Jokainen mokaa joskus

Jos agentti 47 olisi pystynyt
ennustamaan miten hänelle tulisi käymään eräällä työtehtävällä
Pariisissa, olisi hän luultavasti harkinnut uudelleen paluuta
palkkatappajan tehtäviin Hitman 2:n jälkeen. Sarjan kolmas osa Hitman: Contracts
nimittäin alkaa siitä, kun 47 kohtaa parempansa, haavoittuu vakavasti
ja jää vuotamaan kuiviin pariisilaisen hotellihuoneen lattialle.
Kuoleman porttien häämöttäessä palautuu kaljupäisen palkkamurhaajamme
houreiseen mieleen ne keikat, jotka ansaitsivat hänelle maineen alan
mestarina...

Näin peli eteneekin, sillä pelaajan eteen
laitetut tehtävät ovat takautumia päähenkilömme historiasta. Kuten
Hitmanin aikaisemmissa osissa, on tehtävissä edelleen tarkoituksena
suorittaa palkkamurhia mahdollisimman ammattimaisesti. Käytännössä tämä
tarkoittaa sitä, että kohteensa luokse on päästävä ilman turhaa veren
vuodatusta ja mikä tärkeintä, ilman turhaa huomion herättämistä. Avuksi
tähän 47 kantaa mukanaan seerumia, jonka avulla hän voi lamauttaa pahaa
aavistamattomia ihmisiä, jolloin hän voi ottaa heidän vaatteensa ja
aseensa käyttöönsä. Esimerkiksi jos pelaaja tyrmää kohtaamansa vartijan
ottaakseen tämän asun valeasukseen, on hänen parasta ottaa myös tämän
kantama ase, sillä muutoin muut takuulla tajuavat jonkin olevan hieman
pois kohdaltaan. Pelaaja voi toki halutessaan suorittaa tehtävän
ryntäämällä hurjaa vauhtia rynnäkkökivääri laulaen, mutta tällöin hän
ei takuulla tule saamaan tehtävästä Silent Assasinin nimikettä, eli
parhainta arvosanaa. Tuon mainitun seerumin lisäksi pelaajalle
annetaankin automaattisesti tehtävän alussa muutakin aseistusta, kuten
hiljennetty pistooli, tuplapistoolit molempiin käsiin ja kuristamiseen
tarkoitettua teräslankaa.

Tässä kärsivällisessä
harkitsevuudessa onkin Hitman-pelien varsinainen idea, sillä jokainen
kenttä on varsin laaja. Ennen toimintaan siirtymistä kannattaa tutkia
paikkoja ja varsinkin mukana kannettavaa karttaa sekä miettiä, mikä
olisi paras tapa homman hoitamiseen. Yleensä tehtävän suorittamiseen
löytyy jopa useita eri vaihtoehtoja, joten Hitman: Contractsia, kuten
aikaisempiakaan versioita, ei voi sanoa putkimaiseksi. Valinnanvapaus
on siis edelleen kiitettävällä tasolla, eikä tämä kolmas osa ole
muutenkaan juuri muuttunut aikaisemmista. Itseasiassa ne harvat, jotka
ovat joskus pelanneet sarjan ensimmäisen osan läpi PC:llä, huomaavat
suurimman osan Contractsin tehtävistä olevan samoja kuin ensimmäisessä.
Joitakin muutoksia toki noihinkin tehtäviin on tehty, joten täysin
samaa peliä ei kukaan voi sanoa pelaavansa toista kertaa.


Muuten IO Interactive olisi saanut kehittää pelisarjaansa, sillä
Contracts tuntuu joiltakin osin jopa taantuneelta verrattuna sarjan
kakkososaan Hitman: Silent Assasiniin. Pelaajaa palkitaan edelleen
uusilla aseilla suorittaessaan tehtävän Silent Assasinin arvosanalla,
mutta näitä aseita ei voi käyttää itse tehtävissä, vaan ainoastaan
harjoitusradalla. Tästä syystä Contracts ei juuri kannusta tehtävien
älykkääseen suorittamiseen, vaan kuka tahansa voi räimiä ne läpi tuossa
tuokiossa jättäen taakseen kymmeniä jos ei satoja ruumiita. Tämä on
yleensä jopa helpompaa, koska tekoälystä ei ole juuri vastusta. Toki
pelaajan eteen heitetään joskus jopa kymmeniä vihollisia, mutta kiitos
47:n yli-inhimillisen genetiikan, voi pelaaja ottaa varsinkin
normaalilla vaikeustasolla suuret määrät vahinkoa kuolematta.

Toimii, ei toimi


Graafisesti peli näyttää hyvältä kuten aiemminkin, mutta animointi on
jäänyt pahaksi kompastuskiveksi. Palkkatappajamme kävellessä kaikki
näyttää vielä hyvältä, mutta juokseminen on melkoisen luonnottoman
näköistä. Tämä johtuu siitä, että juoksunopeus ei tunnu vastaavan
hahmoanimaatiota, jolloin jalat pikemminkin liukuvat maata pitkin. Tämä
sama ongelma korostuu kulkiessa sivuttain, joten voidaan sanoa, että
agentti 47 osaa moonwalkinsa jopa paremmin kuin Michael Jackson konsanaan.


Äänimaailma toimii suurimmaksi osaksi edelleen hyvin. Eri paikoissa
liikuttaessa on mukaan sovitetut tilaäänet hyvin luomassa tunnelmaa.
Eri ääniefektit, kuten aseet, kuulostavat miltä pitääkin. Ääninäyttely
on itse agentti 47:ää lukuun ottamatta jokseenkin harrastelijamaisen
oloista. Erityisesti tehtävissä kohdattujen henkilöiden dialogi ja
näyttely on varsin tönkköä. Samaa ei onneksi voi sanoa pelin
musiikista, sillä se vetää vertoja jopa useiden elokuvien
taustamusiikeille. Se täsmää hienosti tunnelmaltaan sitä psykologista
otetta, johon Hitman: Contracts ainakin yrittää pyrkiä.


Mikäli Hitman: Silent Assasin kolahti oikein kunnolla ja haluaa lisää
samaa, on Hitman: Contractsia helppo suositella. Muuten kannattaa
harkita, haluaako tähän rahojaan laittaa. Itse suosittelisinkin
mahdollisia pelisarjan uusia ystäviä tutustumaan ensin Silent
Assasiniin, jota saa nykyään erittäin huokeaan hintaan ja joka on
lisäksi usealta osa-alueelta jopa parempi kuin tämä. Esimerkiksi
tehtäviä Silent Assasinissa on enemmän kuin Contractsissa, ja tehtävien
suorittaminen parhaimmalla arvosanalla tuntuu siinä oikeasti
palkitsevalta toisin kuin tässä. Valitettava totuus on se, että Hitman:
Contracts on pikemminkin kiirellä kokoon kyhätty lisälevy kuin
jatko-osa, eikä se täten ole uuden pelin hinnan arvoinen.