Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

inFamous 2

Sony on lähtenyt rohkeasti lanseeraamaan täysin uusia nimikkeitä konsolien nykysukupolvessa. Yhdeksi onnistumiseksi voidaan ehdottomasti lukea vuonna 2009 julkaistu inFamous. Aiemmin tasoloikkagenressä kunnostautunut Sucker Punch kehitti piristävän erilaisen supersankariseikkailun, joka hurmasi muun muassa valinnanvapaudellaan ja tekemisen paljoudellaan. Onko konseptia saatu kahden vuoden aikana hiottua entistä kovempaan iskuun, vai sortuuko jatko-osa vanhan uudelleenkierrättämiseen?

Uusi uhka lähestyy

Sähköisiä supervoimia räjähdyksessä saaneen kuriiri Cole McGrathin tarina kerrataan lyhyesti aloitusvideolla. Vähintään yhtä paljon taustoja jää kuitenkin selittämättä, mikäli ensimmäinen osa ei ole tuttu. InFamous 2 jopa tunnistaa vanhan tallennuksen, mutta aiempien tekojen käytännön vaikutukset jäävät mitättömiksi. Tapahtumat käynnistyvät Empire Cityn maisemista. Eeppisyysmittari käännetään kaakkoon alkumetreillä, kun Pedoksi kutsuttu jättiläinen kylvää silmitöntä tuhoa ympärillään. Cole nousee vastustamaan liekehtivää paholaista mutta joutuu nopeasti alakynteen. Sähköinen sankari vetäytyy joukkoineen New Maraisin kaupunkiin, jonka uumenista lähdetään etsimään tehokkaampia lääkkeitä Pedon taltuttamiseksi.

Uudessakaan kohteessa elämä ei ole ruusuilla tanssimista, kun paikallinen mutanttivihaaja Bernard pitää ränsistynyttä metropolia tiukan sotilaallisessa otteessaan. New Orleansin inspiroima toimintaympäristö tarjoaa piristävän erilaiset puitteet ainaisiin New York -kopioihin verrattuna. Maisemat vaihtelevat vanhanajan kaupunkikortteleista puoliksi veden alle joutuneisiin slummikyliin sekä suuriin teollisuusalueisiin. Koko aluetta ei tälläkään kertaa päästä heti tutkimaan, vaan uudet kaupunginosat avautuvat hiljalleen tarinan edetessä.

Perusidea pysyy tuttuna ja turvallisena. Pelaaja päästetään seikkailemaan hiekkalaatikkomaiseen ympäristöön räjähdyksestä saaduilla supervoimilla varustettuna. Pidemmät välimatkat taitetaan varastettujen autojen sijaan katolta toiselle liidelleen tai sähköjohtoja pitkin luistellen. Moraalistenkin kysymysten kanssa joudutaan jälleen painimaan – ollako kaikkien rakastama supersankari vai itsekäs ilkimys, joka vähät välittää kaupunkilaisten hyvinvoinnista? Valintakohtia esiintyy aiempaa runsaammin, eikä päätöksenteko tunnu aivan yhtä mustavalkoiselta kuin viimeksi.

Pelirungon jatkojalostusta

Myös muu runko säilyy ennallaan. Kaupungissa partioi runsaasti vihamielisiä miehittäjiä, jotka tekevät Colen elämän hankalaksi. Sivutehtäviä suorittamalla kaupunginosia voi siivota vihollisista pieni alue kerrallaan. Välillä vedetään sähköjä pimeisiin kortteleihin, jotta Cole pystyy lataamaan energiavarastojaan tiukoissa taistelutilanteissa. Puuduttavat viemäreissä seikkailut korvataan vauhdikkaammilla generaattorinpuolustustehtävillä. Uutuutena vastaan tulee satunnaisia pikkutehtäviä, jotka kallistavat vaakakuppia entisestään hyvän tai pahan puolelle. Kiltti sähkösankari pelastaa viattomia kanssaihmisiä pommiuhan keskeltä, kun pahan kätyri pieksee vastaantulevat katusoittajat pois tieltään. Erilaisia tehtävätyyppejä näkisi mieluusti enemmänkin, sillä nykyiset yhden käden sormilla laskettavat variaatiot on nopeasti koettu. Keräilijöille riittää etsittävää räjähdyssirpaleista ääninauhoihin. Ääninauhat tarjoavat runsaasti taustatietoa aiemmista tapahtumista. Pääjuonen ulkopuolisia aktiviteetteja jaksaa suorittaa toistosta huolimatta, sillä kaikesta ansaitaan kokemuspisteitä tai helpotetaan elämää pienentämällä vihollistiheyttä.

Täysin nollasta supervoimiaan ei onneksi tarvitse enää kehittää. Liikkumista nopeuttava liitely on käytössä välittömästi, samoin kuin sähkökranaatit ja voimatyönnöt. Kykyjä pääsee muokkaamaan aiempaa monipuolisemmin matkan varrella. Tällä kertaa uusien voimien avaamiseksi täytyy yleisen kokemuksen nousun lisäksi suorittaa määrättyjä temppuja, mikä nostaa viimeksi taustalle jääneiden stunttien merkitystä. Uusista keksinnöistä ytimekkäästi nimetty AMP korjaa erinomaisesti ykkösosaa riivanneita lähitaisteluongelmia. Kovin monimutkaisia yhdistelmiä sähköpatukalla ei pääse suorittamaan, mutta erityisesti ennalta purkitetut lopetusliikkeet näyttävät hyviltä.

Toinen tervetullut uudistus on kyky nostaa auton kokoluokan esineitä ilmaan ja paiskoa niitä vihollisten päälle räjähdysten saattelemana. Tuhon alle jää tosin usein myös sivullisia, joten heittotaitojaan kannattaa treenata lähinnä ilkimyksenä. Hyvä vastaan paha -valinnat vaikuttavat aiempaa enemmän Colen asearsenaaliin. Tarinassa mukana seikkailevat naiset – Kuo ja Nix – edustavat karman vastakkaisia ääripäitä. Riippuen siitä kumman matkaan Cole haluaa lähteä, saadaan sähkön kaveriksi jää- tai tulivoimia.

Näyttävät puitteet

Suurimmat harppaukset eteenpäin otetaan graafisella puolella. Ei ensimmäinenkään inFamous ruma ollut, mutta pelimoottori tuntui toimivan jatkuvasti suorituskykynsä rajamailla. Vaikka vieläkään ei päästä supersulavaan kokemukseen, inFamous 2 nostaa näyttävyysrimaa kertaluokkaa korkeammalle. Huikeat piirtoetäisyydet ja kauniit maisemat saavat arvostamaan hiottua kokonaisuutta. Hahmojen kasvojenpiirteisiin panostetaan aiempaa enemmän, mikä näkyy erityisesti komeammissa välivideoissa. Vastustajien kokoluokka kasvaa loppua kohden kunnioitettaviin mittasuhteisiin, ja tappiin asti viritetyillä kyvyillä mellastaminen saa komeaa tuhoa aikaan. Fysiikanmallinnusta on jonkin verran lisätty, mutta rakennuksista sortuvat lähinnä puurakenteiset vartiotornit ja satunnaiset parvekkeet. Parkour-kiipeily ei vieläkään näytä yhtä vakuuttavalta kuin esimerkiksi Assassins Creed -sarjassa, vaikka matka talon seinää pitkin taittuukin yhtä sutjakasti.

Äänimaailmalle ei voi jakaa samanlaisia kehuja. Välivideoiden aikana bassot jytisevät mukavasti, mutta merkittävän osan peliajasta kaupungissa vallitsee lähes aavemainen hiljaisuus. Aseäänissä olisi reilusti parantamisen varaa, ja etenkin hektisempiin toimintakohtiin kaipaisi rutkasti lisää tukea myös audiopuolelta. Musiikkia käytetään turhan harvakseltaan tunnelman nostattajana. Satunnaiset sävelet kuulostavat sen verran laadukkailta, että niitä kuuntelisi mieluusti pidempäänkin. Näyttelijätyöskentely hoidetaan onneksi jälleen kunnialla, vaikka pääosan esittäjän ääni onkin matkan varrella vaihtunut.

Sähkömiehen evoluutio

Sucker Punch ei ole monien muiden tavoin tuhlannut voimavarojaan puolivillaiseen moninpeliin, sillä inFamous 2:ssa seikkaillaan puhtaasti soolona. Yhteisöllisyys ujutetaan pakettiin varsin omaperäisellä tavalla. Helppokäyttöisellä editorilla pelaajat voivat suunnitella omia tehtäviään, jotka hyväksynnän jälkeen ilmestyvät muiden pelattavaksi. Toistaiseksi mitään sykähdyttäviä yhteisötehtäviä ei pistokokeissa tullut vastaan, mutta innokkaimmille Colen faneille tällaiset työkalut takaavat lähes loputtomasti lisäsisältöä.

Infamous 2 parantaa edellisosasta miltei kaikilla osa-alueilla, mutta täydellisestä nappisuorituksesta ei voi puhua. Keskivaiheilla jatkuva vahvempien vihollisten virta alkaa puuduttaa, kun homma menee saman kaavan toistoksi – muutama pommi kohti vastustajia, minkä jälkeen kulman takana käydään lataamassa lisää virtaa. Myös sivutehtäviin toivoisi enemmän revittelyä ja vaihtelua, kun suurin osa nykytarjonnasta nähtiin jo viimeksi. Pienistä narinoista huolimatta kyseessä on kuitenkin jälleen erittäin koukuttava paketti. Lisäksi harvassa tarinavetoisessa pelissä on yhtä paljon jälleenpeluuarvoa. Toinen läpipeluukierros ilkimyksenä käynnistyikin välittömästi, kun juonenkäänteet sankarina oli koettu. Mikäli ensimmäinen osa jätti vielä toiminnannälkää, mars kauppaan.

Galleria: 

Kommentit

Ei vaan pysty enää ottamaan vakavasti sitä, et tää peli saa samat tähdet kuin viimeiset Assasin's Creedit. Ihan v....un kipeetä.
Hölmökin tajuaa et peli on niin huono et tulee myyntifloppi.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan peliä ennen tuollaisia kommentteja. Enpä ainakaan rehellisesti osaa sanoa, kumpi nyt on selkeästi parempi pelisarja - molemmat toimivat pirun hyvin tahollaan. Yhteistä näille ei ole kuin seinillä kiipeily ja avoin maailma, joten vertailut melko yhdentekeviä joka tapauksessa.

Väitän pokalla naamalla että yksinoikeusuus vaikuttaa alitajuisesti. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, koska ainakin ekassa osassa oli hauskoja koukkuja. Taisin mainita tästä jo silloin. En pysty vaan ymmärtämään miten näillä eväillä voisi myydä miljoonia pelejä,

Väitän pokalla, että yksinoikeusasiat eivät todellakaan vaikuta ainakaan meikäläisen arvioihin. Lähes 40000 gamerscorea pitäisi puhua sen puolesta, että molemmat koneet (ja etenkin niiden pelit) saavat tässä taloudessa samanarvoisen kohtelun. No, ei kaikkien tietysti ole pakko tästä tykätä - makuasioita nämäkin.

Meidän on turha vääntää tästä, myyntiluvut puhuvat puolestaan.

Onneksi arviot laadusta tehdään jatkossakin pelin sisällön perusteella - ei myyntilukujen. Mutta siinä olet oikeassa, että asiasta ei varmaan päästä samalle aaltopituudelle, joten eiköhän tämä ollut tässä. :D

Jep :)
Tunnustan olleeni impulsiivinen. Johtuu vain kovasta AC fanituksesta.

Miksi edes verrata jotain tähtiä? Tähdet ei merkkaa paljoa mitään kuitenkaan, se on vain merkki pelin yleisestä laadusta, ei siitä mikä on parempi. Mitä sitten vaikka peli saikin saman verran tähtiä? Minä viihdyin paljon paremmin InFamous pelien parissa, kuin Assassin's Creedien, mutta ei minua haittaa noiden tähtien määrä. Lue mielummin teksti ja vedä siitä johtopäätökset. :)

Myös myyntiluvut eivät meinaa mitään. Vai onko joku Lady Gaga parasta musiikkia ikinään? :D

Jos peli ei mielytä, se ei vaan mielytä!

Ja itse pelistä: Itse antaisin sille 5 tähteä, suurin vika löytyy kontrolleista: Cole tartuu kaikkeen mihin pystyy, jolloin liikkuminen eri tasoilla voi olla tahmeaa. Muuten aivan loistava jos ei jopa täydellinen elämys loppua myöten.

