Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Suomen Pelimuseo

Tammerkosken sillalta löytyi pelimuseo

Muuttuvassa maailmassa metropolit etsivät vetovoimatekijöitä, joilla lisätä alueen arvoa kilpailussa henkisestä pääomasta. Tämä voi tarkoittaa investointeja, jotka eivät suoraan tuota aineellista hyvää, mutta ovat osana siinä paletissa, joka kokonaisuutena tekee alueesta houkuttelevan asua ja työskennellä.

Lauantainen aamujuna eteni tasaisen varmasti kohti pohjoista. Etelän pilvinen taivas vaihtui kirkkaan siniseen. Matkaa oli tehty puolitoista tuntia, kun saavuimme pääteasemalle. Olimme Tampereella. Mielikuva kaupungista oli jotakuinkin Popedan ja Tapparan varassa. Nyt tarvittaisiin jo muitakin näyttöjä, ettei kuva mene yksipuoliseksi.

Alkuvuodesta oli kantautunut uutisia onnistuneen joukkorahoituskampanjan myötä perustetusta pysyvästä näyttelystä, jonka anti osuu paremmin kuin hyvin pitkänlinjan harrastajan henkilöhistoriaan. Meitä on ehtinyt jo moneen junaan, mutta pelaaminen on yhä asia, joka yhdistää sukupolvea, mikä on nähnyt päivänvalon suurin piirtein samoihin aikoihin kun pelaaminen saavutti television. Vääjäämättä keski-ikäistyvät haluavat jättää nuoremmille muistoja tuosta aikakaudesta, joka on heille ollut niin tärkeä. Sitä se on ollut myös Suomelle, maan kerätessä nyt verotuloina niitä hedelmiä, joiden lasketaan kylvetyn tuona aikana. Kotimaisen peliteollisuuden vuosina numero 0.

Olo oli kuin aikakoneesta hypänneellä

Kolme turistia astui junasta asemalaiturille. Tottuneet matkaajat etsivät kaupungin silhuetista näkyviä maamerkkejä. Sellaiseksi tiedettiin Näsinneulan näköalatorni, joka ei kuitenkaan ollut vielä ohjelmanumerossa. Huvipuiston oli odotettava vuoroaan. Teollisuus on lyönyt silhuettiin vahvasti leimansa, sillä kaupungin syntyhistorian on laskettu alkaneen Tammerkosken potentiaalin oivaltamisessa. Tänään vanhat teollisuustilat ovat muuntautuneet kulttuurilaitoksiksi. Sellainen on myös museokeskus Vapriikki, joka sijaitsee entisessä verstastilassa. Hyvinvointia luomassa yhä edelleen. Sieltä löytyy Suomen Pelimuseo, joka yllätti meidät todella.

Jo tuloaulassa kuulen Ari Pulkkisen melodiat 2. kerroksesta. Esillä tässä pysyvässä näyttelyssä on koko se polku, jonka monet meistä ovat saaneet kulkea harrastuksen tiimoilta. Aina sieltä Pongista tähän päivään. Pääosassa ovat kotimaiset pelit, joista suurinta osaa museovieraat pääsevät jopa pelaamaan. Eri vuosikymmenet oli sisustettu teemaan sopiviksi huoneiksi. Olo oli kuin aikakoneesta hypänneellä, kun astui suoraan 1980-luvun lastenhuoneeseen, jonka seiniä koristavat Suosikin julisteet ja pöydältä löytyi Tasavallan Tietokone. Elämyksiä tultiin hakemaan ja niitä myös saatiin. Tavattiin sattumalta myös KonsoliFINistä tuttu Waluigi, joka tuomaroi Uuno Turhapuro muuttaa maalle -pelin turnauksessa. Samalla lipulla pääsee myös muihin Vapriikin näyttelyihin, joten 12 euron hinnalle tulee lisää katetta myös sitä kautta.

Kävelymatkan päästä museosta löytyi Särkänniemen huvipuisto, joka sai pyörityttää meitä lopun päivää. Illasta kotiin päällimmäisenä hyvä mieli onnistuneesta matkasta. Tampere kerää pisteitä koriin näillä näytöillä. Vetovoimatekijöitä on muitakin kuin äijärokki ja jääkiekko.

Lisätietoja:

Suomen Pelimuseo - http://vapriikki.fi/pelimuseo/

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi