inFamous 2

Olen fanaattinen Sucker Punchin kannattaja mutta pyrin silti kirjoittamaan puolueettoman arvostelun.

-----

inFamous 2 seuraa Cole MacGrathia, joka ensimmäisessä osassa muuttui sähköiseksi supersankariksi 'Raysphere'-nimisen laitteen myötä. Jatko-osa jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa jäi: Suuri uhka, hirviö nimeltä Beast uhkaa ensimmäisen osan kaupunkia, Empire Cityä. Peli alkaa Colen ja Beastin taistelulla, joka sai minut heti koukkuun. Taistelu kuitenkin päättyy Colen tappioon.

Tappion myötä Cole, hänen paras ystävänsä Zeke ja NSA-agentti Kuo lähtevät laivalla New Marais nimiseen kaupunkiin etsimään Tohtori Wolfea, jolla on keino tehdä Colesta tarpeeksi vahva päihittämään Beastin. Tullessaan kaupunkiin he huomaavat, että koko kaupunkia valvoo Colen tapaisia mutantteja vihaava ja puhdasta ihmis-rotua kunnioittava Militia-ryhmä ja heidän oma "Aatunsa" Joseph Bertrand.

New Marais perustuu tietyiltä osin New Orleansiin ja on todella upea kaupunki ja selvästi parempi kuin ensimmäisen osan tylsä ja harmaa Empire City. Varsinkin tuo 'harmaa'-aspekti on totaalisesti poissa, koska pelin värimaailmassa on menty enemmän sarjakuvamaiseen väreihin. New Marais on todella monipuolinen maisemiltaan: Neon-kylttien valaisemasta keskikaupungista tulvivaan slummiin, vanhasta kaupungista teollisuus alueelle.

Pelin pääjuoni on todella mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen. Tarinasta löytyy monia käänteitä ja shookeeraavia yllätyksiä. Pelin varrella Cole kohtaa mielenkiintoisia persoonia kuten sadistisen, napalmia käyttävän mutantti-naisen nimeltä Nix.

Pelistä löytyy erittäin upea karma-systeemi. Ensimmäisen osan tavoin Colen teot vaikuttavat siihen miten kaupunkilaiset suhtautuvat häneen. Peli voi päättyä kahdella eri tavoin riipuen valinnoistasi. Karmaan vaikuttavat teot eivät ole niin mustavalkoisia kuin ensimmäisessä osassa. Eli pelissä ei ole enää niitä kohtauksia missä pitää valita, että pelastanko ihmiset palavasta talosta vai heitänkö tulen sekaan myös kissanpentuja. Colesta voi siis tulla kaupungin pelastava enkeli tai vain itseään ajatteleva, kaupungin vielä suurempaan rappioon ajava paskiainen. Karma vaikuttaa myös siihen kumman naisen puolella Cole on; Nixin vai Kuon.

Pelin mekaniikat ovat tuttua huttua ensimmäistä osaa pelanneelle. Pelin päämekaniikka on siis kolmannen persoonan taistelua erillaisin sähkövoimin. Colen arsenaalista löytyy perus-salamoita, sähkökranatteja ja raketteja. Cole oppii myös voimakkaampia ioni-voimia. Ensimmäisessä osassa kokemuspisteillä päivitettiin voimia mutta tässä osassa kokemuspisteillä avataan uusia, muokattuja versioita perus-voimista. Tämä erittäin hyvin toimiva systeemi antaa pelaajalle vapauden valita omaan pelityyliin sopivimmat voimat. Yhdellä pelikertaa ei voi avata kaikkia voimia, koska osa voimista on joko hyvis- tai pahis-sidonnaisia.

Itse taistelu toimii hyvin. Eri hyökkäykset/aseet on sijoitettu loistavasti ohjainkontrolleihin ja hetken pelaamisen jälkeen löytyy taistelu jo selkärangasta. Cole pystyy helposti, ehkä vähän liiankin helposti, hakeutumaan suojaan ja sieltä kurmottamaan vihollisia. Mutta, koska hommaa ei ole haluttu tehdä liian helpoksi viholliset ovat todella agressiivisia ja yrittävät koko ajan koukata Colen selustaan. Luodit tappavat Colen nopeasti ja viholliset tarvitsevat suhteellisen paljon iskua kuollakseen. Tämä on tietenkin teknisesti järkevää mutta Cole on supersankari ja tuo superius karisee hetkessä pois. Kun Cole käyttää voimiaan se verottaa sähkömittaria ja kun sähkö loppuu ei voimia voi enää käyttää ja Colen täytyy imeä lisää sähköä sähkölähteestä. Tämä tuo taisteluun strategisen elementin, koska voimakkaimpia ja eniten sähköä vieviä voimia ei kannata käyttää koko ajan.

Cole käyttää myös Zeken kehittäämää AMP:ia, tietynlaista metalliasetta, jonka kautta Cole johtaa sähköä ja mätkii vihollisia lähietäisyydellä. AMP tulee todella hyödylliseksi varsinkin tietynlaisia suohirviöitä vastaan.

Toinen pelin mekaniikka on Colen kiipeily ja liikkumistaidot. Cole kiipeilee talojen seiniä kuin apinamies, liitää ilmoja pitkin käyttämällä yhtä voimaansa ja liukuu sähkövaijereita pitkin huimaa vauhtia. Kaikkia näitä kolmea taitoa yhdistämällä liikkuminen on helppoa ja mukavaa. Ainoastaan korkeiden talojen kohdalla kiipeäminen käy tylsistyttäväksi, koska se ei kostuu muusta kuin X:n rämpyttämisestä. Kiipeilyssä, kuten myös muussa liikkumisessa ja taistelussa kamera ei aina pysy perässä ja varsinkin vaikeissa taisteluissa tämä voi koitua kohtaloksi ja ärsyttää suunnattomasti.

Moninpeliä pelistä ei löydy ja eikä sitä kaipaakkaan. Moninpelin korvaa LittleBigPlanet:mainen tehtävänluonti-editori, jolla voi tehdä monenlaisia tehtäviä ja jakaa ne sitten verkossa. Tehtävien rakentaminen on helppoa. Tehtävistä voi tehdä yksinkertaisia pelkkiä taisteluita sisältävän tai parhaimpien tekijöiden käsista voi syntyä mestariteoksia, jotka hämmästyttävät suunnattomasti.

Jos kirjoittaisin tätä arvostelua fanitus-lasit päässä olisi arvosana helposti viisi tähteä mutta kriitikkona on minun pakko huomioida virheitä ja heikkouksia( kuten kameraongelmat), joita ei viiden tähden pelistä voi löytyä.

Kirjaudu kommentoidaksesi