"Ja itse pelistä: Itse antaisin sille 5 tähteä"

Itse antaisin pelille 2 tähteä. Kokonaisuus on onneton. Pelin ns selkäydin on vaurioitunut. Pahoittelut kielikuvasta. Ei kukaan tee pelejä tällä tasolla ollakseen vain taiteellinen, tämän setin olisi tarkoitus myydä miljoonia kappaleita ja myös konsoleita. Siihenhän kaikki yksinoikeudet pohjaa.
En sano kuitenkaan sillä mielellä että olen oikeassa, tulee vain pelin kesken jättäneenä fiilis et mitkään tavoitteet ei täyty ja pidin enemmän ekasta osasta.
Tietysti voi myös sanoa että minussa on vika koska en ymmärrä. Sucker Punchin kannalta on toivottavaa että olen väärässä.

Ei peli nyt hehku yritystä taiteellisuuteen. Mutta mitä se hehkuu on yritystä tehdä loistava peli. Pelissä on todella paljon hyviä ideoita, jotka ovat toteutettu myös todella hyvin.

Pelin tekemiseen käytettiin aika paljon aikaa ja asioita tietenkin hiottiin ja tarinakin on hyvä. En näe tätä "rahastus" väitettä pelissä. Onhan viholliset ja kaupunki hieman "tyypillisiä" ja mielikuvituksettomia, mutta se ei sano että peli olisi tehty raha silmissä.

Assassin's Creedejä julkaistaan melkein joka vuosi, joten jos joku tuoksuu rahastukselta, se peli näistä kahdesta. Sanon vain, vaikka selvästi onkin hyvä peli-sarja... ainakin vielä.

Eli demon ongelmat on tosiaan kokoversiossakin läsnä: aavemaisen hiljainen kaupunki, yhden käden sormilla laskettava määrä sivutehtäviä, idioottimaiset fysiikat (ei ragdolleja, hajoavat parvekkeet sun muut katoavat mystisesti ilmaan...), tönkkö kiipeily (vertaa vaikka AC:hen tai Unchartediin); Cole näyttää joltain Sly Cooperilta juostessaan pyykkinarulla vai millä lie... En ymmärrä näitä 90 pisteen arvosanoja maailmalla.

Minäkin pidän enemmän Assassin's Creedeistä, vaikkei näitä pelisarjoja voi edes verrata. Mutta AC tekee kaiken kuitenkin paremmin (avoin maailma, kiipeily, jopa ääninäyttelynkin).

Noh, ostan tämän sitten Zavvista, kun irtoaa 22 eurolla.

Itse olisin ollut ankarampi arvostelussa koska peli ei laajenna ykkösen ominaisuuksia paljoakaan. Esim. vaikka arvostelussa väitetään että kykyjä päivitetään niin niitä oikeasti ostetaan ja ei pienintäkään mainintaa siitä että ovatko ne edes hyviä plus vielä se että osa "uusista" kyvyistä on ensimmäisestä osasta jotka hankitaan uudestaan.

Itse en taas ymmärrä miksi ihmiset kehuvat AssAssIns Creediä sillä se vasta älyttömän helppo peli vasta onkin.

"Itse en taas ymmärrä miksi ihmiset kehuvat AssAssIns Creediä sillä se vasta älyttömän helppo peli vasta onkin."

Siinä sarjassa oli kehityssuunta ekan ja toisen osan välissä kuitenkin oikea. Ensimmäisessä osassa selvästi vähän harjoitellaan vielä, mutta toinen osa nousee aivan uudelle tasolle. Brotherhood on kieltämättä vähän lisäosan tapainen, mutta se taitaakin olla käsistä lähtenyt lisäosa.
Ehkä toi mun 2 tähteä on turhan tyly Infamoukselle, mutta on vaikea sanoa totuutta kun pelistä jää niin vahvasti ristiriitainen tunne. Jotenkin komppaan esim Edgen arviota jossa todetaan pelin olevan puolesta välistä eteenpäin fiasko.Vastalauseiden myrskyhän siitä tulee, mutta minkäs teet.

Henkilökohtaisesti ensimmäinen InFamous oli minusta täydellinen "super sankari" peli. Joten se ei juurikaan haitannut kun kakkonen oli sitä ja enemmän. Mutta hei, henkilökohtaisesti en pitänyt Halo 2 & 3 vaikka ihmiset sanovatkin että pelit ovat jumalan lahjoja maailmalle. Ei kaikista asioista voi olla samaa mieltä muiden kanssa.

InFamous on loistava peli, mutta kaikki eivät tietenkään ole samaa mieltä. Jos pelissä alkaa joku ärsyttämään, alkaa pelaaja katsoa sitä äärimmäisen negatiivisestä vinkkelistä ja virheet vain korostuvat.

Makuasioista ei kannata kiistellä kovin kiivastii. Toinen tykkää happamasta ja toinen makeasta.

Minusta arvostelu on asiallinen.

Tuo Colen tarttuminen kaikkeen tiputtaa juuri ykkösosan pelattavuutta. Välillä aiheuttaa turhautumista. Hyppään katolta alas, Cole tarttuu joka ikkunan karmiin, parvekkeeseen, putkeen jne... Lisäksi Cole liikkuu automaagisesti sivuttaissuunassa että saa tartuttua. Tämä aiheuttaa turhautumista kun on tilanne että pitäisi päästä alas turvaan vihollisilta matalamman talon katolta. Kuolema korjaa ennen alaspääsyä.

Kaipa tuo automaattinen tarttuminen on pelin helpottamista, mutta joku raja nyt sentään.

Ykkösen pelanneena (ja siitä pitäneenä), ja tämän arvostelun lukeneena, pitää tämä peli kyllä hommata. Muuten hakisin samantien kaupasta, mutta pelihyllyn avaamattomat pelit siirtää tämän tason tekeleet kohdallani alelaari peleiksi.

Ja nuo arvosanat on aina vaikea juttu. Yhdelle pelille niitä pitäisi olla yhtä monta kuin on pelaajiakin. Arvostelija kuitenkin antaa vain sen yhden. No onneksi on se teksti siinä arvosanan edessä. ;) itseasiassa foorumilta löytää varsin hyviä ketjuja, joissa jatkaa keskustelua arvostelujen arvosanoista, jos on tarvetta paneutua asiaan syvällisemmin tai yleisellä tasolla. Vink. Vink.

En henkilökohtaisesti käsitä jwp:n kaltaisia kitisijöitä. Jos et pidä InFamouksesta painu muualle täältä, kantasi tuli selväksi ja jankkaamisesi kuulostaa lapselliselta. Ja itseäni ei tosiaan edes kiinnosta AC:n ylistyksesi, turhaa edes yrität käännyttää muita ja osoittaa olevasi tekopyhä feikkiprofeetta. En ymmärrä miten et ymmärrä, että jokainen ihminen on omanlaisensa kokonaisuus joka pitää eri asioista eri tavalla. Turhaa latistat IF:ää ja nostat AC:ta kun, on selvää, ettei sinun mielipteesi ole kuitenkaan ainoa oikea. Ja mihin edes vertauksesi perustuu kun pelit ovat kuin toiselta planeetalta toisiinsa verrattuna.

Kiitokset kuitenkin hienosta arvostelusta, mielestäni peli on 4 tähden väärti; se ei muuta pelikaavaa paljoakaan, mutta kehittyy kuitenkin jokaisella osa-alueella riittävästi.

"En henkilökohtaisesti käsitä jwp:n kaltaisia kitisijöitä. Jos et pidä InFamouksesta painu muualle täältä, kantasi tuli selväksi ja jankkaamisesi kuulostaa lapselliselta."

Perustelin kantani. Ja yhtä voimakkaasti, ellet voimakkaammin kitiset itse. Uskallan kuitenkin ilmaista mielipiteeni, vaikka se ei edusta yhteistä hyminää.
Loukkasinko sinua henkilökohtaisesti jotenkin, kun koitat selvästi loukata minua henkilökohtaisesti?

Nojoo, saahan sitä sanoo jos peli ei maistu. Mutta tietenkin asian voi ilmaista paremmin. :)

Joskus peli kuitenkin kuohaduttaa tunteita ja pitää vaan päästä jonnekkin laukomaan. Helpottaa huomattavasti kun saa purkaa tuntojaan internetissä. Mutta kuten sanoin, sen voi sanoa sillein hienotunteisesti.

Onhan tuo nyt naurettavaa että jwpeetä täälä sanotaan lapselliseksi. Hän on esittänyt asiallisesti mielipiteensä ja synnyttänyt keskustelua. Jos kaikki olisivat täällä samaa mieltä, eihän keskusteluista tulisi yhtään mitään. Kyllä väitellä saa, ja olla erimieltä, eikä sitä tarvi sanoa heti kitinäksi.
Itse voisin antaa tälle 3-4 tähteä

Hyvä arvostelu. =)

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi