Ubisoftin haamujengi palaa pitkäksi venyneen tauon jälkeen parrasvaloihin. Ghost Recon: Future Soldierin piti alun perin ilmestyä jo vuonna 2010, mutta julkaisijan Splinter Cell: Convictionin tapaan lukuisat viivästykset seurasivat toisiaan. Konsoliversioiden kehitystyöhön osallistui lopulta peräti kolme eri tiimiä, ja valmis tuotos näyttää melko lailla erilaiselta kuin ensimmäisissä trailereissa. Onneksi tekijöiden uurastus ja fanien kärsivällisyys palkitaan, sillä tuorein osa tarjoaa erittäin maukkaan räiskintäpaketin niin yksin- kuin moninpelaajille.

Musta huominen

Lähitulevaisuuteen sijoittuva kampanja alkaa ryminällä, kun rutiinitehtävältä vaikuttanut Nicaraguan keikka menee pahoin pieleen. Henkien menetyksiltä ei vältytä, minkä seurauksena pahojen poikien metsästys muuttuu henkilökohtaiseksi. Neljästä haamusta koostuva iskujoukko maksaa kalavelkoja takaisin ympäri maailmaa. Kentissä nähdään kiitettävästi vaihtelua, kun Zambian paahtavan auringon alta suunnataan Venäjän hyytävän kylmiin oloihin tai suomalaista havumetsää muistuttaviin maisemiin. Suurin osa räiskinnästä tapahtuu päiväsaikaan, mutta ilman hälytyksiä hoidettavat yökomennukset tarjoavat omat jännitysmomenttinsa.

Ryhmän työskentelyä erityisesti kirkkaassa auringonpaisteessa helpottaa uusi häiveteknologia, joka muuttaa kantajansa lähes näkymättömäksi. Tosin rivakammat liikkeet saavat prototyyppiasteella olevan puvun helposti reistailemaan, joten rauhallinen eteneminen on monin tavoin suositeltavaa. Hengissä pysymistä helpottaa ympäristön huolellinen luotaaminen ennen tilanteeseen säntäämistä. Avuksi annetaan kauko-ohjattava UAV-robotti, joka pystyy tarkkailemaan maastoa yläilmoista sekä etenemään huomaamattomasti maan pinnalla. Teknologiafriikeille luvassa on muutoinkin kissanpäivät, sillä useimmissa kentissä esitellään aina jokin uutuushärveli urakkaa helpottamaan. Laitteiden käyttö on lähes poikkeuksetta tehty riittävän yksinkertaiseksi, jotta ne eivät jää pelkästään koristeiksi. Samaa ei aina voinut sanoa edeltävien Advanced Warfightereiden repertuaarista.

Kokonaisuutena pitkähkö kampanja petraa aiemmista osista huomattavasti. Tosin juoni jää jälleen lupaavista lähtökohdistaan huolimatta varsin turhanpäiväiseksi, kuten Tom Clancyn nimeä kantavilla peleillä on tapana. Nykytrendin mukaisesti eteneminen tiivistetään selkeämmin putkeen samalla, kun toimintaa höystetään jonkin verran skriptatuilla kohtauksilla. Sarjalle ominainen taktisuus onnistutaan silti säilyttämään. Kentissä vuorotellaan sopivassa suhteessa hiippailun, lyhyiden kohtaamisten ja täysmittaisen sodan välillä.

Tiimi kasassa

Merkittävän osansa soolopelaamisen mielekkyyteen tuo hienosti toimiva oman joukkueen tekoäly. Koneen ohjastamaa trioa ei joudu käskyttämään vanhaan malliin, vaan kaverit hoitavat tonttinsa varsin mallikkaasti ilmankin. Komentoja jaetaan lähinnä synkronoitujen tappojen yhteydessä. Ominaisuus mahdollistaa neljän vastustajan hiljaisen neutraloimisen samanaikaisesti. Viholliset merkataan etukäteen esimerkiksi UAV:n infrapunakameraa hyödyntämällä. Esivalmisteluiden jälkeen kaikki hoitelevat kohteensa pelaajan käskystä – tehokasta, helppoa ja aina yhtä tyydyttävää. Ajoittain jopa tuntuu, että kaverit käyttävät kepulikonsteja toimissaan: kaukaistenkin kohteiden merkkaamisen jälkeen puhdas ampumislinja löytyy epäilyttävän nopeasti. Tosin mieluummin näin päin kuin ylimääräiset vahinkohälytykset tekoälyn toilailuiden seurauksena. Tasoituksena viholliset havainnoivat välillä yliluonnollisen tehokkaasti pelaajan liikkeet häivepuvusta huolimatta. Varsinaisessa taistelussa vastustajat toimivat loogisesti pysytellen suojassa ja yrittäen satunnaisesti kiertää selustaan.

Ehkäpä hienoimpana ominaisuutena koko tarinan pystyy tahkoamaan läpi neljän hengen porukalla. Yksinkertaisen toimiva merkkausmekaniikka johtaa jo automaattisesti syvällisempään yhteistyökokemukseen kuin useimmissa perusräiskinnöissä. Terroristin sijainnin voi osoittaa napin painalluksella koko muulle porukalle tai asettaa ensisijaiseksi kohteeksi. Synkronoidut tapot onnistuvat vähintään yhtä vaivattomasti kuin yksinpelissä, mutta tuntuvat palkitsevimmilta. Ilahduttavasti oikeutta päästään jakamaan lisäksi samalta sohvalta jaetun ruudun avulla. Tiimipelaamista harrastetaan myös erillisessä Guerilla-moodissa, jossa puolustaudutaan vihollisaaltoja vastaan. Erien välissä ostellaan tehokkaampaa aseistusta ja tulitukea, kuten ilmaiskuja. Vaikka sissisotiminen tarjoaa mukavaa lisäsisältöä, jää se auttamatta koukuttavamman kimppakampanjan varjoon.

Perinteistä nettipeliäkään ei unohdeta. Vastapuolesta otetaan mittaa kuuden hengen tiimeissä neljässä eri pelimuodossa. Kaikkia yhdistää selkeä tavoitteellisuus, sillä mukana ei ole lainkaan normaalia tappomatsivaihtoehtoa. Kolmessa variaatiossa aloituskynnystä madalletaan antamalla mahdollisuus syntyä kuolon korjatessa uudelleen kentälle. Joukkueet puolustajiin ja hyökkääjiin jakavassa Siegessä hengenlähtö sen sijaan tarkoittaa välitöntä siirtymistä katsomon puolelle. Hektisiin nykyräiskintöihin tottuneille Ghost Recon: Future Soldierin kärsivällisyyttä ja tiivistä yhteistyötä vaativa moninpeli jakaa varmasti kylmiä suihkuja ensimmäisten iltojen aikana.

Hahmoluokkia on kolme erilaista: tarkka-ampumiseen panostava tiedustelija, raskaampiin konekivääreihin keskittyvä jääkäri sekä teknisiä härveleitä hyväkseen käyttävä insinööri. Perusvaihtoehtojen määrä ei kuulosta paljolta, mutta vahinko otetaan takaisin erittäin laajoissa kustomointimahdollisuuksissa. Esimerkiksi aseisiin pystyy vaihtamaan perinteisten tähtäinten ja vaimentimien lisäksi huiman määrän muitakin osia perästä ja liipaisimesta lähtien. Tasojen nousun yhteydessä joutuu toisinaan valitsemaan kahdesta apuvälineestä, eikä toista saa ilman hahmon resetointia lainkaan käyttöön. Kaiken kaikkiaan nettipeli tarjoaa harvinaisen syvällisen kokemuksen, jonka parissa vierähtää helposti lukemattomia tunteja. Pienenä miinuspuolena karttoja näkisi mielellään enemmänkin, sillä levyllä tulee mukana ainoastaan kymmenkunta ympäristöä.

Nappiosuma

Pitkä kehitysaika näkyy aavistuksen vanhentuneessa ulkoasussa. Kampanjan yleisilme jää suurin piirtein callofdutyjen tasolle tarjoamatta kuitenkaan samankaltaista supersulavuutta. Tilannetta paikataan vauhdikkaalla kameratyöskentelyllä, minkä seurauksena maailma näyttää riittävän elävältä. Lisäksi ylimääräinen informaatio esitetään varsin tyylikkäästi heijastamalla tekstejä esimerkiksi rakennusten seiniin. Moninpelissä graafista loistoa tiputetaan piirun verran alaspäin. Mistään susirumasta tapauksesta ei nettikarkeloidenkaan kohdalla voi silti puhua. Audiopuolella tuotantoarvot ovat kohdallaan niin ammattitaitoisen ääninäyttelyn kuin musiikinkin osalta.

Kontrollit sopivat käteen huomattavasti paremmin kuin edeltäjissään. Haamut ovat tainneet käydä ottamassa oppitunteja Sam Fisheriltä, sillä hahmon ohjastaminen tuntuu hyvin samankaltaiselta kuin Splinter Cell: Convictionissa – eli erinomaisen mainiolta. Sen sijaan ”Better With Kinect” -lausahdus kotelossa osoittautuu jälleen harhaanjohtavaksi. Liiketunnistusta tyrkytetään miltei väkipakolla aseiden kustomoinnissa, kun samat valikkokikkailut hoituvat monin verroin vaivattomammin ohjaimella. Kinect-tuki kannattaa kytkeä heti ensimmäisellä käynnistyskerralla pois päältä.

Kokonaisuutena Ubisoftin työmyyrät ovat tehneet viilauksia juuri oikeisiin osa-alueisiin viemättä toteutusta kuitenkaan liiaksi Hollywood-rymistelyiden suuntaan. Mainion kampanjan lisäksi etenkin vanhan koulukunnan moninpeliräiskijät saanevat vihdoin henkisen jatkajan viime vuosina sukeltaneelle Socom-sarjalle. Parannettavaakin toki löytyy jatkoa ajatellen: erityisesti vihollisten tekoäly kaipaa viilausta, ja olisihan se mukavaa saada kirjailijan nimeä kantavaan peliin edes etäisesti mieleenpainuva juoni. Pikkuseikoista huolimatta Ghost Recon: Future Soldier nousee kevyesti sarjan parhaaksi peliksi.