Mitä tapahtuu, kun yhden maailman kuuluisimman levymerkin vaikuttajat pistetään tappelemaan toisiaan vastaan konsolialustalla? Syntyy peli, jossa maailmankuulut rap-artistit mättävät toisiaan turpiin tosissaan. Kyseessä on Def Jam: Vendetta -sarjan toinen osa Dej Jam - Fight for New York.

Tarina alkaa, kun veteraanin maineessa oleva taisteluorganisaattori D-Mob pidätetään katastrofiin päättyneiden turnauksen päätteeksi. D-Mobia putkaan kuljettanut poliisiauto joutuu kolariin ja iso-D pääsee tovereidensa avustuksella lipettiin. Käy kuitenkin niin, että yksi poliiseista näkee toisen D-Mobin karkumatkalle avustaneista miehistä. Tuo henkilö on pelaaja, jonka hahmoa siirrytään luomaan etsivän ja tämän kasvonpiirteiden luonnostelijan avulla. Hahmonluontivaiheessa pelaajalla on mahdollisuus määrittää taistelijalleen oma tyylinsä kohtuullisen laajasta valikoimasta. Hahmosi voi olla taistelutyyliltään katutappelija, potkunyrkkeilijä, painija, itämaisten taistelulajien taitaja tai vääntöihin ja luovutusliikkeisiin erikoistunut katujen kasvatti.

Tästä eteenpäin pelaaja on ansainnut aloituspaikan D-Mobin tallissa. Mies järkkää klubeillaan tappeluita, joissa panokset ovat korkealla. Pelaajan on todistettava kykynsä ja kiivettävä pikku hiljaa huipulle New Yorkin alamaailman rap-piireissä. Tosin mutkia tuo matkaan kilpaileva tappelujengi, joka haluaa myös osansa Nykin klubien hurmeesta ja rahoista.

Jokaisesta voitetusta taistelusta pelaaja tienaa rahaa, jota voi sijoittaa tatuointeihin, koruihin ja merkkivaatteisiin. Rihkamaa pitää hankkia, jos haluaa esiintyä kunnioitettuna kovanaamana. Menestyksekkäistä tappeluista saa myös kehityspisteitä, joilla hankitaan lopetusiskuja, uusia taistelutyylejä Henry Rollinsin vetämältä Stapleton Athletic's -kuntosalilta. Pisteillä voi myös muokata oman hahmonsa nopeutta, kestävyyttä ja voimatasoja.

Bling-Bling!

Tunnelmaa ryydittää eteenpäin Def Jam -levymerkin rap- ja hip hop -artistien esittämät kappaleet, jotka soivat pelissä heti alkuvalikoista lähtien. Vaikka peliin onkin panostettu musiikkien ja melko sujuvan pelimekaniikan osalta, niin se vaikuttaa silti yhdeltä suurelta Def Jam -levymerkin mainokselta. Kuulostaa siltä, että peli olisi tarkoitettu vain rap- ja hip hop -musiikin myynnin edistämiseksi kyseisen levymerkin osalta. Tämä ei ole kuitenkaan mikään syy jättää peliä väliin, sillä se on varsin viihdyttävä kokonaisuus, niin sanotusta tuotteistamisesta huolimatta.

Itse tarinaosuus on melko lyhyt. Elokuvamainen juoni on kliseitä täynnä ja niitä täydennetään melko rutiininomaisella taistelulla. Vaikeustaso on alussa melko haastava, mutta mitä enemmän pelaaja haalii voittoja ja treenaa taitojaan salilla, sitä paremmaksi luotu hahmo tulee. Tietyn taitotason saavutettuaan ei vastaantu-levista kaapeista ole mitään vastusta.

Taisteluita käydään kolmiulotteisessa ympäristössä, joka reagoi pelaajan toimiin. Areenoiden ympärillä mylvivää yleisöä voi käyttää avuksi taisteluiden aikana vaikkapa siten, että joku yleisöstä voi pidellä vastustajaa kiinni kun oma hahmosi nuijii vasenta koukkua ja oikeaa suoraa tai potkii miestä nivusiin. Yleisö voi myös nakata areenalle taistelussa käytettäviä esineitä kuten harjoja, lapioita, biljardikeppejä ja rautaputkia. Ja jos joku yleisössä heiluttaa käsissään esimerkiksi pulloa, on se mahdollista napata parempaan talteen. Pelaajat voivat myös käyttää ympäristöään hyväksi otteluiden aikana esimerkiksi heittämällä vastustajansa biljardipöytään tai jukeboksiin.

Taistelu pitää myös lopettaa joko näyttävään lopetusliikkeeseen tai jonkinlaiseen tehokkaaseen iskuun. Pelkällä nyrkkien heiluttelulla ja potkimisella ei pääse pitkälle, sillä vaikka miten tekisit vahinkoa pelkillä perusliikkeillä, ottelu ei pääty ennen kuin näyttävämpi tai enemmän vahinkoa aiheuttava isku on suoritettu.

Respecta!

Rapperivalikoimasta löytyy sellaisia nimiä kuin Scarface, Sean Paul, Redman, Method Man, Ice-T ja Snoop Dogg. Myös muita tähtiä on pelissä mukana ja näistä mainittakoot näyttelijä ja nyrkkeilijä Omar Epps, laulaja ja kirjailija Henry Rollins, sekä näyttelijä Danny Trejo, joka tunnetaan elokuvista Hämärästä Aamunkoittoon ja Desperado. Osa staroista esiintyy omilla nimillään ja osa on kätketty tarinan kannalta merkityksellisten nimien taakse. Esimerkiksi Snoop Dogg on lainannut pirullisen äänensä vihollisjengin johtaja Crow:lle.

Fight for New York antaa paljon anteeksi. Juonen kannalta tärkeä tarinatila sallii rajattoman otteluiden uusimisen jos pelaaja on sattunut epäonnekseen häviämään tärkeän ottelun. Tarinatilan lisäksi mahdollisia ovat taistelut kaverin luomaa hahmoa ja tietenkin myös tarinassa esiintyviä tähtiä vastaan. Jokainen voitettu taistelu avaa lukittuja hahmoja, musiikkia ja areenoita, tarinatilan lisäksi myös arcade-tilassa.

Whazzup, homies?

Koska kyseessä on THX-sertifioitu peli, äänimaailma on sen mukaista. Taustalla soiva rap-musiikki tykyttää bassokanavaa mukavasti ja vaikka pelin efektit ovatkin mielikuvituksetonta taistelupelien vakiokamaa, kuuluvat ne silti äänijär-jestelmästä varsin mallikkaasti. Myös pelin grafiikkapuoli on kunnossa valaistusta myöten. Välianimaatiot on toteutettu pelin omalla grafiikkamoottorilla, mikä on aina pientä plussaa.

Def Jam - Fight for New York on mukavan oloinen peli omassa genressään, mutta tämä ei tietenkään riitä. Pelimekaniikka on monipuolinen, mutta tarina on lyhyt ja yllätyksetön. Bonukset on nopeasti avattu ja juoni tahkottu läpi useammalla kuin yhdellä vaikeustasolla. Mielenkiintoisen teeman ympärille kasattu peli tarjoaa kuitenkin varmaa viihdettä aiheesta kiinnostuneille ja on selvä askel eteenpäin verrattuna edellisen osan tahmaavaan painivääntöön.