Soulcalibur 3

Soul Calibur 3, vain ja ainoastaan PlayStationille. Soul Calibur 2 oli monien, monien pelaajien herkkua, mutta kolmonen taas jää yhden kyseisen konsolin omistajien iloksi. Säälin niitä jotka eivät tätä koskaan ole pystyneet pelaamaan.

Soul Calibur 3 on nopea tempoinen, ihanan väkivaltainen taistelupeli. Miekkailu taisteluitahan nämä ovat, mutta väkivaltaa kumminkin.

Jos pitäisi lähteä kertomaan Soul Calibur 3:n tarjonnasta, juttua riittäisi vielä seuraavaankin päivään. Kun nimittäin avataan yksinpelaajan tilat, silmät ovat pullistua ulos. Tarina tila, strategiapeli-henkinen tila, mini tehtäviä, Arcademainen 8-tason peli, galleria ja oman hahmon luominen?! Näinkö paljon ollaan panostettu tähän peliin?

Tarina tilassa(Tales of Souls) käydään yli 10 tasoa läpi, etsien sitä Sielumiekkaa, jolla voitaisiin tehdä mitä varten sitä ollaan tultu metsästämään.
Mitään suorapolkuista, ennalta asetettua tietä ei tueta, vaan joidenkien otteluiden päätteeksi annetaan ohjat pelaajan käsiin - Jahdatako toista puoltani vai jäädä kaupunkiin keräämään voimia? Kumman vaihtoehdon valitsisikin, tarina saakin uuden käänteen. Vaihtoehtoja löytyy runsaasti, ja niitäpä tulee vielä useammankin kerran yhden peluu kerran aikana. Matka ei välttämättä ole aivan samanlainen joka kerta, ja hyvä niin.

Chronicles of the Swords on strategia-henkinen pelitila, ripauksella Soul Caliburia ja roolipeli elementtejä. Omia hahmoja luodaan ja kehitetään ja yritetään valloittaa vastalinnoitus. Mukavaa puuhaa, itse kun en Warcraftin tapaisesta strategiapeli-jutuista en tajua muuta kuin klikkaamisen.
Hahmoja voi siis peliin luoda, tosin vain rajatun määrän. Hahmoille annetaan omat aseet ja taistelutyylit, riippuen minkä tyylin hahmolleen valitsee. Soulin hahmoeditori ei todellakaan ole se syvin, mutta ihan tyydyttävä. Chronicles of the Swords-tilasta voi hyötyäkin, sillä jos saa kyseisen tyylin sille tasolle, saa sille tyylille taistelutyylin/aseet jotka ollaan luotu juurikin valmiille hahmoille.
Omat hahmot piristävät peliä sopivasti, eivätkä onneksi pilaa peliä. Ja vieläpä omat hahmot voi tuoda muistikortilla kaverille käytettäväksi klassisessa kaksinpeli tilassa.

Uusia hahmoja löytyy muutamin kappalein, Tira, jolla on iso, terävä vannerengas, Setsuka, nopea sateenvarjoon piilottavan miekan käyttäjä ja henkilökohtainen suosikkini Zasalamel, jolla on viikate aseen taidot hallussa.

Minitehtäviä pelistä löytyy noin 10, kolmella eri vaikeusasteella. Jos helpolla vaikeusasteella pitää saada 10 voittoa, normaalilla 25 voittoa ja vaikella 50 voittoa, huomaa vaikeusasteen korkonevan nopeasti. Eivätkä tehtävät siihen lopu. Yhden sellaisen voi avatakin...

Kahdeksan tason Arcade tila on minkä on jo nähnyt, kuullut ja kokenut niin monta kertaa että tila ei edes vaadi esittelyä.

Galleriassa voi nautiskella luonnosteluja ja elokuvia, sun muuta, sekä hahmojen profiileja. Hahmojen ääniä voi jopa kuunnella erikseen, mikä voi olla ehkä... hauskaa?

Äänipuolessa on kehumista. Tutkimukseni ovat osoittaneet, että peliin ollaan herätetty jotain biisejä Dreamcastin Soul Caliburista henkiin, sekä pari teemaa myös edellis-osasta. Minulla on jäänyt Dreamcastin Soul Calibur kokematta, joten mitään nostalgiapaukkua en saanut musiikkipuolelta. Tietenkin uuttakin löytyy, ja musiikki on juuri sitä sielumaisen orkesterimaista.

Peli pääsee oikeuksiin 60 hz:n tilassa, jolloin hahmot liikkuvat kuin rasvatut salamat ruudulla.

Yksinpeluuseen palaan sen verran, että kaikki hahmoluonnostelmat, elokuvat ja aseet pitää ostaa. Rahaa, tai itse asiassa kultaa saa pelaamalla yksinpeli tiloja läpi, jotta voisi parantaa mahdollisuuksia voittaa pahemmat esteet uusilla aseilla. Ostettava määrä on melkein päätä huippaava, joten aikaa riittää useammaksikin illaksi.

Jos kuitenkin perus-alkeet eivät ole hallussa, vanha pöllöihminen Olcadan(joka muuten matkii muita taistelutyylejä) opastaa pelaajaa jokaisen pelin ominaisuuksissa, kuten hyökkäys tyypit ja Guard Impact-ominaisuudet.
Jos ei halua oppia kädestä pitäen, aina löytyy vanha kunnon säädä-itse harjoittelutila sekä pieni ensyklopedia pelin termeistä.

Soul Calibur 3 on äärimmäisen vakuuttava kun katsotaan sisältöä. Peli mekanismi toimii ja äänitehosteet upeita. Kaveriporukalla pelistä irtoaa jotain, mutta kyllä Soul Calibur 3 on yksinpelaajan juhlaa.

Kirjaudu kommentoidaksesi