Wanted: Weapons of Fate

Lisenssin kirous

Voi ei! Jälleen yksi videopeli, joka perustuu leffaan, joka perustuu sarjakuvaan, joka perustuu... ihan-sama-mihin. Johan tässä menee itsekin sekaisin. Hardcore-yleisölle leffapeli/lisenssipeli on muodostunut jo jonkinasteiseksi kirosanaksi, sillä kyseisten julkaisujen tehtävä on yleensä ollut helpon rahan taikominen tuottajien taskuihin – varsinaisen pelikokemuksen kustannuksella. Onhan se pakko myöntää, sillä yhdeksän kymmenestä lajityypin pelistä täyttää tämän ehdon. Ehkäpä Wanted: Weapons of Fate olisi sitten se kymmenes, todellinen laatutuote muiden maanantaikappaleiden joukossa. Ainakin Wantedin takana työskentelevä Pete Wanatin kipparoima GRIN-studio herättää omalla kohdallani jopa pientä kiinnostusta.

Wanted: WoF koetaan kahden päähahmon silmin; Wesley ja Cross ovat tuttuja kasvoja leffan nähneille. Onneksi peli ei tyydy pelkästään muokaamaan filmatisoituja kohtauksia interaktiiviseen muotoon, vaan tekijätiimi on lainaillut lähdemateriaalia sopivan säästeliäästi, jotta pelikokemus pysyy sekä tuoreena että tunnelmallisena. Esimerkkinä voin paljastaa, että elokuvassa Wesley etsi isäänsä, kun taas Wanted-pelissä selvitellään, mitä Wesleyn äidille tapahtuu. Kuulostaa ehkä väkisin päälleliimatulta muutokselta, mutta jos olet perehtynyt sarjakuvaan/filmiin, saat tarinasta irti enemmän kuin kolmesta perusräiskinnästä yhteensä.

Yksinpeli ratkaisee

Kun kyseessä on vähän nimettömämpi julkaisu, jollaisella ei lähtökohtaisesti edes tähdätä nettipelimarkkinoille, yksinpelikampanjan täytyykin olla sitten kahta parempi. Voin ilolla kertoa, että GRIN-tiimi on ollut hereillä siinä suhteessa. Weapons of Fate pyrkii erottumaan ”Gears-klooneista” periaatteessa kolmella keinolla. Ykkösmaininnan ansaitsee koko sarjan tavaramerkki; kierreluodit. Toisena jippona mukaan astuu tympeät reaktionopeutta testaavat napinhakkaamiset (Quick time event) korvaava ratkaisu, jossa sekoitetaan välinäytön pätkä räiskintäkohtaukseen. Kikka toimii käytännössä paljon paremmin kuin säälittävä yritykseni kuvailla sitä, huoli pois. Viimeisenä nyanssina voisi mainita Quick cover -systeemin, joka mahdollistaa salamannopean suojasta toiseen liikkumisen. Mikäli liikesarjan ketjuttaa yhteen tarpeeksi nopeasti, voi kiertää vihollisen selustaan tämän tietämättä. Mikäs sen reilumpaa kuin napsauttaa nappi selkään, kun onneton pahis vielä räiskii sen kaatuneen pylvään suuntaan, minkä suojassa olit viitisen sekuntia aikaisemmin.

Mikäli viime kappaleessa ”esitellyt” ominaisuudet jäivät jokseenkin hämärän peittoon, niin ei syytä huoleen ei todellakaan ole. Wantedin kattava opastusosuus (tutorial) hyppää kehiin joka kerta, kun päähenkilö oppii uuden kyvyn. Edes satunnaisesti räiskintöjä pelaavilla ei ole vaikeuksia tempaista kolmekin kaveria kumoon yhden Bullet Time -hidastuksen aikana. Tekijät ovat löytäneet oivan tasapainon haastavuuden ja hauskuuden välille, ja tästä on paljolti kiittäminen särmää pelattavuutta. Tuntuma on hyvinkin samankaltainen viimevuotisen Dark Sectorin kanssa, tosin GRIN-studion pojat ovat saaneet ohjauksen hitusen terävämpään iskuun.

Viikonlopun toimintaputki

Weapons of Fate jatkaa elokuvan viitoittamalla tiellä esitellen samanlaista räävittömyyttä ja väkivaltaisuutta, joka sopii aikuisempaan makuun. Merkintä 18+ on siis ansaittu, ja sen huomaa jo vaikeustasoa valitessa; helpoin taso on nimeltään kekseliäästi ”Pussy”. Audiovisuaalinen kokonaisuus jättää kuitenkin toivomisen varaa, sillä välinäyttöjen grafiikka on tietyissä kohdin todella tökeröä. Myöskään ääninäyttelyyn ei ole löydetty aivan oikeanlaista virettä – mutta tämä lienee sivuseikka.

Kokonaisuutena Wanted: WoF on kohtalaisen viihdyttävä yksinpelipaketti, joka on peruskonseptiltaan tuttu, pelattavuudeltaan napakka ja innovatiivisuudeltaan sopivalla tasolla, jotta tylsistyminen ei iske. Kuuden tunnin tarinatila on suoraan sanoen tynkä, mutta avattavaa sisältöä riittää kiitettävästi. Nyt en tarkoita pelkästään kentistä keräiltävää konseptitaidetta – sitäkin kyllä löytyy roppakaupalla – vaan kolmea uutta pelimoodia (Time Attack, Close Combat mode, Headshot mode), jotka lisäävät muutaman tunnin pelikelloon. Huijauskoodejakin löytyy. Pahimpina puutteina esiin nousee suppea asearsenaali ja jo kritisoitu lyhyys. Sopiva hankinta tapahtuu alekorin kautta, sillä silloin Wanted: Weapons of Fate on omimmillaan; parin illan tiukkana toimintapakettina.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi