Tekken Hybrid

Elämme HD-tekstuurien aikaa. PS2 -klassikoihin valetaan uutta elämää H.D. Efinition -voiteella, jotkut saavat tyytyä pelkkään uusintajulkaisuun bittiavaruuden planeetoilla. Taistelupelit ovat saaneet nauttia tästä huomiosta huomattavan vähän, joten Namco toi ensiapua hätään.
Kovalevylle asentamista, kompensointia ja ristiriitaisuutta on kuitenkin koodissa, joten miksi säilyttää tämän päivän ennakkoluulot?

Viihdyttäväksi koukuksi havaittu joukkuepohjainen verilöyly on Tekken Tag Tournament HD:ssä edelleen loistossaan. Euroopan PS2-käännöksen huomioonottaen TTT1 HD on selvä parannus alkuperäisineen ruudunpäivityksineen, paranneltuineen tekoälyineen ja terävineen tekstuuriparannuksineen. Nelinpeli Tekkenikin luonnistuu entistä kätevämmin, mikä menee erinomaisesta, yhteisestä illanvietosta.
Perinteisen yksi-yhtä-vastaan tilan poisjättäminen ja musiikin amatöörimäisempi "looppaus" ovat näin muuten hienon nostalgiapaukun keskellä pieniä kauneusvirheitä jotka voi antaa anteeksi, jos ei sitten nettikoodin puuttumista.
Vanhoine kankeuksineenkin TTT1HD:ä on ilo pelata, vaikkakin sitten Arcade tikun ja fanilasejen kera.

Pian ne lasit vaihtuvat kuitenkin 3D-laseihin Tekken Tag Tournament kakkosen demon astellessa kehiin. Demo on Namcon aikaisempiin Tekken demotuksiin nähden harvinaisen antelias (enkä tarkoita sillä hahmokatrasta). Säädettävät asetukset ja kontrollit tuovat kaivattua mukavuutta pienkivoihin mättöihin ja hienoihin hahmomallinnuksiin voi rauhoittua. Sisältyneet pelattavat hahmot kiinnostivat ja uudet pelimekanismit kera upean grafiikan aiheuttivat pari unetonta yötä sisäiselle Tekken-pojulleni.

Kaikista arveluttavin osa Tekken Hybridistä on varmaan sen mukanatuleva elokuva. Leffa on tehty Tekkenin tietokoneanimaation ehdoilla mikä luo huomattavasti sarjantuntuisemman fiiliksen kuin kaksi aiempaa yritystä. Kokonaisuuden tekee yhä maittavammaksi hahmokaartian vanhat tutut ääninäyttelijät eikä tuoreempi englanninkielinen dubbaus kuulosta yhtään hassummalta.
Tyttöenergia -duosta voi olla monta eri mieltä, mutta ne muutamat toimintakohtaukset mitkä elokuvasta löytyvät ovat sitäkin viihdyttävämpiä, kiitos vauhdikkaan koreografian ja asiallisen orkesterin sekä äänitehosteiden.
Juoni petti omilla juoniaukoilla mikä tietenkin harmittaa, mutta kaikkea ei voi saada. Tekijöiden kommentien myötä voi ymmärtää leffaan liittyneitä suunnitteluratkaisuja paremmin, mutta kepeä meininki Tekkenin tyyliin ei petä jos sille vain antaa mahdollisuuden.

Omalaatuinen sisällön yhteenpunoaminen on tuonut esille arvokasta historiaa, kompensointia ja ristiriitaisuutta. Joukkueottelu povaisi siis arvostettua menneisyyttä, demo kompensointia ja elokuva ristiriitaisuutta.
Järjestystä voi toki vaihdella, mutta Tekken Hybridistä nauttii parhaiten kun sitä kohtelee kokonaisuutena ja oli levyn antimien nauttimisjärjestys mikä tahansa, se ainakin kävisi mainiosta viikonloppuviihteestä.

Kirjaudu kommentoidaksesi