Final Fantasy Crystal Chronicles: The Crystal Bearers

Crystal Bearersista piti tulla jotain uutta, tuoretta ja erikoista. Onnistuttiinko siinä? No totta mooses.

Crystal Chronicles -sarjaa on nähty monissa muodoissa Nintendo-alustoilla. Alkuperäinen CC-peli keskittyi moninpeliin, ja vaati karmean (ja karmean kalliin) GBA/kaapelihässäkän, jotta peliä saattoi pelata moninpelinä. DS:lle on nähty samaan juonteeseen meneviä toimintaroolipelejä, jotka eivät ole olleet peleinä hirveän kehuttavia. Sen sijaan Wiillä sarja on päässyt aivan uuteen loistoon uusien, erikoisten ideoiden eturintamana: My Life as a King aloitti WiiWare-palvelun tarjonnan mielenkiintoisella kaupunginrakennus/metaroolipeli-simulaatiolla. Seuraavaksi saatiin My Life Life as a Darklord, joka pisti tornipuolustusgenren uuteen koukuttavaan kuosiin ja sopii pelilajin nimitykseen harvinaisen hyvin. The Crystal Bearers luottaa siihen, että Crystal Chronicles -maailma on näiden pelien kautta tullut tutuksi, kun se paneutuu käänteentekevään juoneensa kauan sitten luotujen neljän rodun tarinasta.

Pelillisesti The Crystal Bearers jatkaa My Life as -peleissä esille tullutta raikasta erilaisuutta ja tuoreiden ideoiden esittelyä. Peli yhtaikaa luottaa paljon perinteiseen Final Fantasy -tyyliin musiikin, esillepanon, tarinankuljetuksen ja muun suhteen, mutta samalla tarjoaa aivan uudenlaisen seikkailun, joka venyttää "japanilaisen roolipelin" ja jopa "toimintaroolipelin" käsitteitä äärimmilleen. Sankari Layle ei ole miekkaa heiluttava teini, vaan itsevarma ja tilanteet haltuun ottava seikkailija. Seikkailussa pääosassa ovat Laylen telekineettiset voimat, joilla hän voi vuorovaikuttaa maailman kanssa monipuolisin tavoin, sekä maailmaa vapaasti samotessaan että juonen mukana eteen tulevissa erikoistilanteissa, jotka tarjoavat monipuolisia pelikokemuksia yksi toisensa jälkeen. Tunnelma on katossa chocobo-ajojahdissa, kovimmissa taisteluissa ja hämmästyttäviä raunioita tutkiessa, mutta mukaan mahtuu myös kevyempiä osioita kuten vesiliitoa, stealth-hiippailua junassa ja kasvien asettelua puutarhassa - jonne on yllättävää palata takaisin myöhemmin.

Täydellinen peli ei ole: vapailla alueilla voi taistella vihollisia vastaan, mutta erittäin tiukan aikarajan puitteissa, sen umpeuduttua on aloitettava uudestaan alusta. Lisäksi chocoboja on hyvin harvassa laajassa maailmassa, ja ne lähtevät pakoon heti kun Layle jalkautuu - kenties olisi pikemmin voinut kehittää Laylen kykyjä pidemmälle normaalin liikkumisen suhteen? On myös harmi nähdä isoja kaupunkeja ja suuria väkijoukkoja, joista harva NPC-hahmo puhua pukahtaa yhtikäs mitään.

Kuitenkin Crystal Bearersissa on paljon hienoa koettavaa. Se yhdistelee perinteistä Final Fantasy -tyylistä tarinankerrontaa Crystal Chronicles -maailmaan tavalla jota ei ole aikaisemmin nähty, ja samalla tarjoaa kokeilevaa, mielenkiintoista pelattavaa ja mukaansatempaavan seikkailun. Ei aivan täyttä klassikkoainesta, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Kirjaudu kommentoidaksesi