Yksinäinen matka vieraassa maailmassa

Maapallo on tuhoutunut ja ihmiskunnan rippeet riutuvat avaruusaluksilla Pluton lähistöllä. Viimeisenä toivona osa porukasta lähetetään kaukaiselle planeetalle etsimään potentiaalista paikkaa siirtokunnalle. Jokin menee kuitenkin vikaan ja alus tuhoutuu lähestyessään planeettaa. Pelastuskapselin raunioista alkaa yksinäinen seikkailu ja epätoivoinen yritys saada yhteys muihin.

Ulkoavaruuden Tom Hanks

The Solus Project on lineaarinen ensimmäisen persoonan seikkailu, johon on lisätty selviytymiselementtejä. Juonipisteiden välillä voi kuitenkin samoilla vapaasti, mikä kannattaa, sillä nurkat ovat täynnä salaisuuksia sekä tarinaa täydentäviä tiedonmurusia. Sokeasti juonta suorittava menettää suuren osan sisällöstä ja tapahtumien taustoista.

Kauniisti karu Gliese-6143-C vaikuttaa aluksi autiolta planeetalta ja yksinäisyyden tunne iskee heti alkumetreillä. Tämä fiilis onkin pelin parhaita puolia. Ainoa apu ja seuralainen on hauskasti nimetty Wilson-kämmentietokone, joka kertoo pelaajalle kaiken oleellisen päähenkilön ruumiinlämpötilasta säätietoihin. Se osaa myös tulkata vieraita kieliä sekä tunnistaa syötävät kasvit.

Seikkailun edetessä tulee sellainen tunne, että planeetalla on ehkä kuitenkin joku muukin. Rakennelmat ovat autioita, eikä ketään näy, mutta aivan kuin jokin johdattelisi yksinäistä selviytyjää eteenpäin. Matkalla on jopa ansoja sekä muita yllätyksiä. Olivatko karhunraudat paikallaan, vai laittoiko joku ne juuri siihen? On uskomattoman ristiriitainen hetki, kun näkee, tai luulee näkevänsä kaukaisuudessa jonkin elävän hahmon. Yksinäisyys tekee tehtävänsä, eikä pian voi olla enää ollenkaan varma näkemästään. Välillä koetaan hyytäviä hetkiä, mutta kauhuelementit ovat melko maltillisia. Väkivaltaa ei kohdata missään vaiheessa.

Luonnon armoilla

Planeetan sääilmiöt sekä luonnonmullistukset saavat ikävöimään äitiä. Päivällä lämpötila voi nousta 45 asteeseen, kun taas yöllä pakkanen saattaa puraista 30 asteen voimalla. Lämpöhalvaus ja hypotermia tulevat hyvinkin tutuiksi seikkailun aikana. Lisäksi harmina ovat myös sade, tuuli sekä myrskyt, jotka tekevät etenemisestä erittäin mielenkiintoista. Ukkosmyrskyt ovat vaikuttavia, mutta myös vaarallisia ja lähestyvä tornado pistää pään pyörimään sekä jalat liikkeelle. Eikä hauskuus lopu vielä siihenkään. Meteoriittisadetta ei kannata jäädä ihmettelemään ja onpa maanjäristyksilläkin omat vaikutuksensa. Välillä on pakko vetäytyä suojaan ihailemaan luonnon voimia hieman kauempaa.

Pelkästään karuissa oloissa riittää haastetta, mutta siihen päälle täytyy vielä huolehtia ihmisen perustarpeista. Ruokaa ja juomaa on oltava aina mukana eikä unta sovi unohtaa. Nukkumapaikka pitää tietysti valita huolella, sillä ulkosalla koisijalle saattaa iskeä karu herätys sään tehdessä yllätyskäännöksen. Myös valo muodostaa suuren huolenaiheen ja sammuksiin töpeksitty soihtu voi aiheuttaa pitkän tarpomisen pimeässä luolassa.

Indiana Jonesin scifihenkinen sukulainen

Lennokas tarina kantaa loppuun asti, mutta muuten toteutuksen taso on vaihteleva. Suuri osa matkasta tehdään tylsähköissä luolastoissa, mikä käy loppua kohden hieman puuduttavaksi, eikä ympäristön tutkiminen enää jaksa kiinnostaa. Myös eteen tulevat pulmat ovat melko yksitoikkoisia, eivätkä vaadi kovinkaan suurta pähkäilyä. Ne koostuvat lähinnä avainten etsinnästä sekä palikoiden liikuttelusta, mutta piristävät kuitenkin matkaa hieman. Hienot sääilmiöt ja lämpötilanmuutoksetkin käyvät lopussa lähinnä rasittavaksi, kun koko ajan on jokin tilanne päällä.

Suurimmaksi purnauksen aiheeksi muodostuvat kuitenkin pitkät lataustauot. Tämä korostuu lopun pitkissä luolastoissa, joissa latausruutua tuijotetaan minuuttitolkulla. Tähän kun lisätään vielä toistuva kuvan nykiminen sekä kömpelö käyttöliittymä, niin loppuvaikutelma ei ole kovinkaan positiivinen. Viimeistelyn taso on liian heikkoa, varsinkin kun peli on ollut tovin mukana Xboxin Game Preview -ohjelmassa, jossa pahimmat ongelmat olisi pitänyt korjata.

Siellä olemisen tunne on vahva, mutta pienet kauneusvirheet valitettavasti vaikuttavat oleellisesti peli-iloon. Parhaimmillaan tunnelma on erinomainen, mistä kuuluu suuri kiitos loistavalle äänimaailmalle. Tuuli tuivertaa mukavasti ja tilanteen mukaan vaihtuvat musiikit nostavat fiilistä juuri oikeissa kohdissa. Aikaa The Solus Projectiin saa helposti kulumaan yli 20 tuntia, mikä on 20 euron hintalappuun nähden hyvin. Pahimpaan scifinälkään tämä menettelee, mikäli virheitä osaa katsoa sormien läpi. Potentiaalia on myös väkivallatonta peliä kaipaavalle, mutta muut pysykööt kaukana.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi