Supercar Challenge

Polttoaine

Supercar Challenge on peli, jonka käynnistäminen herättää huomiota. Tekijät ovat olleet lapsukaisestaan sen verran vakuuttuneita, että ovat pistäneet eeppisyyden tunnusmusiikkina tunnetun Carl Orffin O Fortunan päävalikon taustalle. Juutubettakaa, jos ette tiedä.

Samaa mahtipontista linjaa jatkaa pelin autovalikoima: 44 makeinta superautoa maailman eri kolkista. Aloitusautoinakin ovat peräti Aston Martin DBR9, Ferrari Enzo ja Pagani Zonda F, vieläpä kaikki kolme yhtaikaa. Eikä kisapaikoissakaan ole hävettävää: 22 radan valikoima sisältää muun muassa Span, Hockenheimin ja Nürburgringin. “Huh huh”, saattaa heikompi sunnuntaikuski ajatella, “tämähän on paras peli koskaan”.

Valitettavasti karma vaatii veronsa myös tältä riettaudelta. Autovalikoimasta ehdoton enemmistö koostuu Ferrareista, muita automerkkejä on mukana vain mausteeksi. Esimerkiksi Porsche uupuu kokonaan. Monacon legendaarisen katuradan sijaan kurvaillaan kuvitellulla Rivieran radalla. Nürburgringistä tarjoillaan vain lyhyt GP-lenkki, pitkä Nordschleife loistaa poissaolollaan.

Samanlainen kaksijakoisuus löytyy pelin ulkoasusta. Grafiikka on korutonta, eikä se ole samalla tasolla Gran Turismon tai Forzan hyperrealismia tavoittelevan kromin kanssa. Autojen mallinnus on kyllä melko tarkkaa, mutta yleisilme jää silti sangen rosoiseksi. Äänet sen sijaan osuvat napakymppiin. Supercar Challenge ei kuuntele syytöksiä kilpakumppaneidensa laimeista surinoista, sillä moottorit laulavat kuin viimeistä päivää. Miellyttävästi myös muiden radalla olevien autojen äänet kuuluvat sisänäkymässäkin, joten kisaamisessa on hetkittäin reilusti tunnelmaa.

Ilma

Ajettavuudeltaan Supercar Challenge on Esson baarista saadun lausunnon mukaan “ei huono”. Autot tuntuvat pääosin hiukan keveiltä, mutta virhearvion sattuessa ulos mennään ja reippaasti. Erikoisesti ajonvakautus keskittyy aiheuttamaan melkoista aliohjautumista. Rauhaa ei saa edes kytkemällä sähköpaimenet pois, silloinkin peli heittää itse vastaohjausta peräsladin sattuessa. Pädiohjauksen analogisuutta on hyödynnetty ilahduttavasti, ja kerrankin suhteellisen tarkka kaasupolkimen hallinta onnistuu jo perusnappuloilla. Kontrollit valitaan kahdesta valmiista vaihtoehdosta, joita voisi luonnehtia toimiviksi, mutta rajoittuneiksi: vaihtoehtoa “kaasu ja jarru liipasimissa, vaihteet olkanapeissa” ei saa edes rahalla.

Ajotaidoistaan epävarmat suunnistavat varmasti mielellään tutoriaalien pariin, jossa heidät vastaanottaa vanhasta Top Gearista ja Fifth Gearista massoille tutuksi tullut Tiff Needell. Miehen kannustavaa kritiikkiä kuunnellessa on hyvä hioa ajamistaan kohdilleen, joskin pitkien suorien ajaksi tarkoitetut kommentit toistavat itseään.

Tuskallisesti kisaaminen ei ole Supercar Challengen paras puoli. Useiden erilaisten kisaustapojen ongelmat ovat lähtökohtaisesti aina samat: kilpailut ovat yhden automallin kisoja, ja tekoäly on tyhmä kuin saapas. 16 Ferrarin liikenneruuhka ensimmäisessä mutkassa näyttää toki sykähdyttävältä, mutta väärällä tavalla. Lisäksi useimmat kisat on suunniteltu 2-3 kierroksen mittaisiksi, mikä on sangen lyhyt aika ohittaa 15 samanlaista autoa.

Rangaistusmekanismi toimii satunnaisesti, eikä keltaisen lipun aikana ohittamisesta saa minkäänlaista sanktiota. Kilpailun voi huonolla tuurilla pilata jo ensimmäisessä mutkassa, sillä tönityksi joutumisen lisäksi autot ottavat vahinkoa. Kolhut rajoittuvat yleensä kosmeettiseen puoleen, mutta lunastusraja on kuitenkin olemassa.

Kipinä

Tekoälyttömyyden ongelmaa voi tietysti kiertää pelaamalla netissä. Nettipeli toimii teknisesti kohtuullisesti, vaikka lähekkäin ajamisen haaste lisääntyy verkkoviiveen kasvaessa. Suurin este Internetissä ajotaitojensa esittelemiselle on peliseuran puute: yleensä valittavaksi löytyy vain muutama kilpailu, nekin kaukomailta verkkoviiveen takaa.

Ei myöskään kestä kauaa, että O Fortuna alkaa ärsyttää. David Coulthardin leukaa muistuttavat valikot ovat kankeita ja vievät valtavasti aikaa. Viisi sekuntia sinne tänne ei ehkä tunnu paljolta, mutta kun odotusta on luvassa lähes jokaisen valinnan jälkeen, voi hukattua elinikää mitata jo päivissä. Tästä kyseenalainen kiitos kuuluu pelin liiankin piskuiselle kovalevyvaateelle. Näillä näkymin yksinoikeuspelinä Supercar Challenge olisi varmasti voinut rohjeta isompaankin asennukseen hermojen ja optisen aseman säästämisen nimissä.
 
Päivityksistä huolimatta peli tuntuu edelleen raakileelta. Kilpailujen katsominen nauhalta kaatoi pelin ennen päivitystä versioon 1.12. Ohjaamonäkymässä kuskin kädet bugittavat ajoittain hervottomasti, ja taustapeili näyttää olevan kotoisin alkuperäisestä Gran Turismosta.

Ei sytytä

Kokonaisuutena Supercar Challenge sisältää muutaman nappimutkan lisäksi monta huonoa rengasvalintaa. Ihan pienin hetkin se kuitenkin toimii, virnuilulta on vaikea välttyä kamppaillessa Enzolla Span rataennätystä vastaan - mutta vain yksi päivä viikosta on sunnuntai.

Galleria: 

Kommentit

Mun mielestä tää oli Betan perusteella hyvä.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi