Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Fable II

Lionhead Studiosin Peter Molyneux on yksi pelialan tunnetuimmista henkilöistä. Hänen ansionsa ovat kiistattomat, mutta monien mielestä miehen parhaat päivät on jo nähty. Kritiikki kävi kuumimmillaan vuoden 2004 syksyllä, kun kauan odotettu Fable julkaistiin Xboxille. Molyneux ja hänen suuri suunsa tuomittiin useissa piireissä armotta. Myöhemmin hän suostui pyytämään anteeksi suuria puheitaan, eikä jatko-osaa ole kuurattu samanlaisella hypetyksellä. Syytä olisi ehkä ollut – Fable II on nimittäin erinomaisen viihdyttävä rooliseikkailu.

Fable II sijoittuu ensimmäisestä osasta tuttuun Albionin maailmaan, joka on muuttunut sitten viime visiitin. Vuosisatojen aikana sankarit ja taikuus elävät enää legendoissa, eivätkä lapsetkaan anna arvoa moiselle hapatukselle. Bowerstonen-kaupungin köyhimmillä kulmilla odottaa kuitenkin uusi sankari. Pelaaja ottaa hahmon haltuunsa hänen lapsuudessaan, joka toimii kevyenä opastuksena pelimaailmaan. Seikkailu pääsee käynnistymään kunnolla tarinan siirtyessä nopeasti nuoruusvuosiin, kun pakolliset esittelyt on hoidettu pois alta.

Pelaajan eteen avautuu sadunomainen maailma, joka on rajattu tiukasti tutkittaviin alueisiin. Lataustaukojen erottamat alueet saattavat olla kaukanakin toisistaan, joten pelimaailmasta ei pääse syntymään kovin yhtenäistä kuvaa. Lisäksi pelaaja voi matkustaa hetkessä Albionin laidalta toiselle silmänräpäyksessä hyödyntämällä pikamatkustustoimintoa. Ympäristön tutkimista rajoitetaan usein pakottamalla pelaaja etenemään putkessa, sillä hahmo ei osaa hypätä kuin ennakkoon määrätyissä paikoissa, mutta toisaalta myös metsissä ja niityillä päästään kirmaamaan. Albionin taika ei piile avoimuudessa tai laajuudessa vaan sen lämminhenkisessä tunnelmassa. Yksityiskohtaiset ympäristöt ovat eloisan värikkäitä. Iltaisin metsäteitä valaisevat lyhdyt ja kuunvalo, kun taas aamuisin voi nähdä auringonvalon siivilöityvän oksien välistä ruohomatolle.

Pelimaailman suunnittelu hakee selvästi inspiraatiota vanhasta eurooppalaisesta kulttuurista, sillä sama ilmiö on havaittavissa äänipuolella. Ääninäyttelijät lausuvat englantinsa tyylikkään brittiläisesti, mikä istuu hyvin pelin henkeen. Taustamusiikki on fantasiaseikkailuille ominaista tunnelmointia, joka äityy kuumottamaan korvia sopivasti toiminnan mukana. Vaikka Fable II ei olekaan markkinoiden teknisesti edistynein tuotos, audiovisuaalinen kokonaisuus rakoilee aniharvoin. Ainoastaan ainaiset lataustauot ja kankeat valikot pakottavat palaamaan todellisuuteen.

Enimmäkseen harmiton

Pelin juurista kielivät myös viholliset, joiden joukosta voi helposti huomata vastineet fantasiapelien arkkityypeille, joista jokaista on kuitenkin muokattu omaperäisemmäksi. Örkkejä vastaavat Hobbet ovat huvittavia pirulaisia, jotka käyvät räyhäten porukalla päälle. Pienen selkäsaunan jälkeen ne kuitenkin kaatuilevat omiin jalkoihinsa juostessaan karkuun. Piruparoilla on päällään vieläpä mitä kummallisimpia vaatekappaleita: yksi on pukenut ylleen mekon, kun toinen vetänyt päähänsä ämpärin. Vastaavasti synkimmät olennot ja ympäristöt huokuvat pahuutta, mutta ahdistaviksi niitä ei voi kuvailla. Pelimaailmasta ei puutu väkivaltaa, sillä pelaaja voi halutessaan pudottaa viholliselta pään tai seivästää kaatuneet vainolaiset veriroiskeiden saattelemana. Tunnelma muistuttaa onnistuneesti hyvää vanhan ajan satua.

Samanlainen brittiläinen suunnittelu paistaa läpi hahmoista ja huumorista. Vaikka pelaajaa ei koskaan yritetä tappaa nauruun, saa seikkailun aikana silti jatkuvasti hihitellä mielessään mitä huvittavimmille yksityiskohdille. Asenne näkyy lisäksi tavallisille tallaajille suunnatussa suunnittelussa. Pelaajaa ei haluta turhauttaa liian kovaan vaikeustasoon, joten sankari ei voi kuolla taisteluissa. Energiapalkin tyhjentyessä hahmo kaatuu maahan vain noustakseen pian takaisin ylös. Täysin ilmaiseksi kuolemasta ei silti selvitä, sillä varovaisuuteen kannustetaan antamalla hahmolle arpia ja napsimalla pois kokemuspisteitä. Käytännössä ratkaisu toimii erittäin hyvin. Huumori ja pelaajaystävällinen suunnittelu takaavat, että Fable II:een ei turhaudu helpolla. Seikkailujen parissa vierähtääkin helposti useita tunteja putkeen. Albionin maailmaan palaa aina hymyssä suin.

Tunnelmaa luo myös pelaajan rinnalla uskollisesti kirmaava koira. Suloisen eläimen asettaminen julmaan maailmaan kaikkien pahojen voimien kiusattavaksi tuntuu suorastaan epäreilulta, joten tunsin eläinrakkaana ihmisenä piston sydämessäni joka kerta, kun karvaturriani kohdeltiin kaltoin. Eihän sydäntäsärkevästi uikuttavaa elikkoa voi jättää huomiotta. Koiralla on roolinsa tarinassa, mutta kauhean vahvaa sidettä pelaajan ja virtuaali-Turren välille ei pääse syntymään. Toisaalta kehittäjät eivät ole sortuneet herkän asian kanssa mahdottomiin mauttomuuksiin. Elukalla on suurempi merkitys pelimekaniikassa, sillä hauva osaa varoittaa ympäristössä vaanivista vaaroista ja kertoa maastoon kätketyistä aarteista.

Kirvestä ja kapinaa

Toimintaroolipeleissä suuri osa ajasta kuluu taistellen, joten eheä kokonaisuus vaatii sujuvaa toimintaa täytteekseen. Kehittäjät ovat tällä kertaa kiinnittäneet taistelujärjestelmän nyansseihin kiitettävästi huomiota, vaikka se vaikuttaakin ensisilmäyksellä varsin yksinkertaisilta. Peli valitsee automaattisesti kohteen, jota voi kurmottaa miekalla, ampuma-aseilla tai magian voimalla. Jokaiselle kolmesta toiminnosta on varattu käytettäväksi yksi nappi. Aluksi toiminta koostuu pelkistetystä mättämisestä, sillä sankari osaa vain perusliikkeitä ja taikoja, mutta toiminta kehittyy hahmon mukana.

Tapetuista vihollisista irtoaa nimittäin kokemuspisteitä, joilla voi kehittää jotakin taistelun kolmesta osa-alueesta. Pidemmälle edennyt sankari osaa torjua vihollisten lyönnit ja tehdä vastaiskuja sekä viskoa entistä isompia tulipalloja. Taiat on jaettu viiteen tasoon, joista joista jokaiselle on varattu yksi paikka. Hahmo alkaa kerätä voimiaan B-nappia pohjassa pitämällä: mitä pidempään nappia pitää pohjassa, sitä korkeamman tason taian saa käyttöönsä. Magian voi kohdistaa joko yhteen kohteeseen tai ympäristöön, jolloin ne kurmottavat kaikkia tarpeeksi lähelle uskaltautuvia vihollisia. Erillisiä taikapisteitä ei ole, joten loitsuja voi viskoa niin paljon kuin ehtii.

Miekasta magiaan tai pistooliin vaihtaminen onnistuu ilman kummempia kikkailuja, joten toimintaa voi näin rikastaa oman tahtonsa mukaan eikä kyllästyminen iske helpolla. Parhaimmillaan taistelut ovat todella tyylikästä katsottavaa, kun sankari niittää aluksi kirveellä joukon rosmoja turpeeseen ja viimeistelee urotyön napsimalla viholliset tyylikkäillä kertalaukauksilla kuin paraskin lännensankari konsanaan. Lopullinen silaus viihdyttäville taisteluille saadaan niiden fyysisyyden ansiosta. Voimakkaimmat iskut lennättävät vihollisia kaaressa muhkeiden äänitehosteiden saattelemana. Onnistuneista osumista nautiskellaan hidastusten avulla rikkomatta kuitenkaan liikaa toiminnan virtausta, vaikka peli tapaa usein tyylitellä väärällä hetkellä. Hauskoina yksityiskohtina vastustajansa voi työntää alas pohjattomaan kuiluun tai runtata seinää vasten, mikäli ympäristö näin sallii.

Ympäristön interaktiivisuutta lisäämällä taisteluista olisi voinut kehittää vieläkin mielenkiintoisempia. Lisäksi yksinkertaisella kohdistusjärjestelmällä on haittapuolensa. Jos vastaan sattuu yksi isompi pahis ja hänen kätyreitänsä, voi pelaajalla olla vaikeuksia saada haluttu vihollinen tähtäimeensä. Päällimmäisenä taisteluista jää kuitenkin mieleen niiden viihdyttävyys ja sujuvuus.

Elämä kuin konvehtirasia

Fablen tunnetuin piirre on taistelujen sijaan hiekkalaatikkomainen puuhastelu virtuaalitodellisuudessa. Lupaus avoimesta maailmasta lunastetaan tällä kertaa huomattavasti onnistuneemmin. Pelaajalle tyrkytetään heti alusta lähtien valintoja, jotka vaikuttavat yllättävän paljon tuleviin tapahtumiin. Todelliset erot kahden vaihtoehdon väillä huomaa selvemmin vasta toisella läpipeluukerralla. Keskusteluihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa myöntymistä tai kieltäytymistä kummemmin, joten Mass Effectin aktiivisia vuoropuheluja tulee ikävä. Kehnohkon tarinan ja kerronnan takia useat käännekohdat jäävät turhan laimeiksi, kun hahmoihin ei ole päässyt kiintymään. Pelin kevytkenkäisyydestä johtuu, että pelaajan ei tarvitse pahemmin valintoja tehdessään tutkiskella sisintään. Sekaan mahtuu tosin joitakin onnistuneita poikkeuksia.

Erilaisten mahdollisuuksien ansiosta Fable II:sta ei lopu tekeminen kesken. Hyvän tai pahan polun valitseminen vaikuttaa myös siihen, millaisia tehtäviä voi tai kannattaa tehdä, vaikka seikkailun päätavoite pysyykin aina samana. Seikkailun aikana kannattaa keskittyä muuhunkin kuin pelkkään tylyyn suorittamiseen ja verivihollisen metsästämiseen, sillä peli ei ole tuomitseva. Teoilla on silti seurauksensa: hyväntekijän pään ympärille kehittyy lopulta enkeleiltä lainattu valorengas, kun pirullisen hahmon päätä komistavat sarvet. Sankarin olemuksella ja maineella on usein huvittavia vaikutuksia ympärillä pyöriviin ihmisiin, jotka voivat joko kerääntyä ihailemaan suurta sankaria tai juoksevat karkuun katsekontaktista.

Suurimmat valinnat muovaavat pelimaailmaa kokonaisuudessaan, sillä Albionin maisemat muuttuvat seikkailun aikana muutamaan otteeseen. Oman jälkensä historiaan voi jättää esimerkiksi ostelemalla kaikki kiinteistöt itselleen. Pääomaa kerääntyy talojen vuokrista, putiikkien tuloista ja tehtäväpalkkioista. Suoraselkäisimmät sankarit menevät töihin takomaan miekkoja, mutta arkiset minipelit käyvät nopeasti tylsiksi, joten tarmonsa suuntaa mieluummin vihollisten kurittamiseen. Tällöin palkioksi irtoaa kilisevän lisäksi myös tuiki tarpeellisia kokemuspisteitä. Rahansa voi tuhlata uusiin aseisiin, vaatteisiin tai yleiseen rietasteluun. Tehtävää siis riittää, jos haluaa saada seikkailustaan kaiken irti.

Mmm... suklaata...

Fable II:n eniten puhuttanut ominaisuus on tuki tuki kahden pelaajan yhteistyötilalle, jonka Xbox Live -osio jouduttiin leikkaamaan pois julkaisuversiosta kiireiden takia. Ominaisuus saatiin kuitenkin lisättyä julkaisupäivänä päivityksen avulla, mutta erityisen suurta vahinkoa ei sen pois jättäminen olisi aiheuttanut. Yhteistyötilassa toinen pelaaja siirtyy vierailevana hahmona seikkailua isännöivän sankarin maailmaan. Vieraileva tähti jää melkoisen statistin rooliin, sillä käytännössä hän voi vain kulkea isäntänsä mukana ja osallistua taisteluihin. Lisäksi pelaajien on pysyteltävä saman kameran seurattavana, pelattiin peliä sitten verkossa tai yhdellä konsolilla. Taisteluissa ominaisuus aiheuttaa harmaita hiuksia, kun kamera vääntäytyy etenkin ahtaissa tiloissa ihmeellisiin asentoihin. Muutenkin yhteistyötilassa menetetään rajoitusten takia huomattava osa pelin vapauden viehätyksestä.

Verkkopalvelua hyödynnetään myös muulla tavalla. Pelaaja voi nimittäin nähdä Albionissa muita samoissa maisemissa seikkailevia Xbox Live -käyttäjiä, jotka ilmestyvät pelimaailmaan leijuvina palluroina. Toteutus on hauska, vaikka vuorovaikutus rajoittuukin lähinnä kaupankäyntiin. Yksi saavutus tosin käskee pelaajia keräämään nukkeja, jotka voi haalia kasaan vain muiden pelaajien kanssa vehtaamalla. Muuten saavutukset kannustavat hyvin kokeilemaan huvittavia tempauksia, vaikka suunnittelijat eivät olekaan yltyneet erityisen villeiksi niiden suhteen.

Fable II on kaiken kaikkiaan onnistunut jatko-osa, vaikka uudet ominaisuudet eivät täysin vakuuta. Kaikille pelaajille Sir Molyneux'n tuorein tuotos ei varmastikaan kelpaa, mutta rentoa seikkailua hakeville se tarjoaa oivan levähdystauon kaiken kiireellisen vouhotuksen keskellä. Lionheadin väki on onnistunut luomaan pelimaailman, joka huokuu satumaista tunnelmaa ja lämpöä. Kehittäjien suunnittelupäätöksiä on helppo ymmärtää, sillä pelin parissa on käytännössä mahdoton turhautua. Parhaimmillaan Fable II on kuin leyvllinen parasta suklaata: se sulaa suussa rauhalliseen tahtiin, ilman kiirettä. Kun ensimmäinen pala on syöty, pistetään toinen suuhun ja sama jatkuu. Mmm...

Galleria: 

Kommentit

Loistava arvostelu! Kiitos tämän Fablemaniani kasvoi infernaalisiin atmosfääreihin ja piinaava odotus senkuin kasvaa kasvamistaan kuin finni otsassa konsanaan.

Mukavan suklainen arvostelu, mmm marabou. Huomenna viimeistään pelin pitäisi olla hyppysissä, jos ei tänä iltana tuota löydy mistään. Paria pikkuvirhettä lukuunottamatta hyvin täyteläinen arvostelu, mukavaa luettavaa.

Kerrankin unohdin kattoa lukemisen jälkeen pelin saaman numeron. Noh, piti tulla se sitten toisella kerralla tarkastamaan. Hieno arvostelu ja odotus vaan kasvaa jatkuvasti.

Hyvä arvostelu. Ei jaksa millään odottaa ensi viikkoon asti. Pitänee tyydyttää himot far cry 2:teen :)

Hyvä arvostelu. Oma CE odottaakin jo kaupassa. Huomenna pidänkin vähän omaa lomaa ja eikun pelailemaan.

God Damn!

Pakkohan se on sitten huomenissa jostain käydä jostain poimimassa. Arvostelu itsessään oli mukavan letkeää luettavaa.

Uih, mahtava arvostelu ja peli vaikuttaa tosiaan juuri sellaiselta, josta on ollut suurta pulaa. On tämä syksy kyllä länsiropejen ja räiskinnän ystävien juhlaa!

Kyllähän tämä vaikuttaa todella hyvältä paketilta näin rope-fanin silmin :) (Seuraava puoli vuotta tulee muutenkin olemaan pelejen osalta aikamoista hurmosta, kaikkea kivaa tulossa)

Harmi että boxi on Saksan reissulla vieläkin, pitäisi viimeistään tulla ensi tiistaiksi, joten kait tätä pitää päästä ennen Fallout 3:sta maistelemaan ;)

Ja kiitos hyvästä arvostelusta.

Mahtava arvostelu, ei taida tulla tänä yönä uni helpolla. Huomenna pitää käydä hakemassa paketti heti postista, kun se on tullut ja kurvata kaupan kautta (mmm... suklaata) kotiin.

Sori Paavi, poikani vei oheismateriaalista suklaat välistä :(

Jokohan pitää hakea se Boxi gigantista :/

On kyllä aika hyvä peli, jos ei olisi täytynyt mennä tänään töihin niin kyllä olisi tullut pelattua koko yö. Ja eikun jatkamaan peliä. :P

Itse istun yksin kotona ja pelaan tippa linssissä ensimmäistä osaa, on se meinaan mielestäni yksi parhaimmista viime sukupolven peleistä. Tosin samantien ostan tämänkin, kun on rahaa. Kirottu syksy, kun joka viikko tulee kiinnostava peli markkinoille, mutta mitään niistä ei pysty pelaamaan.

Hyvä arvostelu. Itse tosin pelin hankin varmaan myöhemmin, kun pitäisi se Fallout saada heti julkaisupäivänä ja Gow 2 seuraavaksi.

Voitteko suositella tätä karpaasille, joka piti KotORista ja Oblivionista, muttei perusta muista roolipeleistä?

Ja Fablea(siis ykköstä) en ole kokeillut.

Fable on aika kaukana Oblivionista. Kyseessä on puhdas konsoliroolipeli.

Fable 2 on Oblivion määränpäällä, tyylillä ja huumorintajulla. Loistava peli.

Hyvä arvostelu!
Kyllä tätä voi surutta suositella sellaiselle joka pitää Oblivionista, kunhan kuitenkin aluksi tietää mitä on tulossa.

Omasta mielestäni on tämä ainakin osoittautunut paljon mielenkiintoisemmaksi ja henkevämmäksi peliksi kuin Oblivion. Oblivion oli todella tylsä, mutta Fable 2 on hauska ja viihdyttävä. Näin ainakin omalta osaltani. Ehkä voisi sanoa, että jos piti Shivering Islesista niin pitää myös Fable 2:sta.

todella hyvä peli kaverilla pelannut monta tuntiä tätä

Todella hyvä arvostelu, ja peli on myös loistava! Alku oli kyllä melko huono, aloin jo miettimään että olisiko pitänyt Far Cry 2 ostaa, mutta kun pääsi kunnolla seikkailemaan niin peli on aivan upea.

No prkl! Kyllähän se on ostettava, mutta ehkei kuitenkaan nyt. Heti kun hinta edes jonkin verran laskee, niin... :)

Erinomainen arvostelu, pakko tuo on hakea on palkkapäivä tulee.. Ykkös osaa en koskaan päässyt kunnolla pelaamaan :-/

Välillä kyllä ihmetyttää tuo että miten pelit arvostellaan? Siis kun listassa on pure, mercenaries 2, NHL 09 (hei, eikö kaikki jo muka tiedä mitä NHL sarjan pelit on? Voin melkein vannoa että kaiken uuden voi sanoa parissa lauseessa, vaikka kyseistä en ole pelannutkaan. ;P) jne...

Siis toivoisi näkevänsä jo arvosteluja peleistä kuten Dead Space, saints row 2, fallout 3 (no ok, aika pitkä peli ja ei varmasti viitsi arvostella vasta pintaraapaisun jälkeen)

Ei sillä että nyt niinkun valittaisin. Lähinnä mainitsen/hämmästelen :)

Mutta kiitokset paljon arvostelusta tällekin! Kertoi paljon ja tekstit "mukavasti kirjoitettu"(asiallisesti) jos näin nyt voi sanoa.

Ja ihan vielä asiasta hieman poiketen, ihmettelen todella että gamespot antoi saints row 2:lle jopa 8 arvosanaks.. Itse melkeinpä antaisin 7.

Mitä videot lupasi ja miltä ne näytti ja nyt kun peliä kokeili niin .. äh. Peli mikä muistutti mieleen jotain mitä on halunnut unohtaa; eli True Crime: streets of L.A. vai mikälie säälittävä GTA kopio olikaan.

Siis ei sillä etteikö pelistä varmasti irtoaisi paljon hupia, mutta itselle koko grafiikka ja pelin olemus ja... kaikki mitä siellä kaduilla on, on vain niin äärimmäisen kuollutta. Pelkkää animaatiota. Pelkkää peliä, jos voisi sanoa. Ei luo minkäänlaista tunnelmaa realismista. Ei sillä ettäkö se olisi tarkoitus, mutta silti jotenkin koko miljöö ympäri kaupunkia vaikuttaa vaan palasilta ja laatikoilta, ei kaupungilta. Ja autot kääntyy kun junat raiteilla. Melkein paskemmin kun Godfatherissa tms. saman mallin peleissä missä autolla-ajo mallinnusta ei vain ole osattu tai jaksettu tehdä fiksuksi.

Ja moottoripyörillä saints row 2:ssa sama juttu. Kääntyy kun vaan väännät. Ei mitään fiilistä.

EHKÄ peli on tosin sitä sorttia että siihen pitää lämmetä että ne huvit alkaa sieltä aueta.. kuitenkin vasta ehti dead spacen ja fallout 3:n välissä kokeileen sitä tunnin ajan vasta. Pettymyksen kyllä kohtasin.
Mielestäni TÄLLÄ kokemuksella huonompi kun alkuperäinen saints row.

Kyllä, onhan siinä paljon uutta, mutta ei se peliä pelasta kun kontrollit ja yleinen ilmapiiri on niin helvetin arcadetönkköä että oksat pois.

Nooo, ihan hyvä olla hyllyssä senkin sortin peli mikä ei ole "niin justiisa" tai mitään mitä ottaa vakavasti.

Häröily. Se on varmaankin se sana mikä kuvais kyseistä parhaiten.

Mutta vielä itse fable 2:sta: DAMN että odotan että tuonkin saa kaupasta. Kunhan sais ensin fallout 3:n alta pois, ettei se jää täysin puolitiehen kuten oblivion silloin, kun tuli pari "parempaa" peliä ja sit unohti koko pelin jutut ja ei ole enää jaksanut jatkaa kun oli liian suuri tauko.

No juu, meni vähän rupatteluks tää touhu. Pahoittelen :D
Syytän perjantai-illan pakollista 12 päkkiä.

@ Sarkasmi TL;DR

Sellanen se ADHD on :) Arvostelun lukeminen teki tiukkaa?

Ei, koska se oli niin hyvä. Todella hienosti se on kirjotettu (siitä Paaville propsit).. Itse en malta odottaa Fablea (ja tämä nosti odotuksiani).. Toisaalta pitäis varmaan pelata FC2 ja F3 alta pois ennen tätä

Peli joka lähes laittaa minut hankkimaan Xbox360:sen. Eli, tämä peli on niitä harvoja boksipelejä mitkä kiinnostavat todella (mitkä eivät ilmeisesti PC:lle ilmesty?)

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi