoon odotettiin. Varsinkin konsolipelaajat ovat joutuneet toteamaan
EA:n F1-pelit poikkeuksetta heikoiksi huonon pelattavuutensa takia. F1 2003:n
sijaan EA päätti julkaista F1 Career Challenge -pelin, joka nimensä
mukaisesti keskittyy formulauran luontiin.

Uramoodi omaakin mukavan uudistuksen perinteiseen yhden kauden kaavaan, sillä
F1 Career Challengessa pelaaja saa neljä kautta aikaa nousta huipulle.
Kaudet, jotka ulottuvat vuodesta 1999 vuoteen 2002, ovat virallisesti lisensoituja,
joten mukana on kaikki oikeat kuskit, tallit ja radat kultakin vuodelta. Pelissä
esiintyy jo uransa päättäneitä kuljettajia, kuten Häkkinen,
Salo ja Herbert, sekä varikkoalueelta poistuneita talleja, kuten Stewart,
Prost ja Benetton. Radoissa tuntuvin ero löytyy Hockenheimista, josta on
sekä uusi lyhyempi että vanha pitempi versio mukana. Lisäksi
vuoden 99 kisakalenterista puuttuva Indianapolis tulee luonnollisesti mukaan
seuraaville kausille.

F1 Career Challengessa uranluonti alkaa lisenssitesteistä. Pelaajan on
suoritettava muutama erilainen testi, jotta F1:een vaadittava superlisenssi
irtoaisi. Samalla opitaan kisoissa tarvittavat perustaidot auton kontrolloinnista
ohituksiin ja varikkokäynteihin.

Superlisenssin saatuaan pelaaja saa tarjouksia hieman heikommilta talleilta,
jotka olisivat valmiita ottamaan nuoren lupauksen riveihinsä. Valitettavasti
talli pitää valita pelkästään nimen perusteella, sillä
pelaajalle ei esitetä sen kummempia tietoja tarjouksen tehneistä talleista,
eikä heidän autoaankaan pääse testaamaan. Tallivalinnan
jälkeen siirrytään suoraan ensimmäisen kauden alkuun, Australiaan
Melbournen maisemiin.

Ennen varsinaista kisaviikonloppua pelaajalla on mahdollisuus parantaa autonsa
ominaisuuksia kellottamalla kärkiaika ensimmäisissä vapaissa
harjoituksissa, jonka myötä mekaanikot saisivat arvokasta telemetriadataa.
Nopeus pitäisi löytyä kolmen yrityksen puitteissa. Systeemi on
kuitenkin hivenen outo, sillä mikäli kärkeen ei yllä, auton
hyväksi ei osata tehdä mitään. Omia virityksiä voi
tehdä kolmen parametrin, maavoiman, ohjausherkkyyden ja vaihdelaatikon,
kohdalla. Säätövaraa ei siis ole liikaa, mutta ainakin muutokset
auton asetuksissa tuntuvat selvästi.

Formulaviikonloppu konsolilla

Kisaviikonloppu kattaa yhdet harjoitukset, aika-ajot ja itse kisan. Aika-ajot
ajetaan sen aikaisten sääntöjen mukaan eli radalla voi pyöriä
12 kierrosta – tosin aikaa tähän ei ole tuntia. Aika-ajosysteemin
tekee varsin simppeliksi se tosiseikka, että pelaaja ei voi ajaa niin sanottuja
lämmittely- ja jäähdyttelykierroksia tai kahta yritystä
putkeen. Toisin sanoen pelaajalla on kolme nopeaa kierrosta käytössään;
kierrokselle lähdetään maalisuoran alusta ja varikkovalikkoon
palataan heti kun kierros on pulkassa. Tämä vähentää
taktikointimahdollisuuksia merkittävästi. Jos kierros menee poskelleen
heti ensimmäisessä mutkassa, pelaaja ei voi ajella kierrosta loppuun
hissukseen ja lähteä seuraavalle kierrokselle nopeaa aikaa tavoittelemaan.

Uramoodissa ajettavat kisat ovat kirjaimellisesti tynkäkisoja. Rata kierretään
kahdeksan kertaa, jonka aikana olisi tehtävä vieläpä yksi
varikkokäynti. Varikolla tehtäviin toimenpiteisiin pelaajalla ei ole
kontrollia: renkaat vaihdetaan, löpöä lisätään
ja mahdolliset viat korjataan. Sää kuitenkin muuttuu kisojen aikana,
ja pitkillä radoilla toisessa päässä voi sataa ja toisessa
vallita kuiva sää, joten esimerkiksi rengasvalinta olisi mukava tehdä
itse.

Hyvän kisamenestyksen myötä pelaaja kasvattaa arvostustaan formulapiireissä.
Jos kausi sujuu hyvin, odotettavissa on tarjouksia paremmista talleista. MM-pisteiden
ohella pelissä metsästetään myös taitopisteitä.
Niitä saa kerättyä kisaviikonlopun aikana esimerkiksi tallikaverin
kukistamisesta, ohituksista ja nopeimmista kierroksista. Pistetiliään
voi sitten tuhlata tehokkaampaan moottoriin, uuteen vaihdelaatikkoon, varikkopimuun
tai jopa täysin tuhoutumattomaan autoon. Jälkimmäisen hyöty
on kuitenkin melko olematon, sillä pelin vahinkomallinnus on todella onneton.
Vakavia vahinkoja pelaajan autoon ei hevillä tule, sillä rata-aitaan
voi posottaa vaikka kolmeasataa menettämättä muuta kuin etusiiven.

Uramoodin ohella pelistä löytyy vain kaksi pelimuotoa: yksittäinen
kisa ja moninpeli. Yksittäisessä kisassa pääsee ajamaan
valittuna vuonna minkä tahansa kisan haluamallaan autolla ja kuljettajalla.
Myös kisan pituuden ja käytettävät säännöt
voi määrätä itse, joten uramoodin tynkäkisoihin kyllästyneillä
on mahdollisuus porskuttaa vaikka täysipitkä Grand Prix. Moninpelissä
voi ajaa joko vuorotellen aika-ajotyyppistä kisaa tai jaetulla ruudulla
maksimissaan neljän pelaajan kesken. Moninpeliin ei saa tekoälykuskeja
mukaan.

Törmäilyautot formularadalla

Valitettavasti pelin hieno lisenssi on raiskattu varsin perusteellisesti. Kisat
muistuttavat enemmänkin romurallia kuin oikeaa formulakisaa. Tähän
on kaksi selkeää syytä. Ensinnäkin tekoäly käyttäytyy
epävarmasti eikä tarjoa tasavertaisella kalustolla kovaa vastusta.
Se ei suoranaisesti aja päälle, mutta tekoälykuljettajien tekemät
liikkeet ovat usein ennalta-arvaamattomia, täysin typeriä ja johtavat
turhiin kolareihin. Lisäksi koneen ohjastamat formulat tekevät varsin
kiihkeästi lähempää tuttavuutta keskenäänkin,
minkä takia lähes joka kierroksella tallipäällikkö
örisee radioon radalla tapahtuneista onnettomuuksista ja niitä seuraavista
keltaisista lipuista.

Toinen vakava ongelma on pelattavuus – tai itseasiassa sen puute. Liekö
ohjaus toteutettu PS2:n padin mukaan vai ovatko kehittäjät kiirehtineet
muita asioita pelattavuuden edelle, mutta yhtä kaikki F1 Career Challengen
pelaaminen Xboxilla on tuskaa. Auton tarkka hallinta on mahdotonta, koska tattiohjaus
on aivan liian herkkä, eikä suuntaohjaimestakaan ole pelastajaksi.
Yliherkkyyden takia pienikin korjausliike muuttuu helposti laitojen nuolemiseksi
ja radan reunalta reunalle poukkoiluksi. Sama ongelma vaivaa myös kaasua
ja jarrua. Kevyen jarrutuksen tekeminen on todella hankalaa, kun lähes
olematon liipaisimen puristaminen lukitsee jarrut ja saa auton puskemaan. Vastaavasti
mutkista on lähes mahdotonta tulla pehmeästi ulos, kun renkaat alkavat
sutia, vaikka liipaisinta ei olisi painettu kuin muutama milli. Siitä huolimatta
pyörähdykset ovat harvassa, sillä perä ei tuppaa lähtemään
alta edes sadekelillä vaikka kuinka yrittäisi. Auton ajettavuutta
voi hivenen parantaa onnistuneilla säädöillä, mutta pelin
överiksi vedetty arcademaisuus on aina läsnä, eikä EA:n
viimeisin F1-viritelmä koskaan tunnu oikealta formulapeliltä.

Oli peli pelillisesti miten huono tahansa, yksi asia yhdistää EA:n
useimpia urheilupelejä: ne ovat teknisesti hyvin toteutettuja. Valitettavasti
F1 Career Challenge ei saa ihailijoita edes pelkän grafiikan perään
kuolaavilta. Paria ihan mukavaa heijastus- ja savutehostetta lukuun ottamatta
peli on todella ruma. Tekstuurit ovat kuin PSOnelta ja polygoneissa on säästelty
niin paljon kuin säästellä nykypelissä voi. Tämä
tekee rataympäristöistä kalpean näköisiä, eikä
asiaa paranna tiettyjen objektien selvä pop-up tai tahmainen ruudunpäivitys.
Lisäksi peli on yksi sahalaitaisimmista Xbox-peleistä koskaan. Kun
kaikki nämä summataan yhteen, kyseessä ei ole pelkästään
ruma peli, vaan grafiikka myös vaikeuttaa pelaamista. Alhaisen ruudunpäivityksen
takia reagointi nopeasti vaihtuviin tilanteisiin on hankalaa ja sahalaitaisuus
vaikeuttaa kuvakulmasta riippumatta mutkien hahmottamista.

Äänetkään eivät jätä sijaa kehuille. Musiikit
ovat vielä siedettävät, mutta muu äänimaailma on kuin
kymmenen vuotta vanhasta ilmaispelistä. Erilaisia ääniä
on todella vähän ja kaikki ovat epäluonnollisen kuuloisia.
Pahimpana kuulonsärkijänä toimii itse formuloiden ulina, joka suorastaan repii korvat riekaleiksi.
En väitä, että formuloiden äänet oikeastikaan miellyttäviä
olisivat, mutta monia muita formulapelejä pelanneena voin sanoa, että
F1 Career Challenge on hirveän kuuloista ininää. Lisäksi
moottorin äänestä ei voi juuri mitenkään päätellä
auton kierrosnopeuksia, vaan moottori käy tasaisesti liian korkealta.

Hyvä idea, surkea toteutus

F1 Career Challenge kuuluu niihin peleihin, joissa olisi ollut ideoiden puolesta
potentiaalia vaikka pelityypin kärkeen asti, mutta joita ei ole siunattu
osaavilla kehittäjillä. Kohtalainen uramoodi on käytännössä
F1 Career Challengen ainoa ominaisuus neljä kautta kattavan F1-lisenssin
ohella, joka ei saa giljotiinituomiota. Peli kaatuu samoihin pelattavuuden puutteisiin,
jotka ovat vaivanneet EA:n konsoliformuloita alusta asti. Lisäksi pelin
tekninen toteutus on paikoin jopa huonompaa kuin edeltäjissään.

F1 Career Challengesta jäi sellainen jälkimaku, että EA on antanut jälleen kerran
miljoonalisenssinsä pelinkehityksen aakkosia opettelevalle kehitystiimille,
jolla ei ole ollut riittävästi kokemusta, taitoa ja aikaa muuttaa
hyviä ideoita toimivaksi peliksi. Xbox on edelleen ilman hyvää,
virallista formulapeliä, ja valitettavasti sellaista ei taida olla lähitulevaisuudessakaan
luvassa, sillä Sony on ostanut yksinoikeuden F1-lisenssiin vuoteen 2006
asti. F1 Career Challenge on nolo loppu EA:n formulakokeiluille ja kovimpien
formulafanienkin kannattaa jättää se omaan arvoonsa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi