Tiger Woods PGA TOUR 09

EA:n vuosipäivitykset urheilupeleihin ovat varma syksyn merkki, eikä (ilmaston)muutosta ole toistaiseksi näköpiirissä. Jo vuosituhannen vaihteen ajoilta golfpelien kansikuvassa on poseerannut yksi ja ainoa suuruus, viheriöiden elävä legenda Tiger Woods, jonka nimikkopeli Tiger Woods PGA TOUR 09 saapui kauppojen hyllyille hiljattain muiden sporttiveljiensä tuntumassa. John Riccitiellon julistama satunnaispelaajien huomioiminen muotoutui onnistuneesti käytäntöön Madden 09:ssä, ja sama linjaus jatkuu uusimmassa PGA TOUR:ssa. Golf ei kuitenkaan ole urheilulajeista se helposti lähestyttävin. Voiko tiikeri menestyä näinkin pohjoisilla leveyksillä?

Tampiosta tähteyteen

Oman pelaajan luominen on yksilölajien kohdalla jo selviö, joten ei liene mikään yllätys, että heti alkunäytön jälkeen päästään vaihtamaan päitä ja valitsemaan asusteita. Monipuolisen hahmoeditorin kanssa muokataan muun muassa swingityyli ja pelaajan luonteenpiirteet. Tiger 09:iin saa mallinnettua oman pärstän kaikessa komeudessaan käyttämällä Live Vision -kameraa tai lataamalla omakuvan nettiin. Jälkimmäinen metodi tosin vaatii EA:n sivujen käyttämistä (ja sinne rekisteröitymistä), mikä on yhtä sujuvaa kuin tikanheitto ilman käsiä. Loppusilauksena valitaan nimi ja ei muuta kuin harjoituskentille. Myöhemmässä vaiheessa pääsee jo virittelemään omat mailat pelityyliin sopivaksi, omia varsia ja grippejäkin voi ostaa. Kustomointimahdollisuuksia on riittämiin.

Ensimmäiset swingit huitaistaan herra Woodsin henkilökohtaisen valmentajan Hank Haneyn ohjauksessa. Positiivisena yllätyksenä miekkonen on paljon muutakin kuin pelkkä myyntikikka, koska treenisessionkin jälkeen hänestä on apua; Haney antaa muutaman väyläkohtaisen vinkin aina ennen tiiausta. Vaikka alun swingiharjoittelu onkin veteraanigolfareille tuttua tauhkaa, täytyy lyönnit suorittaa mahdollisimman keskittyneesti, sillä menestyminen harjoitusgreenillä määrää oman golfaajan lähtötaidot. Ominaisuuksia mitataan neljällä eri osa-alueella: voima, tarkkuus, lähipeli ja puttaus. Uudistuksina aiempiin versioihin kyvyt kehittyvät nyt uramoodin pelisuoritusten perusteella. Pähkäily taitopisteiden allokoinnista on taakse jätettyä aikaa.

1800 reikää

Tiger Woods PGA TOUR 09:stä ei pelattava lopu. Yksinpelin runkona on uramoodi, jossa omalla golfarilla haalitaan mainetta ja mammonaa. Uramoodi jakautuu periaatteessa kahtia PGA Touriin ja Tiger Challengeen. Näistä ensimmäinen kattaa vuoden mittaisen golfkauden, ja sen aikana puttaillaan läpi pienempien ja suurempien turnausten tähdäten kauden päättävään FedEx-cupiin, jonka voittaja kuittaa jättimäiset palkintorahat. Väillä pääsee haastamaan muita golfareita GamerNetin avulla. Kesken kierroksen ilmaantuviin Instant Challenge -tavoitteisiin voi kuulua vaikkapa tietyn mittaisen putin upottaminen. Omia suorituksia voi jakaa nettiin muiden pähkinöitäväksi kätevästi parilla näpäytyksellä. Tiger Challenge -pelimoodi tarjoaakin sitten enemmän vaihtelua täysien kierrosten(=18 reikää) tahkoamiseen. Tavoitteena on läpäistä kyseisen tason haasteet, kuten upota kolme puttia viidestä/draivaa 400 jaardia, jotta ovet aukeavat astetta kovempiin koitoksiin. Jokaisen kymmenen haastetason lopussa golfataan aina yhtä ammattipelaajaa vastaan, ja voitosta aukeaa uusia ratoja, mailoja ja sporttivermeitä. Viimeisenä vastuksena on Tiger Woods itse, ja on sanomattakin selvää, ettei kuninkaan syrjäyttäminen ole helppoa.

Golf on mitä suurimmassa määrin porukkapeli. Jos sattuu luomaan katseen viheriöille, näkee useimmiten nelihenkisen porukan puttailemassa. Moninpeli on siis kiistatta avainasemassa PGA TOUR 09:ssä. Merkittävin uudistus tällä saralla on yhtäaikainen (kaksin-, kolmin- tai) nelinpeli. Nyt omaa lyöntivuoroaan ei tarvitse odotella, ja pelikokemus on huomattavasti virtaviivaisempi, mikä lyhentää kokonaisaikaa ja tekee virtuaaligolfailun helpommin lähestyttäväksi. Vähemmän fanaattiset kolopalloilijat löytävät ajanvietettä bilepelimoodeista, jotka tuovat golfailuun lisäannoksen hupia. Esimerkkeinä mainittakoon "Battle Golf", jossa reiän voittanut pelaaja saa poistaa kaverin bägistä yhden mailan, sekä "One Ball", jota pelataan kirjaimellisesti yhdellä pallolla vuorotellen. Mikäli mielenkiinto heräsi, voin lisätä vettä myllyyn kertomalla, että vastaavanlaisia hupipelimuotoja löytyy tukuttain – ja kustomointimahdollisuuksia sitäkin enemmän. Muita golfareita pääsee haastamaan GamerNet Challengeja pelaamalla tuloslistakuninkuudesta taistellen. Ainoa asia, mitä pelimoodien runsaasta kirjosta jäin kaipaamaan, oli kenttäeditori. Oman väylän luonti ei valitettavasti vieläkään onnistu.

Löydä oma swingi

Tiger 09 tarjoaa kaksi erilaista lyöntitapaa. Oletuksena swingaaminen tapahtuu vasenta tattia liikuttamalla mailan liikerataa mukaillen, vähän kuin EA:n lätkäpelien SkillStickin tapaan. Taaksepäin vetämällä määritetään backswingin pituus (voima) ja kiertoliike (suunta ja kierre). Swingi (tatin työntö eteenpäin) pitää olla linjassa backswingin kanssa, jotta pallo lentää halutulla tavalla. Kuulostaako turhan hankalalta? Siinä tapauksessa voi valita kolmen klikkauksen lyöntitavan, jossa pyritään pysäyttämään liikkuva osoitin haluamilleen mittarilukemille. Näin saavutetaan usein halutunlainen lopputulos, joskin yksinkertainen näppäily on tylsempää. Onneksi lyöntityyliä voi vaihtaa lennosta ennen tiiausta, joten jokaiselle väylälle saa sopivan yhdistelmän tarkkuutta ja tuntumaa.

Edellä mainittua ohjaussysteemiä käytetään kaikissa lyönneissä, oli kyseessä sitten kolmesataametrinen draivi tai kolmemetrinen chippi. Lyönnin pituus määräytyy golfissa lähes aina mailan mukaan, joten samojen sauvanheilautusten/napinpainallusten toistaminen voi tuntua nopeasti puuduttavalta tahkoamiselta. Selkeää vaihtelua pelaskeluun saadaan greenille päästäessä. Puttaaminen on ehdottomasti kenttäpelistä mielenkiintoisinta, sillä golfarin täytyy huomioida alustan pinnanmuodot sekä lyöntivoima tarkasti saadakseen pallon reikään. Helpommilla tasoilla haastavuutta lievittää eräänlainen esikatselutila, joka näyttää pallon liikeradan senhetkisellä lyöntisuunnalla ja -voimalla. Ominaisuutta voi hyödyntää kerran per putti.

Ei ole tiikeriä karvoihin katsominen

Grafiikkapuoli on selkeästi PGA TOUR 09:n huonoin osa-alue. Näköhermoja ärsyttää sahalaitaisten tekstuurien ohella lyhyehkö piirtoetäisyys, minkä huomaa erityisen hyvin pallon vieriessä heinikon puolelle. Pienenä valopilkkuna toimii onnistunut liikeanimaatio, joka paikkaa tylsähköä hahmomallinnusta. Kentän laidoille ympätty pökkelöylöeisö on pahin kaikista. Porukka lienee karannut suoraan EA:n toissavuotisista urheilupeleistä; yhdennäköisyys on erehdyttävä. Välillä sivustakatsojat heräävät hetkeksi taputtamaan, mutta mielenkiintoisimmat roolisuoritukset nähdään toisessa yhteydessä. Käsien läpsyttämisen ohella tyypit osaavat nimittäin loukkaantua(!) ja pidellä sitä ruumiinjäsentä, mihin golfpallo kopsahti. Pääosumasta seuraa dramaattinen pyörtyminen. Tässä taisikin paljastua, mihin grafiikkavastaavat käyttivät ohjelmointiaikansa.

Kauneusvirheistä huolimatta tutun golfsarjan uusin osa on varsin jämpti paketti kolopalloilua. PGA TOUR on menossa vakaasti oikeaan suuntaan. Tämä näkyy parannellussa lyöntisysteemissä ja jatkuvasti muuttuvina "realistisina" taitopisteinä, jotka määräytyvät pelisuoritusten mukaan.  Golf on luonteeltaan hyvin hidastempoinen urheilumuoto, eivätkä sen hienoudet aukea tavalliselle sohvaperunalle, vaikka Woods poseeraisikin kansikuvassa. Tiger Woods PGA TOUR 09 ei pysty vetämään uusia faneja lajin pariin, mutta se tarjoaa kokeneemmille golfareille makoisaa lämmittelyä talvikaudeksi.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi