Raivotauti iskee
PlayStation 2:n tämänhetkinen tasoloikkaherruus tuntuu jakaantuneen Jak & Daxterin sekä Ratchet & Clankin välille. Kaksikon ylivoimaisuus onkin vienyt monien huomion kanssakilpailijoista, kuten muun muassa Malice- ja Croc-pelejä työstäneen Argonaut Gamesin veikeästä I-Ninjasta. Ninja-toiminnasta huolimatta peli turvautuu karikatyyriseen ja humoristiseen meininkiin, mikä sopiikin pelin tunnelmaan kuin heittotähti otsaan.
Pelin sankarina riehuu pallopäinen ninja, jolle temperamenttinsa säilyttäminen tuottaa hankaluuksia. Lyhyessä alkuvideossa näytetään, kuinka sankarimme syöksyy pelastamaan vangittua mestariaan Ranx-nimisten peltisotureiden kynsistä. Taistelun huumassa ninja sattuu löytämään muinaisen raivokiven, jonka mystisten voimien vallassa hän onnistuu lahtaamaan koko joukon matalaksi mestariaan myöten. Vanhuksen henki kuitenkin jää vaivaamaan oppilasta suurilla viisauksillaan, joissa ei yleensä ole järjen häivääkään. Päästyään raivokiven voimien makuun ninja lähtee ahneuksissaan etsimään loputkin murikat. Samalla reissulla estetään Ranxien johtajan, O-Dorin, katalat aikeet. Edessä häämöttävä seikkailu ei periaatteessa tarjoa mitään genreä mullistavaa, mutta viihdyttää perushyppelyiden ystäviä.
Se leikkaa ja raastaa!
Peruspuitteiltaan I-Ninja noudattaa hyvinkin tuttua kaavaa. Pelaaja passitetaan useita kenttiä sisältäville pelialueille, joiden tehtävätarjontaa voidaan läpäistä omaan tahtiinsa. Tavoitteena on raivata tie läpi Ranx-sotilaita kuhisevien alueiden ja napata kenttien lopussa odottava arvomerkki parempaan talteen, jotta hahmo ansaitsisi mestariltaan taitojaan vastaavan vyön. Uuden vyövärin komistaessa sankarimme asua voidaan kohdata alueen pomo ja siirtyä uuteen maisemakattaukseen. Vanhoihin kenttiin voi ja täytyykin palata arvomerkkejä metsästäessä, sillä seuraavan vyön hankkiminen luonnollisesti vaati kerta toisensa jälkeen yhä enemmän ja enemmän ahertamista. Harmiksi todettakoon, etteivät samojen kenttien tehtävät eroa toisistaan sen suuremmin, sillä reitti pysyy joka kerta samana. Vaikka riesana on useimmiten aikaraja, punaisten kolikoiden keruu tai tietyn vihollismäärän pätkiminen, ei tuttuja kuvioita jaksa toistaa loputtomiin.
I-Ninjan sankari turvautuu mieluiten terävään katanaansa, ja taistelut ovat pelissä hyvin yleinen näky. Vaikka lahtauspuuha perustuu tyypilliseen muutaman napin rämpytykseen, homma toimii, ja jopa viihdyttää. Siitä huolimatta, että ympärillä kuhisee joukoittain Ranxeja, pelaaja pystyy vaivattomasti keskittymään jokaiseen vastustajaan. Ninja osaa miekalla huitomisen lisäksi heitellä heittotähtiä, ampua puhallusnuolia, liukua raiteilla, juosta seinillä ja heilauttaa itsensä tasangolta toiselle, mikäli rotkon kohdalta löytyy rautakettingille tarkoitettu koukku. Koukkuketjua hyödynnetään myös erityisten juoksuratojen käännöksissä, ettei tuhatta ja sataa pinkova ninja suistuisi raiteiltaan. Välillä vastaan tulee myös hauskoja tasapainottelutehtäviä, joissa ninjaa kuljetetaan suuren pallon kyydissä Segan GameCubella nähtyjen Super Monkey Ball -pelien tapaan. Kaikki nämä tapaukset nähdään toiminnassa jo pelin alkumetreiltä asti, joten pelitilanteet tulevat tutuksi melko nopeasti, mutta tietenkin vaikeutuvat loppua kohden. Siksi on hienoa, ettei liikkeiden suorittamisessa synny kovin suuria hankaluuksia. Ninja tottelee ohjaimen komentoja juuri niin kuin pitää, tosin muutama raiteilla liukumista vaativa tehtävä saattaa turhauttaa.
Raivokivet ovat ainoa tapa saada hahmolle uusia ninja-taitoja, joilla sankarimme voi purkaa aggressiivisuuttaan tehokkaasti. Eräänlainen raivomittari täyttyy sitä mukaa, kun vastustajia kaatuu miekan iskuihin. Kukin kivi aktivoituu tietystä raivomäärästä: alusta asti mukana olevalla kivellä hyökkäyksiin saadaan toviksi lisää tehoa, kun taas myöhemmin hankittavilla kivillä voidaan palauttaa hahmon energiaa, ampua jättikokoisella heittotähdellä ja olla hetken aikaa voittamaton I-Ninja. Kivikokoelma kasvaa pomotaisteluiden yhteydessä ja nämä mittelöt kieltämättä ovat pelin hauskimpia osuuksia. Mukana on muun muassa nyrkkeilyä ja räiskintää erilaisilla roboteilla sekä kalastusta torpedoin varustetulla sukellusveneellä. Näiden mittelöiden vaikeustaso ei ole kovin suuri, ja kontrolleja voi harjoitella riittävästi ennen varsinaista koitosta. Myös tavallisissa kentissä tavataan muutamia helpohkoja välivastustajia, joiden kanssa kahinoidaan yläilmoissa kuin Dragon Ball Z:ssa konsanaan.
Rettelöintiä kultaisella keskitiellä
Visuaalisella puolella I-Ninja ei suurempia yllätyksiä tarjoa, sillä maisemat ovat kuin mistä tahansa perushyppelystä. Värikäs luonto, futuristiset tehtaat ja synkät luolastot eivät ole harvinainen näky pelin tiimellyksessä. Kentistä ei jää mitään eritysmainintoja mieleen, mutta hahmot sen sijaan ovat varsin veikeitä pikku otuksia. Erityisesti pallopäisen ninjan eleet ja ilmeet luovat hahmolle melkoisesti persoonallisuutta. Kahakoissa miekkosen menoa on hauska katsella, kun tämä sivaltelee vastustajiaan lähes naama punaisena. Tavallisiin vihollisiin olisi kaivannut enemmän vaihtelua, sillä yleensä ruumishuoneelle päätyy pelkkiä Ranxeja, joiden vihreä veri tirskuu ympäriinsä sarjakuvamaisella otteella. Suurehkot robottipomot vakuuttavat sentään vähäisempiä kollegoitaan paremmin. Tasainen ruudunpäivitys ja harvat kuvakulmaongelmat ovat aina positiivinen asia, mutta silti kokonaisuus yltää parhaimmillaankin keskitasoon.
Äänimaailma jättää onnistuneen mielikuvan erityisesti ääninäyttelyn suhteen. Vihastuneen ninjan sadistisille naurunpurskauksille ja tylyille kommenteille ei voi kuin virnuilla, sama pätee sankaria kaitsevan aavemestarin päättömiin mietelauseisiin. Taistelun huumassa kolistellaan sapeleita tyypilliseen ninja-henkeen, ja musiikki on juuri sopivan rytmikästä ja asenteellista ruudun tapahtumiin nähden. Useimpien raitojen virkeästä luonteesta huolimatta melodioissa onnistutaan välttämään tekopirteyden rajan vaivattomasti. Monia ilahduttanee myös pelin Dolby Pro Logic II -äänentoistotuki.
I-Ninja on perushyppely, joka varmasti jää monilta huomaamatta. Vaikka peli ei varsinaisesti tarjoa genreen mitään uutta, eikä kuulu toteutukseltaan PlayStation 2:n kärkipäähän, se kuitenkin jaksaa viihdyttää alusta loppuun asti. Mikäli kaikki suuremman luokan PS2-tasohyppelyt eivät riitä laannuttamaan hyppelynälkää, toimii I-Ninja varteenotettavana välipalana.
