Yksi anime-mättö muiden joukossa

Japanilaisia roolipelejä on julkaistu konsoleille enemmän kuin mitä sieniä ilmestyy sateella. Suosittuun mangasarjaan pohjautuva Fairy Tail lykkää vähäpukeisten naisten ystävien ulottuville ihan onnistunutta mättöä. Valitettavasti peli kuitenkin hukkuu helposti massaan ja tarjoaa parasta hupia lähinnä sarjan faneille.

Fairy Tail on Hiro Mashiman kirjoittama ja piirtämä japanilainen mangasarja. Sarja on kääntynyt myös animaatioksi ja muutamaksi peliksi ja elokuvaksi. Nykyisille konsoleille julkaistu roolipeli onkin suuri ja kunnianhimoinen yritys murtaa japanilaisten roolipelien rintamaa. Sanottakoon heti alkuun, että olen itse mangaa ja animea seurannut, joten hahmot ja tarina ovat osin tuttuja.

Faniystävällistä menoa

Kuten alkuperäisessä mangassa, niin pelin päähenkilöinä nähdään sarjasta tutut hahmot omine persoonineen. Seikkailun keskiössä on erityisesti summonointi-taidoista tuttu Lucy Heartfilia ja tulilohikäärmeen kyvyillä siunattu Natsu Dragneel. Melkeinpä koko Fairy Tailin väki on läsnä ja pelattavissa jossain vaiheessa seikkailua. Aidot japanilaiset ääninäyttelijät tuovat faneille tuttua ja turvallista tarttumapintaa matkalle. Aivan kaikki repliikit eivät ole ääninäyteltyjä, mutta ne kohdat joissa dialogia esiintyy, on hoidettu mallikkaasti.

Jos manga tai anime eivät ole tuttuja, niin lyhyesti ja tiiviisti kerrottuna kattaus on tämä: Fairy Tail on velhojen kilta, joka aikoinaan oli se paras niistä. Aiempien käänteiden ja seikkailujen vuoksi koko poppoo jäi kuitenkin jumiin kaukaiselle saarelle seitsemäksi vuodeksi, jona aikana kilta käytännössä romahti ja unohdettiin. Pelaajan tehtävänä onkin palauttaa joukkio ja kilta sen mukana takaisin terävimpään kärkeen. Tarina sijoittuu jonnekin sarjan puolivälin tietämille, joten asetelma voi olla hyvinkin vieras niille, jotka eivät sarjaa ole seuranneet. Peli kuitenkin tarjoaa ihan kattavan oppaan henkilöihin ja tapahtumiin, joten kärryille pääsee kyllä aikanaan.

Taktista taistoa elementeillä

Pelin suola on roolipelistä tutuissa ominaisuuksissa, eli taistelussa ja hahmon kehityksessä. Alkuun joukko koostuu kolmesta taistelijasta, mutta laajentuu tarinan edetessä jopa viiteen hahmoon. Pelaaja voi melko vapaasti valita tiimiinsä hahmokatraasta omat suosikkinsa. Taktikointi on myös hyväksi, sillä eri henkilöillä on luonnollisesti erilaisia kykyjä. Joukkiossa on ainakin syytä pitää yksi parannustaikaa tunteva, sekä mahdollisesti muita boostaava hahmo. Perinteisiä hahmoluokkia ei ole, mutta osa velhoista edustaa tiettyä roolia enemmän kuin toinen.

Taistot ovat perinteisen vuoropohjaisia. Viholliset ovat pelialueella ruutuineen eri sijainneissa, ja pelaajan joukkion iskut osuvat ruudukolla kykyjen määrittelemällä tavalla eri ruutuihin. Suunnitelmallisuus on siis vahvasti läsnä, ja taikojen osumalaajuudesta kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Myöskin eri elementtien vahvuudet ja heikkoudet on huomioitava. Eri elementtejä on lukuisia ja peli ystävällisesti kertookin taistelun aikana mikä tehoaa mihinkin. Esimerkiksi tuli on heikkoa vettä ja jäätä vastaan, kun taas sähkö tehoaa veteen.

