Aamusta lähdettiin sovitusti Microsoftille. Heti infotiskillä kohtaan suomalaisia pelaajamiehiä printtimedian puolelta. Vaihdamme kuulumiset ja jatkamme kukin tahoillemme. Pääosassa on uusi pelilaite Xbox One X. Tämä löytyi vitriinistä salamavalojen huomion keskeltä. Koko on pienempi kuin odotin, mutta ensikohtaaminen jätti muuten vielä vähän kylmäksi. Tosin myöhemmin päivällä oltiin jo raudassa kiinni ohjainta myöten.
Messuosaston kuumin peli oli PlayerUnknown's Battlegrounds, eli PUBG. Tämä jo megalomaaniset mittasuhteet saavuttanut ennakkoversio kolmannen persoonan selviytymistaistelusta oli myös muutama viikko sitten pidetyn Assemblyn kärkeä, kun seurasi mitä junnut pelaa. Se mitä nuoret edellä, me kävyt perässä. Innosta puhkuen Xboxin piuhallinen ohjain kouraan. Pelaan tovin, peli hyppää PC-ruutuun, ja henkilökunta käy hiirellä ja näppiksellä korjaamassa tilanteen. Alla ei siis olekaan konsoli, vaan Xboxin kehitysympäristö, josta kieli myös ruudun alalaidassa ollut maininta Xbox-softaversion numerosta. Tämä ei ole mitään uutta: kehitysyksiköt ovat jotain muuta kuin mitä löytyy meidän televisioiden alta.
Tykkäsin pelistä. Vanhana Socom-veteraanina tämä on sitä samaa herkkua, nyt tosin soolona ilman tuttuja pelaajaääniä voicechatin välittämänä. Kokemus tästä ennakkoversiosta oli jo hyvä. Tämä on suunta jossa haluan olla mukana. Yksinoikeus Xboxille, mutta kuinka kauan? Muuten osaston peleistä mainittava vielä Crackdown 3, jota kävin kokeilemassa myös. Messevää räiskettä Katto-Kassisen näkökulmasta ilman turhia otsan rypistelyjä, kiitos magneettisen tähtäimen ja supermiesvoimien. Ei herättänyt mitään suurempia tuntoja. Toinen mainitsemisen arvoinen nimike oli Cuphead, jota tosin tyydyin vain seuraamaan sivusta. Tässä mennään Walt Disneyn alkuaikojen piirretyn Mikki Hiiren ja perinteisen vasemmalta oikealla etenevän räiskeen hybridinä. En vielä päässyt pintaa syvemmälle, mutta ensivaikutelma oli positiivinen. Enemmän kuin tusina indietuotantoja. Muuten Microsoftiin pätee samat tuntemukset kuin aikaisempina vuosina, eli osaavat PR:n erinomaisesti. Muistoksi jäi selfie-kuva itse herra Aaron Greenbergin kanssa. Mies hoitelee globaalisti Xboxin markkinointia. Nyt pelihyllyssä koreilee kolmen suora, Phil Spenceriä sekä Major Nelsonia myöten. Iso asia pienelle ihmiselle.
Seuraavaksi kalenteriin oli merkattuna Nintendo, joten messukeskuksen toisen päädyn business-alueelle täytyi siirtyä nopeasti. Sinne, jossa kilistellään skumppalaseja ja vaihdellaan käyntikortteja kravatit kaulassa. Meillä harrastelijoilla jo ulkoinen habitus kertoo sen, ettemme ole kauppasopimuksia tekemässä. Kyse on intohimosta, joka vie muille maille. Meidät otetaan kuitenkin vakavasti, ja vastassa on täysiverinen PR-ammattilainen. Siinä vauhdissa pitää vain muistaa pitää hatusta kiinni ja jalat tukevasti maan pinnalla.
Takaisin Nintendoon. Pohjoismaiden edustaja on norjalainen. Hän otti meidät sydämellisesti vastaan ja oli mukana koko sen tunnin, joka meille varattiin. Käytiin läpi ohjaimen välityksellä kiinnostavimmat pelit. Yhteinen nimittäjä meidän triplalla oli Switch. Tästä vedin tunteella sellaisen rallienglannilla kyllästetyn ylistyspuheen, jotta myöhemmin palkinnoksi saatu valkoinen Super Mario Odyssey -paita tuntui vähintäänkin tienatulta. Olin kuitenkin tosissani: konsoli on todella yllättänyt pelaajat, kuten myös valmistajan - joka on joutunut sopimaan toimitusmäärien rankasta lisäämisestä alihankkijan kanssa.
Pelatuista peleistä jo mainittu, lokakuussa ilmestyvä Super Mario Odyssey, näytti kauniimpia kasvojaan. Tämä tarkoittaa jotain muuta kuin kaupunkimaisemaa ja ihmishahmoja. Oltiin enemmän siellä oldskool-puolella, johon mahtuu niin 3D kuin 2D samaan hetkeen. Väitän tällä näkemällä turvalliseksi hankinnaksi näistä kahdesta aiemmin kiksejä saaneille.
Kyseessä on mediapäivä, joka edeltää varsinaisia ruuhkaisia messupäiviä. Aikansa kannattaa siis käyttää viisaasti. Siispä marssin kokemaan avaruusseikkailu Destiny 2:n. Siitä ei sen enempää, kuin paita muistoksi. Olihan betatestiin osallistuttu jo aiemmin saman kohtauksen turvin. Enemmän oli arvoa Call of Duty: World War II:lla, jossa omat ennakko-odotukset eivät ole järin korkealla. Saksalaisten kanssa vedetyt 6 vs. 6 -matsit toista maailmansotaa ovat kuitenkin jotain suurempaa. Suomalaisilta poltettiin Lappi, muilta vietiin enemmän. En voi välttyä tältä asiayhteydeltä edes täällä pelimessujen keskellä. Oikeastaan tekisi mieli kysyä mielipide paikalliselta, miltä tuntuu olla vastaanottavana osapuolena vielä 70 vuotta ikävien tapahtumien jälkeen? Onhan virtuaalinen toisen maailmansodan saksalainen sotilas kuitenkin zombie-örkkiin verrattava helppo maali kohdistuslaukauksiin. Ilman pohdintoja ihmisarvosta. Täällä ollaan kuitenkin rauhan miehiä, sotaisista puheista huolimatta.
Alkuun Team Deathmatchia, jossa suomalainen sai olla voittavana osapuolena ja vieläpä toiseksi parhaana. Toimii, reaktiohipasta edelleen kysymys - tässä pelimuodossa. Kenttä oli pieni, mutta kerroksellinen korkeussuunnassa. Vetelin germaaneja vaakatasoon rumpulippaalla varustelulla konepistoolilla, joka muistuttaa meidän suomalaista versiota. Molotovin-cocktailia eivät tarjonneet, mutta savukranaattia toiseen käteen kyllä. Seuraavaksi vaihtui pelimuoto WAR:in, joka muistuttaa eräänlaista Conquestia omilla erityispiirteillä. Ensimmäisessä vaiheessa piti valloittaa puolustajien tukikohta rakennuksen ensimmäisestä kerroksesta. Savukranaattia snipujen haitaksi, ja laidasta sivustaan. Siitä rautatähtäin edellä sisään taloon. Seuraavassa vaiheessa piti pyrkiä rakentamaan siltaa täysin avoimessa maastossa. Savukranaatit ja asialle omistautuneet pusikossa kyykkijät saivat tehdä suojaa meille sillan rakentajille. Vasara heiluu ja siltaa rakentuu, mutta missään vaiheessa ei päästy tästä pidemmälle. Mielestäni aika tylsä tällä näytöllä. Kaikki riippuu vahvasti muiden tekemisistä, ja vihun selustaan et pääse. Kapeaa käytävää. Ei näin. Jäi edelleen isoksi kysymysmerkiksi kaikesta kivasta kohkaamisesta huolimatta. Ei armeijan vihreää paitaa palkinnoksi.
Yksi viime vuosien hienoimpia verkkopelejä on ollut Overwatch. Kävin ravintolan antimista kylläisenä kokeilemassa tulevan lisäosan, joka sisältää kentän Junkertown. Tutulla kaavalla mentiin, kun vaunua vietiin eteenpäin. Oma hahmo oli Mercy, tuo siivekäs parantaja. Pelitoimittajien kanssa pelatessa on jo oletuksena jonkinmoinen perustuntuma, että mitä ollaan yhdessä tekemässä. Normaalisti en peliin lähde ilman tuttua tiimiä, mutta tässä tapauksessa seura oli siinä määrin ajantasalla jottei tarvinnut ihmetellä. Nautittavaa pelaamista. Blizzardilla oli jättiosasto viime vuosien malliin. Mittasuhteillaan pysäyttävä näky.
Iltapäivälle oli buukattu Warner Brossille hetki aiheesta Shadow of War. Itselle tämä sarja on tuntematon suuruus, mutta onneksi matkakaverille ei. Saimme alkuun pelifirman pomolta pintapuolisen esittelyn, ja tämän jälkeen hypättiin ohjaimiin. Itselle peli näyttäytyy yhdistelmänä tutuista sarjoista, kuten: Assassin´s Creed ja Gods of War. Mikäli nämä ja genre ylipäätään kiinnostaa, kannattaa uutukaiseen kiinnittää huomiota. Ensimmäisen kerran näin, miten koko yhteinen pelihetki meidän ja esittelijän kanssa tallennettin ulkoisella Avermerdian laatikolla talteen muistikortille. Lopuksi microSD-kortti adapterin kera meille mukaan. Näin se pitäisi olla jokaisella studiolla.
Päivän ensimmäinen ja samalla viimeinen Xbox One X-pelikokemus tuli World of Tanksin tulevasta lisäosasta War Stories. Vaihtoehtoiset todellisuudet historiaa myöten ovat päivän teema, joten myös nyt mennään näissä merkeissä. Neuvostoliitto on valloittanut Berliinin pian toisen maailmansodan jälkeen, ja länsi lähtee voimakeinoin hakemaan vapautta rautaesiripun taakse. Pidän ajatuksesta erityisesti, kun se tulee talvisten maisemien kautta. En kuitenkaan huomannut puusilmänä mitään sellaista lisäarvoa ruudulla, jolla voisi perustella viiden sadan euron investoinnin uuteen pelilaitteeseen. Tältä osin näytöt jäivät vielä saamatta. Tarjoaa yksinpelikokemuksen, jonka voi halutessaan laajentaa linjojen yli kaverin kanssa koettavaksi.
Päivän lopuksi vielä kerran PUBGia pelaamaan. Tällä kertaa hiirellä ja näppiksellä. Taustalla häärää keskiviikosta alkaen turnausta vetävä virallinen elektronisen urheilun katto-organisaatio ESL. Jokaisessa monitorissa oli web-kamerat, joiden ansiosta naamavääntelyt saadaan mukaan tiukkoihin tilanteisiin. Viihdearvo oli siis varmistettu. Sponsoreista löytyy myös Samsung, joka haluaa tuoda kaarevan näytön PC-pelaajien pöydille. En ole ihan varma sen lisäarvosta, mutta jos olisin nyt näyttöä ostamassa, harkitsisin myös näitä malleja. Jäin kaipaamaan konsoleista tuttuja tärinöitä ohjaimessa.
Mediapäivä oli antoisa, ja käytävillä riitti vielä tilaa. Huomenna kaiken täyttävät innokkaat pelaajat. Sitä kohden.
