Seuraavan sukupolven ruhtinaat ovat käyneet taistoon. Monien mielestä voittaja on jo selvillä. Puhtaasti ennakkotilausten perusteella idästä tervehtivä Sonyn suku on voittanut mielet syövyttävällä propagandallaan rahvaan puolellensa. Lännen oma jätti, klaani Microsoft, on julistanut puolestaan uuden maailmanjärjestyksen alkaneeksi – monien harmiksi.  

Todellinen taistelu käydään tosin kaukana kiltataloista, eivätkä siihen osallistu sotasaaliin lopulta saavat ruhtinaat vaan tavan rivisotilaat. Kosteiden rämeiden ja tunkkaisten olohuoneiden arvottomat pelaajat, joiden aseina ovat tulevien konsoleiden uudistetut ohjaimet.

Microsoftin ylväs alikersantti ja koko kansan suosikki, J. Pikkarainen, käy taistoon suurta pahuutta, Sonyn vänrikin natsat valehtelemalla saanutta Waluigia vastaan. Kumpi voittaa? Ken on komeampi? Ja missä on Selänne?

Xbox One:

P: Kun on 28 vuotta ravistellut miesten vessassa vähän isompaa vartta, tarvitaan myös padissa kunnolla tarttumapintaa. Microsoftin kookkaampi ohjain on itselleni ollut aina Sonyn vastaavaa istuvampi ja jämäkämpi, mutta nyt suunnittelussa on menty aavistuksen kompaktimpaan suuntaan. Kokemukseni mukaan ohjain on edelleen kilpailijaa hivenen isompi ja kookkaampi, mutta ero ei enää ole aivan niin huomattava.

Fyysisessä muotoilussa ehkä isoin ero edelliseen tulee akkukotelon lanaamisesta. Ulkonevan säiliön sijaan virtalähde (=AA-paristot) on nyt sullottu syvemmälle kuoreen, jolloin selkämys on yhtä litteä kuin Waluigin mielikuvitus. Henkilökohtaisesti muutos on melko suuri, sillä itselläni on ollut tapana lepuuttaa sormia luonnollisesti joko kotelon päällä tai sen viereen jäävissä kolosissa. Syynähän toimenpiteeseen kuulemma oli ohjaimen parempi tasapainotus.

Ohjaimeen sullotuista lukuisista uudistuksista oikeastaan toinen pikatestissä merkillepantava lisäys on liipaisimien tärinä. Forza 5:ta pelatessa ja jokusissa esittelyvideoissa saatu tuntuma on kieltämättä erinomainen lisä, joka voi parhaimmillaan tuoda touhuun todella paljon tunnelmaa. Voin jo melkein kuvitella sitä miehistä euforiaa, kun Battlefield 4:n taisteluhelikopterin konetykit pistetään huutamaan kuolemaa ja kuumaa lyijyä. Vaan melkein samaan hengenvetoon täytyy myöntää, ettei värinä välttämättä jaksa ihastuttaa enää alkuvillityksen jälkeen.

Muutoinhan padi on monin paikoin kovin tuttu ja turvallinen. Aavistuksen sulavammin liikkuviin tatteihin pistetyt gripit tuntuivat mallikkailta, mutta todellista kisakestävyyttä näiden suhteen ei vielä ennätetty ottaa. Nykyboksin aneemisia tappeja ei tosin jää enää kaipaamaan. D-Pad siirtyy niin ikään muotoilultaan järkevämmäksi, kun yhden kiinteän möhkäleen sijaan omiin ilmansuuntiin osoittavien painikkeiden tuntuma on huomattavasti tarkempi. Itse en tosin ristiohjaimeen ole koskenut juuri koskaan, joten olen jäävi sen syvemmistä nyansseista kommentoimaan. Olkainnapit naksuvat omaan korvaan ikävästi ja muiden näppäinten – lähinnä entisen selectin ja startin – siirtely jää lähinnä kosmeettiseksi. Etumukseen lisättyä infrapunalediä ei päässyt konkreettisesti testaamaan, mutta edustajan puheiden mukaan Kinect tunnistaa sen avulla ohjainta pitelevän pelaajan. Toisin sanoen isommalla porukalla pelatessa gamertagi vaihtuu sitä mukaa oikeaan, kun ohjain kiertää henkilöltä toiselle.

Kokonaisuudessaan muutokset ovat ensituntumalta positiivisia – jopa akkukotelon puute – mutta todellisen tuntumanhan ohjaimesta saa lopulta vasta pidempien käyttöaikojen jälkeen.

W: Vaikka Xbox-perheen molemmat konsolit ovatkin hyllyssä piipahtaneet, en ole vielä toistaiseksi saanut hakattua Microsoftin paljon kehuttua ohjainta selkärankaani. Olihan Xbox 360:n kontrolleri kaikin puolin mallikas, mutta tuhansien pelituntien jälkeen DualShock on muotoutunut tahtoni jatkeeksi täydellisen muotoilun ansiosta. Siksi tervehdinkin ilolla Xbox Onen tuoretta ohjainta, jonka muotoilu ja tuntuma on enemmän kilpailijaleirin edustajan kaltainen kuin esi-isiensä perillinen.

Liipaisimiin ängetyt tärinät antavat mahdollisuuden kokonaan uudenlaisen palautteen antamiselle, jonka ansiosta demossa esitellyt konekiväärit sekä jarrutukset saivat melkoista lisäpotkua. Toinen radikaalihko päivitys on tehty ristiohjaimeen, jonka vanha pallomainen muoto on vihdoin ja viimein historiaa. Uusi D-pad tarjoaa mahdollisuuden pelata taistelupelejä Microsoftin alustalla. Eihän siinä mennytkään kuin vuosikymmen.

Ohjain on kaikin puolin passeli kouraan, siitä pitävät huolen mukavat kahvat. Niinhän sitä sanotaan naisistakin, että jotain pitää olla, mistä pitää kiinni – sama pätee padiin. Muut hienovaraiset muutokset eivät muutaman minuutin testillä tunnu juuri miltään, mutta vuosien kuluessa pienistä puroista kasvaa melkoinen valtameri. Vielä kun nimeäisivät näppäimet järkevästi, voisi vaikka harkita nostavansa Microsoftin luomuksen DualShockin vakavaksi kilpailijaksi.

PlayStation 4:

W: Jeesus tulee vain kerran, PlayStation vähintään neljästi. Sonyn kolmannen kotikonsolin kohdalla peloteltiin fundamentalisteja jonkinlaisella bumerangilla, mutta onneksi nipponilaiset ymmärsivät lopulta pidättäytyä täydellisyydessä. Miksi korjata sellaista, joka ei ole rikki?

Tärkeimpänä asiana tuore ohjain tuntuu tutulta ja turvalliselta, vaikka moni asia onkin muuttunut. Näppäinten ja ainoalle täyspäiselle paikalle sijoitetun D-padin välissä sijaitseva kosketuslevy on muutoksista oleellisin. Näppärästi pelaajan sormien ulottuvissa olevalle ruudulle voi sijoittaa monia ”pikanäppäimiä”, joilla pelikokemuksesta on mahdollista luoda entistäkin syvällisempi. Toivottavasti loputtomat valikkohelvetit sekä usean painikkeen yhdistelmäkombinaatiot ovat Sonyn jumalaisella konsolilla historiaa – mahtaa boksisteja harmittaa. No joo, onhan niillä Kinect, jolla mahdoton muuttuu mahdolliseksi.

Liiketunnistuspelaamisen lyömisen sijasta palataan takaisin ohjaimeen. Kosketuspaneelia lukuun ottamatta muutokset tuntuvat lähinnä kosmeettisilta. Tatit ovat saaneet pienet syvennykset, jotta sormet eivät lipsuisi liian herkästi. Eipä vanhallakaan ohjaimella ole kummoista ongelmaa aiheen tiimoilta ollut, mutta uudistus on yhtä kaikki tervetullut. Start- ja Select-painikkeiden korvaaminen Share- ja Options-näppäimillä ei sinällään aiheuta reaktiota, mutta antaa ajan näyttää minkälaista lisäarvoa niiden avulla voidaan tuoda. Entistä tarkemmat liipaisimet sen sijaan vakuuttivat tarkalla tuntumallaan.

Kuten Xbox Onen ohjaimen tapauksessa, myös PlayStation 4:n padi on kokenut lähinnä kevyttä evoluutiota edellisestä inkarnaatiosta. Kosketuspaneeli vaikuttaa luontevasti sijoitetulta ja uusia mahdollisuuksia tarjoavalta, mutta vasta hama tulevaisuus näyttää sen todellisen merkityksen. Eihän Wii U:n tablettiakaan ole juuri onnistuttu vielä hyödyntämään, joten kosketusruudun käytön luonteva sisällyttäminen muuhun pelikokemukseen lienee vaikeaa. Kokonaisuutena Sonyn suunnitteluosasto ansaitsee kiitosta konservatiivisuudestaan. Ensituntumalta tuoreen pleikkarin padi vaikuttaa kilpailijaansa miellyttävämmältä – joskin pääasiassa tunnesiteen takia. Konsolisotalasit unohtamalla kummatkin firmat tuntuvat onnistuneen ohjaimen kehittämisessä.

P: Tovin kestäneen mietinnän jälkeen PlayStationin uudesta ohjaimesta ei oikeastaan jäänyt mieleen muuta kuin Touchpad. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseessä olisi varsin mitätön möhkäle – mitä se on – vaan ennemminkin sitä, ettei ohjain ole yksinkertaisesti juuri muuttunut aiemmasta. Tämä ei välttämättä ole huono asia. Toki kannattaa muistaa, että DualShockien parissa viettämäni aika on jäänyt hyvin vähäiseksi verrattuna Microsoftin kapulaan.

Muotoilultaan padi on muuttunut kuitenkin aavistuksen. Gripit taipuvat oman muistikuvan mukaan aavistuksen enemmän sisäänpäin muistuttaen enemmän U-kirjainta kuin aiemmin. Itselleni otteessa padiin on jotain outoa, mutta en osaa selventää sitä sen tarkemmin. Luultavasti kyse on vain tottumiskysymyksestä, mikä juontaa pienikokoisen ohjaimen sopivuudesta miehisiin kätösiini. Liipaisimien pitävyys on aiempaa parempi mutta ei missään nimessä hyvä. Ne on sijoitettu myös ”syvemmälle” ohjaimeen. Tattien pitävyyttä on parannettu lisäämällä keskukseen pieni syvennys.

Ohjaimeen integroitu Move jäi täysin kokematta, mutta etuosan keskuksen lähes kokonaisuudessaan vievä Touchpad herätti kyllä vankkumattoman ihailuni. Moninpeliräiskintä Warframea pelatessa kosketuslevyyn sijoitetut erikoisliikkeet aktivoituvat luonnollisesti ja ennen kaikkea nopeasti hipaisemalla tattien yläpuolella olevaa pintaa peukalolla. Toteutus on äärimmäisen intuitiivinen ja jättää parhaimmillaan muun muassa olkanäppäinten taakse piilotetut kykytoiminnot kokonaan historiaan.