Final Fantasy nimestä huolimatta tämä ei ole roolipeli ja Crystal Chroniclesista huolimatta tämä ei ole hack and slash, vaan tämä on toimintaseikkailu, jossa taistelu hoidetaan pelkästään paiskomalla telekineettisesti tavaroita vihuja päin tai paiskomalla vihuja.

Telekinetia tehdään siten että osoitetaan ruudulla olevaa kohdetta jota halutaan paiskoa ja pidetään b-nappia pohjassa kunnes kappaleen on saanut lukittua ja tähtäimen pitää osoittaa koko ajan kohdetta. Kun kohteen on saanut lukittua niin WiiMote nostetaan ylös jolloin sen saa hahmon yläpuolelle haltuun. Sitten jos osoittaa ruudulla kohdetta ja painaa b-nappia niin hallussa oleva esine paiskataan sinne. Jos ravistaa ohjainta niin esine paiskataan siihen suuntaan mihin sankari katsoo. Tässä on nämä perusperiaatteet.

Örkkiruuduissa on harmillinen aikaraja joka on tiukka. Sitten kun aikaraja menee umpeen niin joutuu odottamaan kunnes örkit tulevat takaisin. Tällöin painan välillä reset nappia niin pääsee nopeammin yrittämään uudelleen. Jos saa örkit kukistettua aikarajan puitteissa saa palkinnoksi lisää maksimiterveyttä. Örkkejä vastaan taisteleminen telekineettisillä voimilla on virkistävän poikkeavaa. Minusta tämä telekinetia homma ihan onnistunut kokeilu ainakin omalta kantilta.

Tässä pelissä on oma achiement/trophy järjestelmä. Ruutuun tulee aina teksti, Award: nönnönnöö ja pelin valikosta voi käydä katsomassa mitä mitaleja on ansaittu. Kaikki mitalit ovat alussa salaisia, mutta sitä mukaa kun niitä avaa niin peli antaa vinkkejä mitä ne muut mitalit ovat. Eräänä saavutuksena on mm. se että kaatuu maahan ja kojootit kusevat päälle.

Peli on muutenkin japanilaiseen tyyliin härö, npc hahmot koheltavat minkä kerkeävät, kissat jahtaavat hiiriä, lapset juoksevat ympäriinsä ja tönivät toisiaan. Sivutehtäviä on mm. piilossa olevia lasten etsimistä, jätesäkkien heittelyä jätekuiluun, puutarhan sommittelua, jalkapallon pelaamista, chocoboilla kilparatsastusta. Erikoismaininta vielä kaupungin metroasemilla seisovista morjestajista, jotka tervehtivät kaikkia junaan nousijoita ja sitten niiaavat junalle kun vaunut lähtevät liikkeelle.

Juoni on taas sellainen että tarinan hahmot ovat välillä ystäviä keskenään ja välillä yrittävät tappaa, vähän kuin Lostissa. Grafiikka on ehkä vähän kirveellä veistetyn oloista jos on tottunut tehokonsoleiden piirtämään 3d kuvaan. Varsin mukava peli kaikenkaikkiaan. Nintendo Channelin mukaan läpipelaamiseen meni 14 tuntia.