Hahmot keräävät taistoista kokemusta ja kehittyvät. Uudet tasot tuovat uusia ja voimakkaampia taikoja repertuaariin. Erityisen vaikeaa meno ei ole, joskin varomaton ja liian pienellä tasolla oleva hahmo saa nopeasti kuokkaansa. Vaikeustasoa voi säätää helpommalle tarvittaessa, mutta itse en nähnyt tähän tarvetta. Kykyjen lisäksi hahmoja voi varustaa taikakristallein, jotka tuovat eri ominaisuuksille lisää tehoa. Muutoin erillistä varustelua esimerkiksi asein tai suojin ei ole. Lisämaustetta mättöön tuovat taikaketjut, eli peräkkäin koko kaartin heittämät taiat loppuiskuineen. Näillä saa helposti kokonaisen vihollisjoukon katoamaan nopeasti maan pinnalta. Taistot ovat graafisesti miellyttäviä katsella ja jokainen taika on animoitu hienosti. Hahmojen taisteluhuudot tuovat fiilistä, mutta voivat tuntua pitkässä juoksussa toistolta. Toistuvat animaatiot ja huudot eivät onneksi kuitenkaan ole pitkiä.

Sisältököyhää viihdettä

Itse tarina on varsin mielenkiintoinen ja killan nousu pohjalta ylös huipulle on kiinnostava. Tämä onkin ehdottomasti pelin parasta antia, ja sarjasta tutut mahtipontiset juonenkäänteet ovat läsnä jatkuvasti. Tulevan ennakointi on liki mahdotonta, joten se herättää luonnollisesti kiinnostusta. Kun pääjuoni ei etene, voi pelaaja tehdä vapaaehtoisia sivuaskereita tai perinteisiä tavaran keruutehtäviä. Nämä ovat kuitenkin hyvin tylsiä ja toisiaan toistavia, eivätkä tuo suurimmalta osin mitään lisäsisältöä tarinaan. Joidenkin hahmojen omat tehtävät ovat kivoja, mutta harmillisen lyhyitä ja välillä kovin irrallisen tuntuisia.

Tekemistä kuitenkin riittää todella paljon tehtävistä aina killan tilojen paranteluun ja hahmojen välisen kemian kiillottamiseen. Valitettavasti suurin osa puuhasta on kuitenkin onttoa ja tuntuu pakkopullalta. Päätarinaa onneksi jaksaa vetää eteenpäin ja paikoin näyttävät välivideot ovat komeaa katsottavaa. Sarjasta tuttu huumori on vahvasti läsnä, ja ainakin itselleni se uppoaa hyvin. Mangaa ja animea seuranneet tietävät Fairy Tailin leikittelevän alastomuudella, eikä peli ole tästä poikkeus. Joskin jonkin verran sensuuri on tainnut iskeä, sillä aivan älyttömimmät nakuilut ovat jääneet pois. Se, onko tämä hyvä vai huono asia jäänee jokaisen omaksi mielipiteeksi.

Tylsä ympäristö

Graafisesti Fairy Tail ei ole se nätein peli. Paikoin hyviä hetkiä on välianimaatioiden parissa, mutta päällimmäisenä itselleni jää mieleen rosoinen ympäristö vailla mitään yksityiskohtia. Kaupungit ja kentät ovat melko pieniä ja ilman mitään erikoista sisältöä. Hahmojen animaatiot ovat hyvää tasoa, mutta tuntuvat osin laiskoilta. Laiskuudesta kertoo myös se että kaikille hahmoille ei ole edes luotu hahmoanimaatioita, joten heistä näkee keskusteluissa välillä vain puhekuplat. Kehuja pitää kuitenkin antaa latausajoista, sillä juoksutehtäviä läpi pinkoessa joutuu kulkemaan paljon alueilta toiselle, ja siirtymäajat ovat onneksi minimaalisen pienet.

Äänimaailma on hyvää ja ääninäyttelljät hoitavat tonttinsa mallikkaasti. Musiikit eivät ole mieleenpainuvimpia, mutta eivät rasittaviakaan. Animesta tutut mahtipontiset musiikit loistavat valitettavasti poissaolollaan. Valikot ja muut sen sijaan ovat toimivia, eikä varsinaisesti isompia bugeja tai kaatuiluja ole esiintynyt. Harmillisesti kaikkea sisältöä on kierrätetty lukuisia kertoja ja tämä pistää ikävästi silmään.

Köyhän sisällön ja tylsän ulkokuoren alla parasta viihdettä tarjoavat taistot ja itse päätarina. Joskin seikkailusta saavat irti varmasti eniten sarjan fanit. Muille tämä on valitettavasti vain yksi tusinaroolipeli muiden joukossa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi