Warhammer 40.000: Space Marine

Tietokonepuolella ansioitunut Relic Entertainment on ollut jumalten lahja strategiapeleille. Kriitikoiden ylistämät Homeworld-, Warhammer 40.000: Dawn of War- ja Company of Heroes -sarjat uudistivat rankalla kädellä genreä parempaan ja ovat edelleen tyylilajinsa valioyksilöitä. Studion ensikosketus konsolien parissa ei sen sijaan yltänyt aivan samoihin lukemiin. The Outfit yhdisti taktisen ryhmätaistelun kolmannen persoonan räiskintään vaihtelevin menestyksin. Toisella yrittämällä Relic Entertainment luopuu suosiolla taktisuudesta ja keskittyy puhtaasti toimintaan.

In the grim darkness of the far future...

Games Workshopin Warhammer-lisenssiä hyödyntävä Space Marine on studion toinen kerta synkän maailman parissa. Dawn of War onnistui RTS-genren uudistamisen lisäksi ikuistamaan väkivaltaisen kaukotulevaisuuden vankkumattomalla pieteetillä. Sama meno jatkuu aiempaa persoonallisemmasta näkökulmasta. Avaruusjääkärien Ultramarine-komppanian kapteeni Titus saa käskyn turvata ihmiskunnan resurssit örkki-invaasion kohteeksi joutuneelta planeetalta. Joukkojen suhdeluku on moninkertainen örkkien puolesta, mutta yksi panssaroitu yli-ihminen vastaa tuhansia örkkejä.

Juonta ei voi pitää originellina, mutta vienoisesta ennalta-arvattavuudesta huolimatta se pitää pelaajan tarpeeksi kiinnostuneena lahdatakseen sadoittain eteen käyviä vihollisia. Warhammer 40,000 -maailman rikkautta ei hyödynnetä kerronnassa aivan siinä määrin kuin se varsinkaan siihen tutustumattomille olisi eduksi, minkä vuoksi tapahtumat saattavat jäädä paikoin persoonattomiksi. Sekaan ripotellut pienet viittaukset miellyttävät ainoastaan faneja. Lähestymistapa on ymmärrettävää pelin suoraviivaisuuden vuoksi, mutta vaativilla markkinoilla pinnallisuus voi koitua myös kohtaloksi.

Vahinkoa korjataan jylhässä kenttäsuunnittelussa. Lisenssille ominainen goottilainen arkkitehtuuri on toteutettu pelissä juuri niin vakuuttavasti kuin se pelisarjan lukuisissa piirroksissa ilmenee. Upeat rakennukset luovat tunnelmalliset puitteet synkälle universumille, jossa kauneus uhkaa hukkua jatkuvan sodan alle. Muinoin taivaisiin kurkottaneista taideteoksista onkin enää jäljellä vain raunioituneet rippeet, jotka tukevat kraattereilla ja vallihaudoilla alati täyttyvää sotatannerta. Alueiden massiivinen mittakaava muistuttaa hyvällä tapaa muutaman vuoden takaista Too Humania, jossa itsensä tunsi niin ikään kovin pieneksi jättiläisten pelikentällä.

...there is only war

Avaruusjääkäreiden maihinnousu muistuttaa alkuun monella tapaa genren merkkiteosta Gears of Warsia. Järkälemäisten solttujen selän taakse sijoitettu kuvakulma seuraa tapahtumia likeltä. Paikoin liiankin, sillä valtavat vihollismassat uhkaavat jäädä paikoin ikävästi pimentoon. Hahmojen raskaus tuntuu myös sopivasti ohjaustuntumassa. Genrekumppanistaan poiketen nämä sodan rattaat eivät tosin kaipaa suojaa. Space Marine kannustaa lähitaisteluun, jossa brutaalit lopetusliikkeet palauttavat elinvoimaa mutta altistavat samalla iskuille. Suojat latautuvat itsekseen pienen odottelun jälkeen. Ylivoimaisuudestaan huolimatta avaruusjääkäri kaatuu massiivisen lauman vyöryessä iholle, joten vihollisten eliminointi vaatii hivenen taktikointia.

Alkuun vain sahamiekan ja Bolt-pistoolin kera varustettu Titus saa pelin edetessä jatkuvaa lisätäydennystä arsenaaliinsa. Valikoima kasvaa muun muassa miinanheittimellä, laserkanuunalla ja jopa avaruusjääkäriä isommalla ukkosvasaralla. Kenttiin ripotellut täydennyspisteet takaavat sen, ettei ammusten kanssa tarvitse liioin säästellä. Aseiden lisäksi matkaan tarttuu myös pyhiä kääreitä, jotka antavat hahmolle kyvyn hidastaa ajan ampuessa tai voimistaa lähitaisteluliikkeitään. Raivoksi ristitty ominaisuus kasvaa vihollisia litistämällä.

I *am* war

Yksinpelikampanjansa lisäksi Space Marine tarjoaa erinomaisen verkkopelin. 16 pelaajan nopeatempoinen ja yksinkertaistettu kimppakiva on paluu genren kunniakkaille juurille hauskana ja riippuvuutta aiheuttavana nettikokemuksena. Avaruusjääkärien ja näiden kaaosvastineiden välillä käytävä toiminta sisältää ainoastaan kaksi pelimuotoa: perinteisen tappojahdin ja aluevaltauksen. Kenttien lukumäärä voisi olla nykyisestä kourallisesti isompi, mutta kaikki tasot ovat tasapuolisesti suunniteltuja ja nopeasti opittavia. Päivitysten ansiosta verkkopeli toimii entistä joutuisammin.

Hahmoluokkia on tasan kolme, joita voi kuitenkin päivittää aseiden ja ominaisuuksien osalta kokemustason noustessa. Pelaaja pystyy kuollessaan Modern Warfare 2:n tapaan kopioimaan yhdeksi vuoroksi tappajansa varustelun, minkä vuoksi lopputasojen aseita on mahdollisuus käyttää jo alusta lähtien. Kolme toisistaan täysin poikkeavaa hahmoluokkaa ovat keskenään erinomaisessa tasapainossa, eikä yksikään ole toista heikompi tai ylivoimainen. Ilmojen halki lentorepuillaan kiitävät rynnäköijät ovat lähitaisteluun erikoistuneita tappokoneita, kun taas raskaasti varustellut tuhoajat puhdistavat tienoon nopeasti tulituellansa. Kolmas hahmoluokka on ketterä taktikoija, joka hallitsee niin lähi- kuin kaukotaistelun.

Space Marine on laadukas toimintapeli. Relic onnistuu tuomaan Warhammer 40,000 -lisenssin toimivaksi kokonaisuudeksi myös yksinkertaisempaan räiskintään. Kampanjan osalta fanit saavat tosin tuntuvasti enemmän kokemuksesta irti kuin maailmaan tutustumattomat. Poikkeuksellisen onnistunut verkkopeli sen sijaan miellyttää kumpaakin osapuolta, mikä lopulta nostaa Space Marinen loistavien pelien joukkoon. Kiihkeä, tasapainoinen ja addiktoiva nettiräime viihdyttää vielä kauan sen jälkeen, kun kampanja on kulutettu loppuun.

Galleria: 

Kommentit

Naseva kirjoitus. Hyvä peli ja sehän on jo aika paljon se.

Tässä muutamia videoita aiheeseen liittyen:

Kommentoitu verkkopelin matsi: http://www.konsolifin.net/media/media/3501/Warhammer_40k_-Kommmentoituna...

Yksinpelistä lyhyt pätkä Ukkosvasaraa heiluttamassa: http://www.konsolifin.net/media/media/3499/Warhammer_40k_-Ukkosvasara_PS3/

Verkkopeliä raketit selässä: http://www.konsolifin.net/media/media/3497/Warhammer_40k_-Rakettipoika_PS3/

On kyllä hyvä arvostelu hyvästä pelistä :)

Itselle toi demo ei oikein uponnut. Olisin ehkä kaivannut heiman parempaa tutoriaalia niistä lähitaisteluliikkeistä. Koska huomasin että paras taktiikka on vaan kieriä karkuun ja ampua räjähde-aseella. Kukaan ei osunut minuun ja tapoin kourallisen örkkejä ja kaksi nobbia!

Sen takia olikin hieman iroonista että haukkuivat Gears of Warin örmyjä pelkureiksi. :D

Mutta joo, ehkäpä minulta jäi tajuamatta jotain lähitaistelusta kun noita Nobbeja vastaan ei tuntunut tehoavan oikein mikään.

Berserker, nobit (ja oikeastaan kaikki muukin vaikeammalla tasolla) pitää tainnuttaa, etteivät ne iske lämää. Y-napilla siis.

Mutta ei siinä, kyllähän tuo välillä aikamoista kieriskelyä on, kun healtti tippuu äkisti vihulauman keskelle rynniessä. Pienellä taktikoinnilla kyseessä on kuitenkin sellaista vuorottaista räiskintää ja lähitaistelua, joskaan ei missään nimessä kovin monipuolista. Mukavaa silti näin fanille.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi