Worms 3D

Ei mitä tahansa koukkumatoja

Suhteellisen pitkän peliuran taivaltaneelle Worms-sarjalle on vuosien varrella muodostunut suuri ja vankka fanijoukko, joka vannoo pelien yksinkertaisen, mutta sitäkin toimivamman 2D-konseptin nimeen. Vuoropohjaisen strategisoinnin ja veikeän matohuumorin yhdistelmä on houkutellut yhden jos toisenkin pelaajan ruudun ääreen pitäen heidät vieläpä koukussaan melkoisen tovin. Ajan ja tekniikan edetessä on kuitenkin myös ideoiden seurattava perässä, joten kehittäjätiimi Team 17 on viimeinkin päättänyt hylätä kaksiulotteisuuden ja astua 3D-aikakauteen. Kuten harmittavan useasti on huomattu, ei harppaus uuteen ulottuvuuteen ole aina kovin helppo urakka kehittäjätiimeille. Vaikkei Wormsin tapauksessakaan ole osuttu napakymppiin, lopputuloksesta on kuitenkin saatu toimiva aiempien osien hengestä tinkimättä.

Pienten herttaisten matojen ollessa jälleen sotajalalla luvassa on tukku haastavia yksinpelitehtäviä ja lukuisia katkeransuloisia moninpelimittelöitä. Jos pelikaava ei ole entuudestaan tuttu, kuviot selkenevät viimeistään Worms 3D:n simppeleissä harjoitustehtävissä. Niiden selkeän opastuksen avulla selviää, ettei matojenkaan arkipäivä ole tätä nykyä helppoa, sillä kilpailevien joukkueiden kanssa käydään alituisesti armotonta selviytymistaistelua. Kuusihenkiset tiimit ottavat toisistaan vuoropohjaisesti mittaa järeiden aseiden ja tarvikkeiden avulla, kunnes sotatantereella seisoo enää vain yhden joukkueen edustajia. Pelissä pärjätäänkin pitkälti sen mukaan, kuinka hyvin osataan hyödyntää tarjolla olevaa kalustoa. Mikäli tähtäyssilmä ei ole kohdallaan tai vaikkapa rakettirepun käyttö aiheuttaa harmaita hiuksia, haastetehtävät ovat oiva tapa hioa taitojaan parempaan kuntoon.

Yksinpelipuolelta löytyy harjoittelun ja haastetehtävien ohella myös kampanjamoodi, joka koostuu useista erilaisista tehtävistä. Niiden avulla ei yritetä kertoa mitään suurta tarinalinjaa, vaan ne toimivat toisistaan riippumattomina kahakoina, joista voi usein havaita useita hauskoja elokuvaviittauksia kenttäsuunnittelun ja tehtävätavoitteiden osalta. Yleensä vastapuoli on saatava maamultaan kätkettävään kuntoon, mutta lähestymistapa vaihtelee pitkälti maaston ja tarvikevalikoiman mukaan. Siksi jokaisessa tehtävässä on jonkin verran vaihteluntuntua, vaikka periaatteessa samasta puuhasta jatkuvasti onkin kyse. Monissa tapauksissa voisi jopa sanoa peliympäristön olevan pelaajan pahin vihollinen, kunnes sen ominaisuuksia oppii käyttämään hyödykseen. Alueita voi muokata räjäyttelemällä, mutta oikeilla varusteilla pelaaja voi myös rakennella omia tasanteita päästäkseen paikasta toiseen. Jottei keitos olisi pelkästään matolahtausta, vastaan tulee myös hieman rauhallisempia kenttiä, joissa päätavoitteena on esimerkiksi tietyn laatikon hankkiminen.

Varhainen mato muut lahtaa

Uuden ulottuvuuden myötä pelaaminen on monimutkaistunut asteen verran, mikä tekee Worms 3D:stä edellisosia haastavamman kokemuksen. Vihollistulelta suojautuminen on entistä vaativampaa, koska hyökkäyksiä tulee nyt useammasta kuin kahdesta suunnasta. Tosin tällä kertaa maahan kaivautuminen ei onnistu, joten tarvittaessa madot on kätkettävä maaston omiin suojapaikkoihin. Kolmas ulottuvuus on otettava huomioon myös omalla tähtäysvuorolla, sillä etäisyyksien ja tuulen vaikutuksen arvioiminen on entistä tarkempaa puuhaa. Sihtaaminen matosotilaan näkövinkkelistä auttaa huomattavasti, ja sen käyttäminen onkin välttämätöntä. Kuviot tulevat yllättävän nopeasti tutuiksi pienellä harjoittelulla, mutta omien taitojen jatkuva ylläpitäminen ei ole lainkaan hullumpi idea vaikeustasokäyrän noustessa tehtävien välissä jyrkästi.

Tehtävien alkuasetelmat ovat usein reilusti pelaajaa vastaan, eikä tilanteen käyttäminen omaksi edukseen tuota tietokonevastustajille lainkaan omantunnonvaivoja. Toki he tekevät virhearviointeja hyökkäyksissään siinä missä oikeat pelaajatkin, mikä tasoittaa tilannetta jo jonkin verran, mutta tämän takia ei kannata antaa keskittymiskyvyn herpaantua kesken ottelun. Tehtäviin on asennoiduttava kunnolla, sillä hätäilemällä ei synny minkäänlaisia tuloksia. Joskus hyviäkin taktiikoita joutuu hienosäätämään useiden kokeilukertojen verran, eli nopeista läpihuutotehtävistä ei aina ole kyse. Tässä kuitenkin piilee pelin koukku – suuremmankin ylivoiman voi löylyttää hiotulla strategialla, mikä on hyvin palkitseva tunne. En kuitenkaan luokittelisi Worms 3D:tä vaikeaksi, sillä kyseinen sana on ehkä hieman liian painokas. Haastava kuvaa peliä paremmin, kuten sarjan muitakin osia.

Jonkinasteiseksi kompastuskiveksi osoittautuvat kontrollit, etenkin kun matojen olisi tarkoitus hypellä pienillä tasanteilla. Mikäli apuna on rakettireppu tai ninjaköysi, ei hätä ole tämänkään näköinen, mutta näitä ei aina ole saatavilla. Hypyt eivät ole kovin tarkkoja ja virhearviointeja sattuu. Laskeutuessaan tarpeeksi epätasaiselle maastolle veijarit saattavat jäädä silloin tällöin paikalleen jumiin, mikä jyrkänteen reunalla voi koitua kohtalokkaaksi. C-tatilla ohjattavan kamerankin kanssa joudutaan välillä kamppailemaan; usein kuva on liian lähellä ohjattavaa matoa ympäristön ja vihollisten sijainnin hahmottamiseksi. Apuun kuitenkin astuvat tähtäyskuvakulma sekä lintuperspektiivi, mutta peruskuvakulman ongelmat jäävät silti ikävästi kaivertamaan hampaankoloon. Muutoin kaikki pelaa varsin mukavasti, jopa tavaroiden tai aseiden käyttö. Valikoimasta löytyykin monia vanhoja tuttavuuksia singosta pesäpallomailaan, eikä superlampaiden tai ilmavaivaisten mummeleiden kaltaisia hupailuaseita ole tietenkään unohdettu minnekään.

Matomeininkiä vaikka muille jakaa

Peli-ikää pidentää moninpeli, jossa kavereita päästään nöyryyttämään oikein olan takaa. Otteluiden säätömahdollisuudet ovat todella kattavat, joten koitoksista saadaan halutessa hyvinkin vaihtelevia. Säännöt ja kentät ovat täysin pelaajan valittavissa, jälkimmäiset jopa muokattavissa. Yksinkertaisella editorilla voidaan luoda satunnaiskenttiä ilmoittamalla prosenttiluvuin, kuinka suuria maapaloja tai vaikkapa etäisyyseroja ympäristössä halutaan olevan. Itse pelissä voi olla mukana neljä joukkuetta, joita jokaista ohjataan vuorotellen yhdellä peliohjaimella. Onkin varsin mukava veto kehittäjiltä, että kaikki pääsevät nauttimaan moninpelin anneista, mutta useamman ohjaimen omistajia yhden vekottimen kierrättäminen saattaa häiritä jonkin verran. Joka tapauksessa meno on hauskaa, vaikkakin pelin tempo on laskenut kolmiulotteisuuden myötä hitaammaksi kuin aiemmissa osissa.

Pelin sarjakuvamainen ilme on hyvin persoonallinen, mutta erikoisempien yksityiskohtien puutteen takia myös jokseenkin vaatimaton. Peliympäristöt ovat ehkä liiankin yllätyksettömiä, eivätkä erilaiset räjähdysefektitkään ole sen kummemman maininnan arvoisia. Itse madot ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan veikeitä, etenkin erilaiset ilmeet ja eleet ovat jopa hellyttäviä – tosin näitäkin olisi voinut olla useampia erilaisia. Ja mitäpä otukset olisivat ilman kimittäviä ääniään, joita löytyy vieläpä varsin mukava valikoima? Äänimaailma on musiikkia myöten ihan toimiva, vaikkei vastaan tulekaan matojen ääntelyn lisäksi mitään mielenpainuvaa. Joka tapauksessa Dolby Pro Logic II -tuki lämmittänee kaikkia niitä onnellisia ihmisiä, jotka pääsevät pelejään moisilla laitteilla pelailemaan.

Worms 3D on hyvin viihdyttävä pelipaketti, jonka parissa jaksaa puuhastella sekä yksin että kaveriporukalla – jos toinen pelimuoto puuttuisi, katoaisi huvista automaattisesti puolet pois. Haastavuutensa puolesta peli ei lopu aivan heti kesken, etenkin jos aikoo saada tehtävistä parhaat palkinnot, mutta tehtäviä voisi olla hieman enemmänkin. Silti Worms 3D:n strateginen ote riittää nostamaan pelin harmaasta massasta, vaikka pientä hienosäätöä olisi kaivattu muun muassa matojen ja kameran ohjauksessa. Myös audiovisuaaliselle puolelle olisi voitu keksiä jotakin yllättävämpää, mutta vajeistaan huolimatta peli toimii kokonaisuutena varsin mukavasti. Ja kenellekään koukkuun jääminen ei liene kovinkaan suuri yllätys, madoistahan kun kerran on kyse.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi